Kesäloman loppua

Vinkeän casino-viikonlopun jälkeen luulin jo arjen koittavan, mutta kas kas, host-isäni ilmoitti sunnuntai-iltana vievänsä lapset viikon reissulle, alkaen maanantai-iltapäivänä. Kiitos ennakkovaroituksesta! No jaa, ei pidä valittaa, sain sentään ylimääräisen viikon vapaan.

Maanantaina siis pakkasin lapset valmiiksi autoon ja puolenpäivän jälkeen lähtivät talon miehet kohti rannikkoa.

Oma viikkoni meni pikkuasioita hoidellen. Piti muutamia perheen asioita hoitaa, ja sain vihdoin hankittua uuden läppärin, vanhan kiukuttelevan tilalle (Kiitos äippä ja iskä!). Nyt kelpaa uudella laitteella taas päivitellä blogia, eiks niin?

Parina päivänä tuli myös oltua sosiaalinen. Pidettiin pari leffailtaa (kiitos ihanalle host-äidilleni, jolle oli ihan ok että tuli kavereita tänne kattomaan elokuvaa) ja perjantaina käytiin vähän juhlimassa Hannan yhden Au Pair -kaverin kotona. Se asuukin semmosessa valtavassa lukaalissa että huhhuh! Hetken oli monttu auki tällä tytöllä kun oltiin päästy talokierros loppuun. Kaksi kunnon keittiötä (aupparilla ihan omansa alakerrassa), iso uima-allas, poreallas, biljardipöytä ja kaikkea muuta pientä kivaa. Voi kiesus! Älyttömältä kuulostaa vielä sekin että kyseisen perheen host-vanhemmat on kuulemma todella mukavia! Sillä neidillä on kultakaivos. Aika usein nimittäin kuulee että monet perheet on lopulta superärsyttäviä yms. Itsellänikin kävi tuuri kun on näin ihana perhe sattunut, vaikka aina välillä pikkuasiat ärsyttävätkin ja päätään joutuu toisinaan hakkaamaan seinään. Mutta niin se varmaan aina menee jos muutat asumaan ventovieraiden kanssa.

Eilen maanantaina oli hei muuten täällä pyhäpäivä! Meikäläinen oli siis vielä sitten senkin vapaalla, ja suuntasin toverini Emmin kanssa Isoon Omenaan moikkaamaan Pennsylvanian rajan tuolle puolen kuukausi takaperin muuttanutta Maijaa. Uusi suomalainen oli varsin mukava tapaus (terkkuja vaan Maijalle jos tänne eksyt!) ja koska päivä oli nätti niin saimme haahuilla rauhassa pitkin New Yorkin katuja. Oli varsin kiva, leppoisa päivä. Täytyy ehdottomasti törmäillä toisen jos kolmannenkin kerran! Toivottavasti ei Emmin kanssa ihan säikäytetty uutta tulokasta, oli vähän huonot yöunet alla ja meno kofeiinihuuruissa sitten sen mukaista...

Tänään tiistaina sitten on Suuri Päivä. Nimittäin... Koulut alkaa! Jee! Tätä on suoraan sanoen vähän odoteltu, että nuo pikkuriiviöt eivät enää olekaan koko päivää kotona. Kjäh. Vaan hurjalta se tuntuu ajatella että ne aloittivat taas uuden luokan ja kaikkea. Niistä tulee niin isoja jo! Host-isä on tänään kotona, koulujen aloittamisen kunniaksi, ja nähtäväksi jääkin että mikä mun rooli tänään on. Lasten pyykkien pesun lisäksi.

Loppuviikosta tullee kiireinen. Host-äiti on työmatkalla Californiassa, ja koska host-isä on usein kovin kiireinen töissä ja tekee pitkää päivää, meinaa se meikäläiseltä enemmän joustoa. Tänään jo sain ennakkovaroituksen että torstaina mua tarvitaan ilmeisesti aika myöhään. Ei siinä mitään, kyllä me selvitään, täytyy kehitellä noille jotain kivaa illallista torstaille ja jos vaikka joku leffa katsottaisiin.

Nyt taitaa olla pyykit valmiita, alkaa olla sen verran hiljasta. Meikäläinen lähtee siis viikkaamaan. Palataan taas linjoille!

Junaleikki ja retkeilyä

Täytyy nyt ehdottomasti aloittaa viime viikon kertomus eräästä kohokohdasta, joka aiheutti mussa sellaista naurunremakkaa ettei tosikaan.

