Joulu tuli, Au Pair meni

Se oli sitten muka siinä.
Meikäläisen Au Pair -elämä nääs.

Joulu tulla tupsahti ja niin ne penskat oli tänäkin vuonna aamukuudelta hihkumassa sängyn vieressä että "Herätys, herätys, Joulupukki tuli!!!". Silmät ristissä yläkertaan ja voi luoja, todentotta, oli taas lahjoja kerrakseen.

Kuvassa näkyy ainoastaan molempien poikien omat pinot. Sitten oli vielä yhteinen pino, sukulaisten iltapäivällä tuomat lahjat ja muutamat erinäiset kuusten alta löytyneet paketit. Ja kyllä, sanan kuusi on tarkoitus olla monikossa, sillä meillä niitä on joka vuosi kaksi. Tässä kuvassa näkyy poikien kuusi, joka on täytetty poikien lempparikoristeilla. Sitten on isompi kuusi jonka koristelusta pääasiassa huolehtii äiti.

Oli ilmeisesti tämäkin Au Pair ollut ihan kilttinä, kun sai pakettejakin. Sain ihanan kuusenkoristeen, sellaisen lumiukon mikä on verhoutunut Amerikan lippuun ja sen hatussa on vuosi 2009 ja alareunassa mun nimi. Sitten tuli New York -valokuvakehys, New York -lumipallo (Mikä se on nimeltään, missä on vettä sisällä ja "lunta"?) ja shekki matkakassaan. Hyvin oli sisäistetty että matkalaukut on halkeamassa liitoksistaan ja matkakassa kaipaa lisää ruokaa. Joulusukassa oli myös erittäin mieleinen (oon nyt vartin miettinyt onko se sana mieluinen vai mieleinen, anteeksi jos meni väärin...) minihieromalaite, ihana!  Oli siellä jotain muutakin pikkusälää sitten täytteenä, yleisenä teemana: Vuosi 2009 Amerikassa.

Pakettileikin jälkeen tämä neiti paineli takaisin pehkuihin ja nukkui vielä makeat kolme tuntia, ennen kuin oli aika alkaa valmistautumaan vieraiden tuloon. Puolenpäivän jälkeen ovesta alkoi valua sisään sukulaisia, kukin mukanaan kasseittain paketteja (kuinka paljon lahjoja voi ihminen tarvita yhteen jouluun??). Iltapäivä kului jutustelun ja mutustelun parissa, ja päästiinpä sitä taas avaamaan pakettejakin. Ilmeisesti sukulaistenkin mielestä olin ollut ihan kiltti, kun isoäidiltä sain ihanat hopeakorvakorut, toiselta isoäidiltä rannekorun missä oli Rohkeus -laatta ("Kun sinä lähdet nyt uusiin seikkailuihin."), serkuilta sain ihanan kivistä tehdyn rannekorun ja niihin sopivat korvakorut. Oih!

Iltapäivän edetessä oli meikäläisen aika poistua. Lähdin vielä katsastelemaan joulumeininkejä poikaystävän luo ennen länsirannikolle suuntautuvaa matkaa. Sain mä sielläkin vielä lahjoja. Poikaystävän vanhemmilta ihanan mustan huivin ja iiiiiiison teekupin jotta voin täällä sitten siemailla teetä omasta kupposesta (on vissiin menny perille että teellä ja huiveilla ei voi mennä mun kanssa vikaan :D). Sitten sain ihanan hopeisen Peter Pan -korun jota oon netistä kuolannut jo pitkän aikaa. Paras!

Täällä stressailen nyt sitten länsirannikon reissua, jonne lähden tiistaina. Tarkoitus on lentää Phoenixiin, tavata siellä pari kaveria jotka lähti matkaan jo jouluna ja jatkaa matkaa sitten kimpassa. Ensin suunnataan Grand Canyonille, sitten matkataan yöksi Flaggstaffin kylään josta jatketaan aamulla matkaa Las Vegasin neonvaloräiskeeseen vuodenvaihdetta viettämään. Kun vuosi on vaihtunut, lähtee toverit kohti itää ja minä jatkan reissua ylhäisessä yksinäisyydessä, hypäten bussiin ja matkaten Los Angelesin ihmeelliseen maailmaan. Sieltä loppuviikosta jatkuu matka vielä San Franciscoon, josta parin päivän pällistelyn jälkeen lennän takaisin tänne itään.

