Oma koti kullan kallis?

Sitä on täällä reissun päällä välillä oikein havahtunut miettimään tuota kodin hassunhauskaa ja jännittävää määritelmää. Mikä tekee kodin? Minulla tuntuu juuri nyt olevan monta kotia ja ne ovat koteja eri syistä.

Amerikan koti. Tämä talo täällä vieraassa maassa. Paikka johon saattaa tulla väsyneenä, käydä suihkussa ja vetää pyjaman päälle. Istua huoneessa jossa on minun omia, tuttuja tavaroita. Täällä kodin tekee tavarat. Ensimmäisinä viikkoina se oli sitä kun hyllyssä on omat tutut cd:t ja lipaston päällä seisoo valokuva isoveljistä. Niin ja pari rakkainta pehmolelua. Koti tuli niistä tutuista asioista jotka toi jotain turvallista kaiken vieraan ja hämmentävän keskelle. Tämä on täällä nyt koti, paikka jossa voi seinien sisäpuolella turvassa rauhottua ja ihan vain olla.

"Oikea" koti. Sanottakoon noin paremman termin puutteessa, sillä Suomessa tällä hetkellä minulla ei ole fyysistä kotia kun solukämpän huoneeni luovutin eteenpäin ennen lähtöä. Mutta kun ajattelee Kotia isolla Koolla, sitä ajattelee niitä ihmisiä siellä tutuissa kaupungeissa. Äitiä, iskää, isoveljiä, ystäviä. Niitä, joiden luona on koti vaikka omaa nimeä ei postilaatikossa välttämättä olisikaan. Täällä aina välillä keskustelussa herää hämmennys kun toteaa että "Sitten kun meen kotiin ni..." ja sitten toinen kysyy että siis täällä kotiin vai Kotiin kotiin? Niin, jos täällä kodin tekee tavarat ja paikka missä voi rauhoittua, niin tuolla kaukana jossain Koti tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka tuntevat sinut niin hyvin että melkein hirvittää.

Henkinen koti. Tai miksikä sitä pitäisi kutsua. Kun puhuu kodista ja tarkoittaa ihan yleisesti vaan Suomea. Kotimaata. Sitä kulttuuria johon on kasvanut niin, että ennen matkaa muualle ei ole edes tajunnut kuinka moni asia onkaan kulttuurisidonnaista. Ei pelkästään sauna, ruisleipä ja Fazerin sininen, vaan myös tapa olla, nähdä ja ilmaista asioita. Toisinaan kun ajattelee kotiin menemistä, miettii vaan niitä kaupunkeja, mökkisaunaa ja tuttuja junareittejä. Se on mun koti, se maa siellä pohjoisessa. Sitä ei tee ihmiset eikä tavara, vaan kulttuuri joka tuntuu omalta. Äidinkieli, tavat ja perinteet, jotka kaikki ymmärtävät ilman erillistä selittelyä.

Hassua miten sitä ei koskaan ennen ajatellut kuinka montaa eri asiaa sana koti voikaan tarkoittaa.

Koti-sanan eri määritelmien lisäksi sitä täällä oppii yhtä sun toista ihan itsestäänkin. Kun on yhtäkkiä täysin irroitettuna tutusta ympäristöstä ja ihmisistä, alkaa löytää niitä asioita jotka tekevät sinusta juuri sellaisen ihmisen kuin olet. Huomaa ne asiat jotka tekevät huonoista päivistä hieman parempia, vaikka se tuttu kahvila tai hyvä ystävä ei olekaan juuri nyt kävelymatkan päässä. Samalla löytää myös uusia tapoja olla ja elää, löytää iloa päiviin. Se lienee aivan hirmuisen arvokasta, oppia selviytymään yksin, ilman sitä tuttua tukiverkkoa kulman takana.

Olen kovasti välillä miettinyt että mitäköhän täältä jää käteen vuoden jälkeen. Siis sen konkreettisen kenkämäärän lisäksi. Tullaanko täältä nyt sitten muka kotiin (=tässä tapauksessa Suomeen) kauheasti fiksumpana ja kypsempänä? Osataanko muka joka päivä arvostaa niitä pieniä arjen asioita jotka on olevinaan kotona niin paljon paremmin? Niin vissiin. Ihan tasan olen aivan yhtä kakara ensi syksynäkin, ja valitan aamuisin ihan yhtä paljon. Mutta kai täältä nyt jotain jää käteen? Ehkä se on jotain kokemuksen tynkää, näkemyksen laajentumista, joka ei aamuruikuttamiseen kuitenkaan vaikuta.

Jos jotain konkreettista, niin hyvä Luoja anna minun tulla kotiin ja säilyttää tämää uusi, siistimpi minä. Vuosisadan sottapytty on oppinut korjaamaan jälkiään ja pitämään huoneensa edes suhteellisen siistinä. Voisiko osata sitten Suomessakin?