Kas äitini-viisas on varsin juonikas veijari, ja kun oli aika saada omat vallattomat kakarat päiväunosille, tehtiin se vaikka sitten leikin varjolla. Kyseessä oli leikki nimeltä Makuuvaunu. Säännöt ovat seuraavat:

Osanottajat käyvät makuulle (mieluiten sängylle) ja sulkevat silmänsä. Puhuminen on kiellettyä. Leikkijät kuvittelevat olevansa junan makuuvaunussa ja se, joka ensimmäisenä avaa sanaisen arkkunsa, taikka silmänsä, häviää leikin.

Kas eräänä päivänä tässä viikko takaperin, tämä Au Pair oli kovasti väsynyt ja niinpä vitsinä heitin keittiössä nuoremmalle pojalle että haluutko hei leikkiä tämmöstä hauskaa junaleikkiä. Selitin jannulle säännöt, ja kerta kaikkiaan! Tämä 9-vuotias ei ollenkaan tajunnut leikin jippoa! Hykertelin itsekseni ja kutsuin 12-vuotiaan paikalle. Selitin hänelle säännöt odottaen naurun remakkaa, mutta mitä sainkaan? "Joo! Leikitään tota!" Tässä vaiheessa en ollut enää uskoa korviani. Kumpikaan penskoista ei ollenkaan oivaltaneet juonta, ja ottivat vitsin ihan tosissaan. Niinpä he sitten menivät leikkihuoneeseen, kokosivat tyynyistä lattialle pedin ja siellähän me sitten maattiin silmät, suut kiinni. (Tähän väliin voitte kuvitella räkäistä naurua.) Uskomatonta mutta totta. Tätä täytyy alkaa pelaamaan noiden kanssa useamminkin, jos se kerta näin helppoa on!

Keskiviikkona olin sitten suunnitellut oikein ohjelmaa, kun pojilla ei ollut mitään menoa ja kelikin oli nätti. Lähdimme läheiselle ulkoilualueelle retkeilemään! Aamulla syötiin hyvä aamiainen ja pakkailin reppuun meille lounaseväät ja paljon vesipulloja ja sitten lähdettiin. Pojatkin pienen aamukankeuden jälkeen innostuivat aivan hurjasti, ja olivat täynnä seikkailumieltä kun lähdettiin polulle tallaamaan.

Eräältä polulta löyty vanhan suuren

kartanon komeita raunioita. Jännää!

Hetken kävelyn jälkeen löydettiin kiva polku joka kiipesi ylös rinnettä (itse asiassa juurikin tuota kyseistä kuvassa näkyvää rinnettä ylös) ja sinnehän me lähdimme sitten kapuamaan. Ja onneksi lähdimme, ja sinnikkäästi jatkoimme ylös kuumuudesta huolimatta, sillä hetken kiipeämisen jälkeen päädyimme kalliolle jolta yhtäkkiä näki maisemia ja koko porukalla salpautui henki.

Noissa maisemissa kyllä kelpasi syödä lounasta ja nautiskella näkymistä. Päästiin myös ihmettelemään isojen lintujen lentoa, kun kolme - neljä haukkaa liiteli vähän matkan päässä. Yksi niistä kävi jopa niin läheltä kaartamassa että meikäläistä meinasi alkaa ihan hirvittää. En ole koskaan elämässäni nähnyt haukkaa niin läheltä! Hui.

Lounastelun jälkeen lähdimme polkua takaisin alaspäin ja luovimme pikkuhiljaa autolle. Matkalla pojat tekivät mut niin ylpeiksi ettei tosikaan. Nuorempi bongasi polulta tyhjän vesipullon, noukki sen ylös ja vei kotio kierrätysroskikseen asti! Pullon löytymisen jälkeen hän paasasi noin 20 minuuttia luonnonsuojelusta, roskaamisen typeryydestä ja ihmisten ajattelemattomuudesta. Olin niin ylpeä että olisin voinut haljeta!

Se oli loman loppu

Rantareissun jälkeen otin iisisti täällä kotioloissa. Viikonlopuksi lähdin Eveliinalle saunomaan ja maanantaina olikin sitten taas aika jatkaa töitä.

Heti tiistaina tosin leiriarki sai hieman muutosta, kun isoisä-E tahtoi viedä minut ja lapset... mikä se nyt olisi... elämyspuistoon? Siis sellainen mesta missä oli muutamia tivolilaitteita, pieni pelihalli ja pieni vesipuisto. Siispä aurinkoisena aamuna lähdettiin ajelemaan ja päivä kului laitteissa hurvitellessa, ja iltapäivällä vesipuiston puolella liukumäissä. Pojat tietenkin raahasivat mut kaikkiin hurjimmiltakin tuntuviin vesiliukumäkiin, vaikkakin lopulta se meni niinpäin että minä sain suostutella nuoremman tulemaan mun kanssa Mustaan Aukkoon, kun sitä alkoi hirvittää. Mutta olihan se sitten hauska mäki, kun ei tarvinnut yksin mennä!

Muutama kuva päivältä:Mestan karkkitankometsässä käytiin vähän maistelemassa namia...

(Huomatkaa Emmin lahjaksi antama Rolling Stonesin Kurt-laukku.)

...kunnes homma lähti käsistä ja ruuaksi joutuikin pikkuveli...
Nopea ja näppärä Au Pair onneksi ehti paikalle pelastamaan tilanteen, ja kaikki lapset saatiin kotiin ehjinä!

Reissun jälkeen on leiriarki pyörinyt taas normaalisti. Penskat on pari tuntia päivästä leirillä, muuten touhuillaan sitä sun tätä (käydään puistoissa ja hengaillaan). Tänä viikonloppuna oli alkuperäisenä suunnitelmana reissu Washingtoniin, mutta se nyt meni sitten kuulemma puihin joten katsellaan mitä muuta keksisi. Toivotaan että säät suosii niin ehkä sitä voi vaan istuskellä Central Parkissa ja nauttia siitä ettei ole kiire minnekään.

Kesälomahuumaa

Näinhän se sitten saapui kesä tänne jenkkeihinkin! Meikäläinen on vielä sen verran kakara, että kesä alkaa aina virallisesti koulujen kesälomista (vrt. fiksut ja kypsät, jotka laskee sen lämpötiloista tai esim. golf-kauden alkamisesta). Jos ei ole omaa koulua ja koulun lomaa, niin sitten kysytään kaverilta milloin koulut virallisesti sulkee ovensa villin ja vapaan kesäriehan ajaksi.

Tämän viikon torstaina juhlistivat meidän lapset viimeistä koulupäivää ja nyt alkaa hulabaloo aina syyskuulle asti. Kamalaa. Ihanaa. Ihanan kamalaa ja kamalan ihanaa. Kyseinen lomailu kun meinaa Au Pairille lisää töitä, kun kuuden tunnin koulupäivät vaihtuvat parin tunnin leiripäiviin ja vapaa-aikaa tulee lisää about NÄIN paljon. Toisaalta, jos säät pysyvät edes pääosin aurinkoisina, lisääntynyt aika mahdollistaa päiväretkiä eväiden kanssa läheisille ulkoilualueille, pidempiä puistoreissuja ja sen sellaista kivaa.

Tämä viikko meni oikeastaan mukavissa merkeissä. Lapsilla oli maanantaita lukuunottamatta vain puolikkaat koulupäivät ja aikaa riekkumiseen oli enemmän. Päästiin nauttimaan ajoittaisista sateen taukoamisista ulos ja takapihalla elvytettiin jos jonkinmoisia ulkoleikkejä. Allekirjoittanut sai juosta nurmella selkä hiessä palloa karkuun sekä pallon perässä, pelistä riippuen.

Torstaina vanhempi poika sai sitten virallisesti päätökseen ensimmäisen vuotensa yläasteella (täällä 6. luokka). Ei mennyt vaihdos uuteen kouluun ja systeemiin meillä ihan mutkitta, mutta vaikeuksien kautta voittoon, viime kuukausien palaute on ollut positiivista ja muutos parempaan on jäänyt myös opettajien kirjoihin. Nuorempi taasen päätti kolmannen luokan, ja herkkis-Au-Pair meinasi vähän kyynelehtiä koulun pihassa kun saattoi natiaisen vikaa kertaa kolmosluokalle. Ensi vuonna se aloittaa toiseksi viimeisen ala-astevuotensa ja on jo niin iso.

Siinä torstaina koululta lähtiessäni tajusin että mikäli en olisi jatkanut puolella vuodella, lopettaisin työt ihan parin päivän päästä. Se tuntui todella hurjalta. Nyt olen vaan iloinen että pääsen vielä näkemään miten nelos- ja seiskaluokka lähtevät lapsilla käyntiin syksyllä.

Kesäloman työntäyteisestä aikataulusta huolimatta koitan ehtiä päivittelemään, joskin tää mun päivitystiheys nyt muutenkin on mitä on niin ei pidä lynkata jos vähän... öh... tulee sillä tavalla harvanpuoleisesti...