Niin ja hei! Jos joku on, tai tietää jonkun joka on Los Angeles/San Francisco -akselilla, niin huudelkaa ihmeessä, vois vaikka käydä kahvittelemassa tai mahdollisesti näyttää paikkoja noin niin kuin paikallisen näkökulmasta ;)

Tässä pari kuvaa joissa tähtinä minä, pojat ja Chloé. Reissun jälkeen palaan vielä rikospaikalle viikoksi ihmettelemään menoa, ennen kotiinpaluuta.

Kiitollista menoa (23. - 29.11.)

Meikäläisten viimeisten Amerikan koulupäivien jälkeen oli Kiitospäivän viikko. Lapsilla oli siis vain kaksi ja puoli päivää koulua, ja onnekas Au Pair sai hänkin pitkän viikonlopun torstaista eteenpäin. Woohoo!

Kiitospäivä meni tänä vuonna kaverin perheen luona. Pääsi taas maistelemaan perinteisiä Amerikkalaisia herkkuja, kuten kalkkunan täytettä ja herkullisia jälkiruokapiiraita. Kyllä moinen kotiruoka kelpaa! Kiireetön perheillallinen oli todella tervetullutta ja kaverin perhe on mitä mukavin joten tunnelmakin oli ihanan kotoisa.

Kiitospäivän jälkeen perjantai sulateltiin kalkkunaa ja shoppailtiin, sillä kiitospäivän jälkeinen perjantai on täällä niin sanottu Musta Perjantai, jolloin on vuoden parhaat alet. Enkä muuten huijaa kun kerron, että jengi oikeasti jonottaa kauppoihin läpi yön, kun tietyt alennukset ovat voimassa vain esim. aamuviidestä aamuyhdeksään. Siellä on oltava sitten heti aamuyöstä oven takana! Itse en ihan niin hulluksi ryhtynyt, vaan raahauduin ostarille vasta (...öh... no... kaikki on niin suhteellista...) yhdeksältä polkaisemaan joululahjametsästyksen käyntiin (no kai se lasketaan jos ostaa ittelleen lahjoja??). Ei se nyt silti alennuksista huolimatta ihan humputteluksi mennyt, ostin nimittäin samalla sitten matkalaukkuja kotimatkaa varten, ja hyvillä alennuksilla sainkin uudet kapsäkit!

Lauantaina oli sitten vuorossa suomalaista joulumenoa, oli nimittäin Suomikirkon vuotuiset joulumarkkinat! Hulinaa riitti taas kirkolla ja New Yorkin alueen suomalaiset pääsivät ostamaan kotimaan makoisia nameja oikein pussikaupalla. Alakerran kahviossa puolestaan oli tarjolla glögiä, pipareita, kotoisia voileipiä, hernerokkaa ja ihan aitoa riisipuuroa. Oi nam! Sinne kelpasi tämän suomalaistytön tallustella masu kurnien puuroa mutustamaan.

Puurojen ja muutaman suomalaisen kirkossa veisatun joululaulun jälkeen suunnattiin Ritan kämpille kaunistautumaan, sillä joulutunnelmista oli aika siirtyä synttärihumuun! Ritsu-neiti täytti nääs vuosia ja sitähän lähdettiin suomivoittoisella porukalla juhlistamaan New Yorkin yöhön. Ilta päättyi kivasti taas kantakapakkaan, joka ei pettänyt (taaskaan) pettänyt ja hauskaa riitti. Yöjunalla sitten kivasti takaisin Jerseyyn unille ja viettämään laiskanleppeää sunnuntaita.

Seuraavalla viikolla alkoi meikäläisen viimeinen viikko yksin Au Pairina, ennen uuden tytön tuloa. Ohjelmassa oli siis armotonta pakkailua uusiin matkalaukkuihin, kun huone piti saada tyhjäksi uutta tulijaa varten.

Alkaa mennä jännäksi!

Äippä New Yorkissa Vol 1

Joulun jälkeinen perjantai taisi mennä vähän jumittaessa. Pyykkäyksen verran oli töissä, muuten taisin vain ajella ympäriinsä yksinäni ja jumittaa väsyneenä (kun siis oli NIIN rankkaa, kert nukuinki vaan puoleenpäivään).

Lauantaina sitten heräilin jokseenkin ajoissa ja aloin valmistautua äipän kentältähakemiseen (eli se henkinen tsemppaus ennen seikkailuajomatkaa JFK-lentokentälle, Manhattanin tuolle puolen). Aamuherätyksen, urhoollisen aikaisen suihkun ja aamupalalle valmistautumisen jossakin vaiheessa alkoi äidiltä sadella tekstareita että lento on myöhässä, REILUSTI, joten ei sitten kannata lähteä vielä kentälle suhaamaan ennen kuin tulee lähtötietoja. No, tunteja kestänyt tekstailu ja soittelurumba lyhennettynä: lento pääsi lähtemään Suomesta yhdeksän (9!!) tuntia myöhässä, kello 23.00 paikallista aikaa. Tässä välissä asiakkaita oli mm. istutettu nelisen tuntia lentokoneessa Finnairin varikolla ja matkustamossa oli metsästetty eksynyttä lintutoveria. Että semmosta.

