Ei tullut keskiviikosta muuten Lumipäivää, vaan arki pyöri normaalisti (ja koko päivän satoi vettä niin että aamupäivään mennessä ei ollut enää lunta ei). Tosin nuorimmainen otti tämän pettymyksen niin raskaasti että aamupäivällä sain soiton koulun terveydenhoitajalta että poika oli tullut valittelemaan huonoa oloa ja pitäisi tulla hakemaan se poies. Vähän kieltämättä otti päähän kun olin juuri päässyt tuonne vähän pidemmälle lelukauppaan jouluostoksille ja sitten piti heti lähteä suhaamaan takasin. Vieläpä kun, anteeksi nyt vain, hieman epäilen tuota herran kipeysastetta. Taisi enemmänkin olla pettymyksen karvas kalkki kurkussa kiinni ja pahemman laatuinen lorvikatarri.
No juu. Päivä meni sitten pojan kanssa kotona, sitten haettiin isoveli koulusta kotio ja tutor tulikin heti kohta sen jälkeen tänne auttamaan poikia kouluhommissa. Vanhemman jannun oli määrä leipoa jotain keksejä kouluprojektiin, ja olin sitten niin ihana ja juoni että puhuin ne vapaaksi Tae Kwon Do treeneistä niin meille jäi aikaa leipoa, kun muuten olisi tullut liian kiire (ja nuorempi ei olisi voinut kuitenkaan mennä kun oli "kipeä"). Moisen teon hyväksi kaksi pikkupoikaa kaatoi mut sohvalle ja hautasi märkiin suukkoihin ja ylistyspuheisiin kuinka oon maailman ihanin ihminen niinku ikinä (äidin jälkeen tietenkin)! Sitten me leivottiin tutorin lähdettyä keksejä. Tai siis minä leivoin, vanhempi mittaili välillä avuksi aineita ja muun ajan sitten möyri keittiön lattialla nuoremman kanssa niin että sain vääntää, kääntää, siivota ja paistaa ihan rauhassa.
Illalla otin uusintayrityksen joululahjojen kanssa ja sainkin lapsille paketit ostettua. Jes! Nyt vielä host-vanhemmille jotain ja sitten voin taas keskittyä teeskentelemään ettei moista juhlaa olekaan.
Kyseiseen teeskentelyyn ei tietenkään lasketa esim. pipareita ja glögiä, joita kyllä kulutan innolla. Siitä todisteena tämän päiväinen urotyö, kun me Emmin kanssa ihan kuulkaa itse ja urheasti tehtiin piparitaikinaa! Kerran ollaan molemmat moista leipomista harrastettu, joskus kuusi vuotta sitten kasiluokalla (voi luoja onko siitä muka niin kauan!!), mutta rohkea Rokan syö ja niin lähdettiin kokkeilemaan. Ihan kuulkaa lopputulos näyttää, haisee ja maistuu piparitaikinalta! Sen on siis oltava...? Nyt on mömmö jääkaapissa tekeytymässä, viikonloppuna sitten lauantaina tahi sunnuntaina leivotaan pipparskakkuja!
Meikäläinen täällä mököttää nuhan kourissa. Hitto on se nyt kun koko ajan pitää olla jollain tavalla kipeä! Ensin sattui jalka, sitten oli kuumetta, sen jälkeen viikon yskin keuhkoni pihalle ja nyt on nenä joko tukossa tai sitten räkä poskella. Ratkaisu: Omatoiminen viikon Duact-kuuri, joka tällä hetkellä ei ihan hirveästi tunnu auttavan, mutta ainakin tunnen tekeväni jotain oloni helpottamiseksi. En tosin ole ainut joka oloa koittaa helpottaa. Kolmea isoa vilttiä joka paikkaan roudaava nuorimmainen toi tänään viltit mulle kera pehmolelulampaan ja passitti mut soffalle vilttien alle makaamaan. Aika söpö. Moinen vilttien lainauslupa on nimittäin ehkä yksi suurimmista kunnianosoituksista mitä tuo poika voi antaa. Muutenkin se on ollut taas koko ajan halailemassa.
Tuli muuten hirmuinen ajanrunsaus-olo, kun host-äiti tulikin tänään jo puoli kuuden aikaan kotiin ja minulla on tässä yli tunti aikaa ennen kuin pitää lähteä treeneihin.
Asioita jotka ovat tehneet iloiseksi:
- Monenmonituiset halit lapsilta
- Lasten hyväntuulisuus
- Edellä selostettu vilttiepisodi
- Vanhemman voivottelu eilen että "harmi kun et voi jäädä pidemmäksi aikaa, sä olet täyttä mahtavuutta ('pure awesomeness')"
- Nuoremman kommentti kesken pidemmän keskustelun "Jos molemmilla ois omat Au Pairit ni mä ottasin kyllä sut. Sä oot cool!"
1 kommentti:
toi oli niin tuttu fiilis sillon ku asuin tammisalossa. "miten noi voi tykätä musta ja haluta että jään pidemmäksi ajaksi kun suurinpiirtein en tee mitään muuta kun huudan ja kiellän kaiken kivan?"
on se kummallinen tuo lapsen mieli :D mut ehkä se on siinä et jos asettaa rajoja niin ne tietää et välittää. :)
Lähetä kommentti