Viikonloppuopiskelua

Rhode Islandin pikareissun jälkeen oli pari päivää taivaallista hiljaiseloa kotona, kun muu perhe host-isää lukuunottamatta jäi vielä kesäasunnolle lomailemaan. Viikonlopun lähestyessä oli kuitenkin pari työpäivää, ennen kuin perjantaina alkuiltapäivästä piti suunnata junalla kohti Long Islandia ja viikonloppukurssia.

Au Pairin viisumihan vaatii 3 opintopistettä /puoli vuotta, mikä meinaa meikäläisellä nyt sitä, että puolentoista vuoden USA-elelyyn täytyy hankkia 9 opintopistettä paikallisesta kolmannen asteen koulutuslaitoksesta, tai tulee viranomaisilta sanomista kotiinlähdettäessä. Itse olen häpeällisen myöhässä näiden pisteiden hankinnassa. Ennen viikonloppukurssia paketissa oli vasta kolme, joten kuusi olisi nyt vielä pikaisesti hankittava!

Ongelmaan lähdettiin hakemaan parannusta toverini Emmin kanssa Long Island Universityn järjestämältä, nimenomaan Au Paireille suunnatulta viikonloppukurssilta, josta saisi yhden viikonlopun aikana kolme pistettä kokoon. Koululle pääsi näppärästi junalla, ja asemalta oli laitoksen järjestämä ilmaiskyyti kampukselle. Heti paikalle päästyä syötiin pikainen illallinen, jonka jälkeen alettiin tositoimiin, eli käytiin jo heti "opiskelun" kimppuun. Parin tunnin vihkoon piirtelyn jälkeen, pääsimme iltahämärissä tallustelemaan asuntolaan.

Itse viikonloppuna ei tapahtunut mitään kummempia. Paikka ei kummemmin lämmittänyt, mutta takaisin on kai vielä mentävä jotta saa ne viimeiset kolme opintopistettä kasaan. Ruoka oli vähän semmosta, henkilökunta suhteellisen törkeää, ajoittain jopa asiatonta ja majoitus nyt oli mitä oli... Mutta vaihoehtoja ei täällä pahemmin ole tarjolla, jotain viikonloppukurssien olemattomuudesta koko USA:ssa kertoo se, että meidänkin kurssilla oli tyttöjä Chicagosta ja Californiasta saakka!

Omaa kokemustani viikonlopusta nyt vielä heikensi se, että jo aiemmin pientä ärtymystä osoittanut helmikuussa otettu korvalävistys äityi tulehtumaan oikein kunnolla, ja lauantaihin mennessä vasen korva oli punainen, kipeä, ja valtavan kokoiseksi turvonnut möykky pään sivulla. Puhelu lävistämöön ja sain hoito-ohjeita, sekä kehoituksen käydä paikan päällä näyttämässä ongelmaa heti kun vain mahdollista. Tehokkaalla puhdistamisella (suolavettä, ei missään nimessä alkoholia!) tilanne tosin rauhoittuikin ja sunnuntai-aamuna korva alkoi jo taas muistuttaa korvaa, eikä ylimääräistä päätä. Maanantaina kun pääsin lävistämöön asti, oli korva jo normaalin näköinen, mitä nyt vieläkin hieman kipeä. Edelleen siis puhdistllaan ahkerasti.

Nyt on kuitenkin periaatteessa 6/9 opintopistettä hallussa, kunhan kirjoitan kaksisivuisen kotitehtävän ja palautan sen koululle postitse, niin saan viralliset paperit sieltä kotio. Taas askeleen edempänä virallisen sössön ohitusta!

Reikäpää

Näin se on lähtenyt uusi viikko käyntiin!

Eilen joku puhui radiossa aikaisesta keväästä, tänään on koko päivän satanut lunta eikä loppua näy. Että se siitä sitten. Vielä pitänee se pari kuukautta jaksaa odottaa kesäisempiä kelejä. Sitä ennen kammotaan vielä, onko huomenna tiedossa taas lumipäivä ja suljetut koulut. Kammotaan siksi, että viime viikkoinen lumipäivä oli niin suurta tuskaa tappelevien lasten kanssa, että ihan just nyt ei olisi energiaa toiseen samanlaiseen päivään. Katsellaan, jos tuot tuosta huomiseksi rauhoittuisi. Jos ei, niin sitten pitää vaan toivoa että lapset ei vaikka tällä kertaa olisi toistensa kurkuissa kiinni koko päivää.

Tänään vietettiin Emmin kasnsa taas superjännittävä päivä. Käytiin siis Iikkean ihmemaailmassa mutasemassa herkulliset lihapullat nassuun (oikeaa, ihan oikeaa ihmisten ruokaa, jee!). Sen jälkeen Emmi pakotti minut (kammosta ja pelkopaniikeistani huolimatta) toteuttamaan pitkäaikaiset suunnitelmani ja ajeltiin tuonne läheiselle lävistysliikkeelle. Nyt komeilee vasemmassa korvassa jokseenkin vallan kipeä industrial -lävistys. Wii! Voi tosin olla vähän vähemmän wii kun se kivuliaana herättää mut seuraavat luoja ties kuin kauan aina öisin jos vahingossa käännän kylkeä. Muutenkin parantumisaika on pitkä, noin 6-9 kuukautta. Mutta kun kaverilla oli semmonen ja se oli niin hieno, niin pakkohan se sitten oli. Ostin muuten myös kieleen uuden korun. Arvatkaapa paljon maksoi... $5! Haha, siis jotain pari euroa. Eli käytännössä ilmanen.

Tänään on lasten apuna koulun jälkeen apuope täällä, joten minä pääsen pälkähästä läksyjen auttamisen suhteen. Illalla mennään sitten isovanhemmille syömään, kun host-äitillä on joku työtapaaminen missä saattaa mennä myöhään.

Tietovisan hukuttavan suuri vastausryöppy on hiipunut nyt niin, että oikea vastaus, sekä voittaja paljastettakoon. Manhattanin Chinatownin kiinalaisten määrästä ei ole hirveän virallisia lukuja, koska laskenta on vaikeaa ja laiton siirtolaisuus on hyvin yleistä. Perustan oikean vastauksen siis alueella asuvan kiinalaisen matkaoppaan kertomaan, joka myös menee yksiin virallisten arvioiden kanssa. Alue on jokseenkin pieni (vajaa neliökilometri) ja siellä asuu noin 200 000 kinukkia! En todellakaan tiedä missä ja miten ihmeessä ne muka mahtuu sinne (se ei ole mitään pilvenpiirtäjä-korttelia), mutta näin on näppylät. Lähimmäs veikkauksessaan osui annu, jonka vastaus oli niinkin tarkka kuin 238 746 kiinalaista. Postipate tuo annulle huikean upean ylläripalkinnon kunhan neiti vaan laittaa minulle osoitettaan. Internet-väyliä on monia, laita niistä jotain kautta :)

Onnea ja lämmin virtuaalikädenpuristus voittajalle!

Tämä tyttö lähtee nyt hoivailemaan ikävästi kipeää uutta reikäpariaan. Palaillaan astialle!