Minäkin sitten käytin illan aivan toisin kuin olin suunnitellut, eli hotellin kylpyammeen sijaan istuin Emmin kanssa ensin syömässä ja sitten kahvilla, kunnes illalla puolikymmenen aikaan lähdin suuntailemaan kohti sitä himputin lentokenttää (enkä nyt oikeasti ajanut Manhattanin läpi, niinkuin aiempi kuvalinkitys antoi ehkä ymmärtää, vaan kiersin pohjoispuolelta sen pahimman rysän ja menin ihan motaria vaan). Äitikin sinne saapui vihdoin, terminaalivaihdon ja kaiken mahdollisen sohlauksen jälkeen. Taidettiin lähteä lentokentältä kohti hotellia siinä aamukolmen aikoihin, alkuperäisen iltapäiväneljän sijaan.

Päivä 1
Parin tunnin mittaisiksi jääneiden unien jälkeen puolikuollut tytär ja vähän vähemmän kuallut äipykkä suuntasi kohti Isoa Omenaa. Teetä, teetä ja teetä, eikä päivän toteuttamisessa ollut enää mitään ongelmaa!

Ykköspäivä kului kaupunkia ihmetellessä. Käveltiin ensitöiksemme juna-asemalta Times Squarelle ottamaan virallinen Äiti New Yorkissa -kuva: Siitä jatkettiin matkaa Rockefeller Centerille, jonka kulmilla pääsin poseeraamaan itsekin...
Ykköspäivä meni vähän ihmetellessä. Pörrättiin päivä siellä täällä, ihmeteltiin ja haahuiltiin. (Ihmettelyn kohteena mm. tämä kaunis risteyksen yllä ollut kimmeltävä joulutähti.)

Ennen illan hämärtymistä suunnattiin vielä Villageen tunnelmoimaan mun Jos Asuisin New Yorkissa Ni Haluisin Asua Täällä -aluetta. Suhteellisen ajoissa kuitenkin tuli väsymys niin minulle kuin aikaeron uuvuttamalle matkalaisellekin ja suuntailtiin illan hämärän laskeuduttua aiiika pian juna-asemalle ja hotellia kohti.

Päivä 2
Ykköspäivää edeltävää yötä huomattavasti parempien yöunien jälkeen lähdettiin jatkamaan kaupunkitutkimista. Tällä kertaa hypättiin juna-asemalta suoraa metroon ja suunnattiin Sohon trendikkäille kaduille tillittämään suunnittelijaputiikkien ovia (äitini ei varsinaisesti ole mikään shoppailija...) ja aivan ihanaa(!!) pinkkiä taloa, jonne kaverini Emmin pitäisi aivan ehdottomasti muuttaa kun se tyttö on niin pinkki-ihminen!

Sohosta matka jatkui katuja tallaten kohti China Townia ja Little Italya, joista jälkimmäisessä käytiin myös nauttimassa oikein hyvä lounas. Alueen monet monet turistiputiikit jaksoivat viihdyttää tovin jos toisenkin ja aurinkokin jaksoi paistaa varsin kivasti niin, ettei vilpoisa keli tuntunut ollenkaan pahalta.

China Townista tallustelu jatkui kohti Ground Zeroa, joka nykyään on siis ihan vaan rakennustyömaa, kun uusia pytinkejä pinotaan kauhealla tohinalla. Siellä suunnilla kun oltiin niin piti tietenkin myös pistäytyä merkkivaatteiden Tarjoustalossa, eli Century21:ssa, jossa tosin meitä vähemmän kestäviä antishoppailijoita (jonka nimikettä olen joutunut itseltäni tosin poistamaan kun täällä ollessani on hieman alkanut tuo kaupoissa pyöriminenkin maistua...) alkoi aika nopeasti väsyttää ja poistuttiinkin paikalta suhteellisen pian.

Illan päätteeksi taidettiin vielä tampata Macy'sin alennusmyynteihin, joista tosin tuli suhteellisen pian lähtö hotellille kun alkoi kramppaamaan jalat ja kädet ja selät ja kaikki.

Päivä 3
Metsäkylät kutsuu! Eli hypättiinkin hotellitaksin sijaan omaan autoon ja suunnattiin juna-aseman sijaan kohti New Jerseyn metsiä.

Ensin suhailtiin hakemaan kyytiin yksi meikäläisen kaveri, sitten ajeltiin Starbucksille (kaiken korruption kehtoon) hakemaan menovettä (teetä, kahvia, teetä) ja sitten ajeltiin katsomaan iiiisoja ameriikkalaisia linnoja (koska äitille piti näyttää mitä täällä tarkottaa jos on iso talo). Linnojen kyttäyksen jälkeen nokka kohti pohjoista ja New Yorkin osavaltion puolelle Woodburyn Outlet -taivaaseen.

Shoppaillessa aika rientää ja rahat hupenee niin että humpsista vaan kun oli jo parempi lähteä kotia kohti! (Saldona mm. pari uutta paitaa, kahdet uudet kengät, hajuvesi, laukku... hups!) Siispä varoituspuhelu host-vanhemmille että tulossa ollaan ja sitten kaahailtiin kotio.

Äippä pääsjoutupääs tapaamaan nuo kaksi ihanaakamalaa ja kamalanihanaa vintiötä sekä tietenkin host-vanhemmat. Saatiin kamat sisälle ja vaatteita vähän vaihdettua niin lähdettiin porukalla illalliselle aivan ihanaan italialaiseen ravintolaan. Syömisen jälkeen vielä ajeltiin katsomaan kaksi aivan huippua jouluvalotaloa, jotka olisivat varsinkin maailman ihanimman Mirkan saaneet pyörtymään kauhusta.
(Varsinkin kuvan jälkimmäinen on niin loistava välkkyvän Las Vegas -henkisen esityksensä kanssa, että pitää vielä jossain vaiheessa jotain videontynkää teille laittaa.)

Valitettavasti äipästä ja host-perheestä ei ole mitään yhteiskuvia kun en tajunnut ottaa. Nyt jälkikäteen kyllä harmittaa, ois ollut kivoja (mut hei ainahan voin askarrella semmosen jollain leikkaa-liimaa-systeemillä!).

Jatkoa seuraa toisena päivänä, nyt pitää vetästä vähän unta kaaliin. Josko huomenna kertoisin hurjia tarinoita mm. meidän villistä vuodenvaihteesta sekä tunteikkaista hyvästeistä?

Joulutunnelmia

Päivitelläänpäs nyt sitten piiitkän tauon jälkeen vihdoin! Tuossa tosiaan melkeinpä heti joulun jälkeen pyyhälsi paikalle tuo äipykkä, jonka kanssa ollaan mennä huiskittu pitkin New Yorkia ja siksi on sitten päivityksetkin jääneet kun eihän meidän hotellissa ollut ilmaista nettiä (ja minä oon niin kitsas kakara että en tahtonut siitä alkaa maksamaan). Mutta nyt teksti kerrallaan lupaan päivittää tähän päivään saakka!

Joulu tuli tälle tytölle 25. joulukuuta kello 5:56, kun kaksi poikalasta juoksi mun sängynviereen huutamaan että "Riikka, Riikka, herää jo!! Pukki on käynyt ja olkkarissa on paljon lahjoja!! Herää! Herää!!". Ja sitten mua taisi joku mätkiä tyynyllä. Julmia. No okei, siis lupasin edellisenä iltana itse, että mut saa aamulla herättää jos tahtoopi, mutta EI ennen kuutta. Lapset olivat heränneet aamuviideltä ja kyllä nyt viisi vaille kuusi oli sitten jo ihan tarpeeksi myöhään, niiden mielestä. Unenpöppörössä sitten aamutakki päälle ja yläkertaan, laitoin teeveden tulelle ja tallustelin olkkariin ja toden totta! Oli Joulupukki ollut varsin anteliaalla päällä, koko olohuone oli nimittäin aivan täynnä lahjoja! Herran jestas! No lapset ne sitten innoissaan availi ensin joulusukista pienemmät paketit ja sitten kuusen alta isommat.
Tuli leluja ja pelejä ja kirjoja ja kaikkea mahdollista. (Kuvassa muuten siis lasten oma pikkukuusi, ei päässyt kuvaan meidän, takan toisella puolella oleva isompi puu.) Ja olihan se pukki muistanut Au Pairiakin ja siinä teekuppini kanssa aamukuudelta availin oman joulusukkani paketteja.

Lahjojen availun jälkeen lapset keskittyivät antimista nauttimiseen (uusia leffoja, pelejä sun muita mitä piti heti pelata ja katsoa ja lukea, kaikkea tietenkin samaan aikaan) ja minä avasin tietokoneen ja soitella rimpauttelin kotosuomeen. Skypehöpinät keskeytti kuitenkin host-äidin värkkäämä pannariaamiainen, ja tallustelin minäkin valmiiseen aamiaispöytään. Mustikkapannareita ja appelsiinimehua, nam!

Siinä aamutouhujen aikana aurinko nousta hilpaisi taivaalle ja päivästä näytti tulevan aivan uskomattoman kaunis kun maa oli valkoinen ja taivas aivan pilvetön. Oijoi! Niinpä aamiaisen jälkeen päätinkin lähteä pienelle kävelylle ennen vieraiden meille paukkaamista, jotenka kiskoin vaatteet päälle ja lähdin tallustelemaan lähellä olevalle Wildlife Centerille. Viihdyinkin jotain puolitoista tuntia pihalla, ja keli oli aivan mielettömän nätti. Voi vimpula!

Kävelyn jälkeen otin vielä parin tunnin väliunoset kun alkoi ihan hirmuisesti väsyttää, sitten vasta aloin valmistautua vieraiden tuloon.

Iltapäivästä alkoi talo sitten täyttyä. Tuli isovanhempia ja tätejä ja setiä. Meikäläiselle ehkä eksoottisin tapaus oli tätsykkä, joka oli ihka aito ja oikea katolinen nunna! Meinas tulla ramppikuume kun tuli heti semmonen olo jotta pitää vähän varoa sanomisiaan ja olla ihmisiksi! Täti M tosin osoittautui oikein mukavaksi ja rennoksi naiseksi, vaikka ei meillä nyt kauheasti kyllä yhteistä puhuttavaa ollutkaan.

Joulupäivällinen oli oikein kiva tilaisuus. Syötiin herkullista pastakeittohässäkkää missä oli simpukoita ja jättikatkarapuja (NAM!) ja sitten oli pihviä (jonka minä tosin skippasin), salaattia ja sitä sun tätä. Ainakin vähän erilainen joulupöytä, kotoisaan laatikot + kinkku -yhdistelmään verrattuna! Mutta täytyy myöntää että ens vuonna taitaa olla sitten Sipe-tädin laatikoille iso iso tilaus, jotta teitä on varoitettu!

Loppuilta meni sitten oikein mukavasti hengaillessa. Katsottiin Dark Knightia (ja minä meinasin pissata housuun kun host-isä pyyhälsi alakertaan asianmukaisesti pukeutuneena: Batman-naamari ja viitta päällään) ja vaan istuttiin ja höpöteltiin. Jossain vaiheessa jälkiruokakahvien aikaan serkutkin vihdoin pyyhälsi paikalle (kivaa! ne on aivan ihania koko sakki!).

Valitettavasti juhlinnat loppui hieman lyhyeen, kun yhdeksän aikaan yksi serkkutytöistä sai niin pahan astmakohtauksen että hänen äitinsä piti lähteä viemään tyttöä lääkärin kautta kotiin. Todella harmi! Ja kun vanhempi sukupolvikin (=isovanhemmat) olivat jo lähteneet koteihinsa, niin alkoi porukka painella aika pian nukkumaan. Tosin onko nyt ihmekään tuommoisen järjettömän aamuherätyksen jälkeen!

Itse painoin pään tyynyyn hirmuisen väsyneenä, mutta tyytyväisenä siitä, että korvatulpilla varustettuna saisin seuraavana aamuna nukkua piiiitkään!

Lämmintä joulua!

Tappeluntäyteisen maanantain ja kiukkuisen tiistai-aamun jälkeen koitti vihdoin jouluaatto ja kotoa löytyi pari iloista lasta ja yksi hyväntuulinen au pairikin.

Tänään on touhuttu sitä sun tätä, valmisteltu huomista. Meillähän pippalot on vasta 25. päivä eli huomenna. Elokuvaa aloitettaessa isoveli soittaa rimpautti Suomesta ja jutteli poikienkin kansa (ja sitten ne oli ihan innoissaan jälkeenpäin :D). Täytyy myöntää että puhelun jälkeen taisi vähän itku tulla, on veljiä aika kova ikävä täällä.

No juu. Illalla käytiin porukalla ulkona syömässä ja sitten pyjamat päällä katettiin pöytää huomista varten. Tänne tulee sukua ja tuttuja hurun mykkä juhlimaan! Siinä välissä myös paisteltiin vähän vaahtokarkkeja (nam!) sekä maistoin elämäni ekaa kertaa munatotia (yllättäin myös nam)!

Huomenna juhlitaan joulua, lauantaina käyn JFK:n lentokentällä noukkimassa äitimuorin!

Kaikille yhteisesti, avosylin ja iloisin mielin: