Arkea ja pikkutapahtumia

Pikakelataanpa taas hieman eteenpäin. Arkipäivät ne vaan mennä hujahtelee samansorttisina. Pari viikkoa Halloweenin jälkeen käytiin järjestön tapaamisessa seinäkiipeilemässä. Olipa hauskaa! Itsekin yläasteen traumojen (pullukka ei päässyt yhtään mihinkään, nujertavaa!) jäljiltä yllätyin positiivisesti, kun selvitin pari haastavamman luokan seinääkin ihan ylös asti! En ole vielä saanut aluevalvojalta kuvia, hän kyllä räpsi kamerallaan tehokkaasti, joten täytynee kysellä josko osuin linssiin kertaakaan itse. Seinäkiipeily oli kyllä todella kivaa touhua, ja vähän niinkuin huomaamatta siinä sai kivasti lihastreeniäkin tällainen meikäläisen kaltainen, punnertamista inhoava rimpulakäsi.

Jotenkin Halloweenin aikoihin tänne tulla tupsahti syksy jostain kulman takaa! Maailma oli jokusen viikon ihanan värikäs ja täynnä rahisevia lehtiä <3
Viikko kiipeilyn jälkeen, oli viimeisen viikonloppukurssin aika. Suuntana siis Long Island University, nimensä mukaisesti New Yorkin Long Islandilla. Tällä kertaa lähdin kursseilemaan yksinäni, enkä todellakaan odottanut viikonlopun koulutuomiota innolla. Perjantain junamatkojen jälkeen pääsin vihdoin oikealle asemalle odottelemaan koulun bussikuljetusta kampukselle, kun silmiin osui tutun näköinen hahmo. Ranskatartoverini Sarah! Mikä tuuri! Ei ollut käynyt edes mielessä kysellä Sarahilta josko hän olisi vielä koulusuorituksia vailla! Yllätys oli mieluinen myös ranskalaistoverilleni, sillä oli neiti itsekin tullut kouluilemaan ihan yksinään.

Perjantai-ilta meni lähinnä kurssisisältöä läpikäyden (Intiaanien historia) ja viikonlopun ohjelmaa kerraten (Amerikkalaiset kertaa kaiken noin sataan kertaan, jos joku ei vaikka ekalla kerralla tajunnut). Puoli yhdeksän aikoihin keltainen koulubussi sitten kuljetti meidät majoitukseemme, mukavaan pieneen hotelliin. Ilta kului lähinnä hotellilla hengaillen, pikkukylän viihdykkeet oli niin rajatut ettei jaksanut innostaa juuri ketään vaan uni tuli aikaisin itse kullekin.

Lauantaina oli sitten täyden koulupäivän aika. Bussi kuljetti öh.... ahkerat.... Au Pair -opiskelijat hotellilta koululle yhdeksäksi, jolloin alkoi ensimmäinen tunti. Meidän kurssi sai aivan erityisen hauskan viikonlopun, sillä aamun tuntien jälkeen lähdettiin läheiseen Intiaani-museoon, jossa oli juuri tänä viikonloppuna erityinen Intiaanien historiasta kertova näyttely. Mikä tuuri! Ilolla mentiinkin sitten museoon oppimaan lisää, voittaa kummasti luentosalissa istumisen. Museossa oli näytillä jos jonkinmoista inkkarinaamiota, työkalua, kanoottia ja asumusta.

Toverini Anni A. teki yllätysvierailun pyhävetimissään!

Myös kasvomaalauksia oli lapsille tarjolla, ja tokihan meidän isompien lapsien oli myös ängettävä jonoon...
Museon sattui muuten olemaan kivasti myös ihan rannassa, ja pääsi siinä kauniina, kirpakkana syyspäivänä haistelemaan vähän merellistä ilmaakin. Aivan ihanaa.
Museoitumisen jälkeen palattiin taas koululle ja illallisen jälkeen oli vielä muutaman tunnin luentopänttäyksen vuoro. Osa ajasta tosin onneksi katsottiin leffaa, niin että aika helpolla tulee sitten nämäkin opiskelumerkinnät...

Sunnuntaina oli viimeiset koulutunnit, ja taisi kotiin tahtoa niin opettajat kuin oppilaatkin. Jotta homma ei menisi tylsäksi (ja koska opiskelijat olivat Au Paireja) myös hieman askarreltiinpaskarreltiin Toukopoukon tyylillä aitoa Intiaanien jumalatoteemia. Tuli hieno mun toteemistani! (Vasemmanpuoleinen on Sarahin rakentama Hawajilainen surffaritoteemi.)Lounaan jälkeen palattiin luentosaliin vielä kerran ottamaan kokonaiskatsaus siihen, mitä oli viikonlopun aikana opittu, ennen kuin iltapäivällä kolmen maissa saatiin armahdus ja kirmattiin ulos odottamaan koulubussia. Pikaisesti juna-asemalle, ja ehdittiin kuin ehdittiinkin vielä aikaisempaan junaan, jes!

Nyt on virallisesti kaikki 1,5 vuoden Au Pair -viisumin vaatimat yhdeksän opintopistettä (hui mikä määrä :P) kasassa, kolme kurssia käyty. Viikonlopun jälkeen naputin vielä vaaditut esseet, lähetin koululle ja jäin odottelemaan virallisia papereita työn suorittamisesta.

Viimetippaanhan se taas jäi, niin kuin mulla nää aina, mutta tulipa suoritettua!

Varaäiti, tarjoilija, ikkunanpesijä, kuski

Työntäyteiset pari päivää takana ja viikonloppu tuntuu taas aivan taivaalliselta hengähdystauolta, ennen ensi viikon koulukimaraa.

Meidän naapurin vanha herra kertoi minulle viime viikonloppuna, että hänen pitkään sairastellut vaimonsa menehtyi. Tällä viikolla oli sitten hautajaisia ja tarjouduin avuksi, mikäli ylimääräistä käsiparia ja terveitä jalkoja kaivattaisiin. Niiltä pohjilta, hipsin keskiviikkona naapuriin vietyäni lapset kouluun aamulla. Päivä kului ikkunoita pesten ja talon ulkopuolta siistien, illalla toisaalla pidettävän ruumiinvalvojaisten jälkeen kun olisi vieraita tulossa kahvittelemaan. Oli mukavaa tuntea itsensä hyödylliseksi, ja saatiinkin talo aika mukavaan kuntoon iltaa varten.

Kolmen hujakoilla hain lapset koulusta, ja läpi käytäviä papereita sun muita riitti ihan kiitettävästi, kun kyseessä oli vuoden ensimmäinen täysipitkä koulupäivä. Iltapäivä menikin koulujuttuja tehdessä ja nuorimmaisen hammaslääkärikäynnin parissa. Illalla oli sitten naapurin ruumiinvalvojaisten (kamala sana suomeksi!!) vuoro.

Mun host-perhe on ollut läheisissä väleissä naapureiden kanssa, joten toki mekin menimme kunnioittamaan Ingen muistoa. Host-äidin työmatkan vuoksi minä ajoin pojat hautajaistalolle (mikäköhän se ois suomeksi... Funeral Home...) ja tapasin host-isän siellä. Mentiin kaikki yhdessä sisään ja minä näin elämäni ensimmäistä kertaa kuolleen ihmisen. Tuntui aika hurjalta. Liikaa leffoja katsoneena tietekin odotin koko ajan että silmät rävähtää auki tai että hän purskahtaa nauruun. Kumpaakaan ei tapahtunut.

Lyhyen visiitin jälkeen host-isä lähti poikien kanssa omille teilleen, minä menin naapuriin laittamaan paikkoja valmiiksi valvojaisten jälkeisiä kahvitteluja varten. Sainkin kaikki kivasti esille ja kahvit keitettyä ennen kuin vieraat saapuivat. Illan vietin autellen tarjoilujen kanssa parhaan taitoni mukaan. Myöhäänhän se toki meni, ja puolenyön jälkeen vasta hilauduin nurmen yli kotiin nukkumaan.

Torstaina taas aamulla lapset kouluun, ja parin ekstra-teeannoksen jälkeen hipsin taas naapuriin. Tällä kertaa vuorossa olisivat itse hautajaiset. Tulin paikalle juuri kun talon väki oli lähdössä hautajaisseremonioihin. Laitoin paikkoja kuntoon heidän ollessa poissa, ja päästin pitopalvelun mukavan naisen sisään. Auttelin sitten pitopalvelun ihmistä ja vieraiden tullessa paikalle ehdin hetken siinä olla ylimääräisenä käsiparina, kunnes oli aika lähteä hakemaan lapsia koulusta.

Torstai oli pitkä päivä. Haettuani lapset koulusta teimme läksyt, sitten oli harrastusten vuoro, jonka jälkeen kaikki isovanhemmat tulivat ruokalastillisen kera meille illalliselle. Koska host-äitini oli Californiassa ja host-isäni työskenteli myöhään, oli minun roolini olla talon emäntä ja kattaa pöydät ja pitää vieraista huolta. Illallinen meni kuitenkin kivasti (kaikki isovanhemmat on niin ihania tässä perheessä!) ja kahvittelujen jälkeen sulavasti sain vieraat kahdeksan aikaan ulos talosta.

Pienen hengailun jälkeen oli aika laittaa penskat nukkumaan, jonka jälkeen soitin host-isälle ja pyysin häntä herättämään minut vierashuoneesta kun tulisi kotiin. (Vierashuoneessa siksi että se on lähempänä poikien huoneita, jos he tarvitsisivat aikuista yöllä.) Yhdentoista aikoihin pitkän päivän puurtaja tulikin kotiin ja minä siirryin omaan sänkyyn nukkumaan. Tuntui kyllä vähän hassulta olla koko päivän se aikuinen noiden lasten rutiineissa. Minä aamulla herätin heidät kouluun, laitoin aamupalan, kuskasin sinne ja tänne, tarjoilin illallisen ja lopulta laitoin nukkumaan.

Perjantai meni jokseenkin koomaillessa. Kauhea väsymys päällänsä parista edellisestä päivästä, mutta onneksi pyykkäily sun muu pakotti muutenkin pysymään kotona (vesisateesta puhumattakaan). Host-äiti saapui kotio työmatkalta joskus kuuden aikaan, ja minä lähdin kavereiden kanssa elokuviin. Oli niin ihanaa päästä ulos kavereiden kanssa, pääsi hieman rentoutumaan!

Tänään olen ollut Au Pair -tapaamisessa, jossa ennakoivan ahdistuksen sijaan olikin ihan mukavaa. Pari kivaa uutta tyttöä oli tullut paikalle ja yhden ruotsalaisen neidin kanssa sovittiinkin että ensi viikolla mennään johonkin kun lapset ovat hänelläkin päivät koulussa. Myös yksi brasilialainen Suomi-Musiikki -fani oli paikalla (joka viritteli pitkän keskustelun HIMistä ja Nightwishistä mun kanssa), jonka kanssa täytyy jotain ohjelmaa vaikkapa sopia.

Ilta vielä vähän auki, yhtenä vaihtoehtona on minigolf, joka ois kyllä huisin hauskaa ja varmasti koomista. Edellisestä kerrasta on jokunen vuosi...

Onks teil hyvä meininki?!

Mulla on ainakin!
Ja miksipä ei olisi, sillä koti-ikävästä ei ole tietoakaan, tänään olen nukkunut jokseenkin pitkään, puhunut parhaan ystävän kanssa puhelimessa aamupäivällä melkein pari tuntia, sitten käynyt vähän allaspippaloissa, shoppaillut ja nauttinut olosta ja elämästä.

Aamu tosiaan meni leppoisasti (mitä nyt pari kertaa aamulla heräsi siihen kun lapset juoksi portaissa ja huusi pitkin kämppää että: "Iiiiiiskääää!!!"), heräilyn jälkeen kälätin yöpissä Skypeen johonkin puoli yhteen asti ja mutustelin samalla kaikessa rauhassa aamupalaa.

Pikkupikku puhelun jälkeen pikaisesti suihkuun ja releet päälle jonka jälkeen ajelin hakemaan kaverin kyytiin ja suhailtiin aluevalvojan kotiin allaspippaloihin. Oli kovin kivaa! Paikalla oli hirmuisesti uusia tyttöjä ja mikä parasta: erakkoviikon jälkeen näki kaikki vanhatkin tutut. Tapasin myös tässä minun kaupungissani asuvan, todella mukavanoloisen (kirjoitetaanko toi yhteen vai erikseen?) ruotsalaistytön ja vaihdettiinkin numeroita että voidaan mennä kahvittelemaan joku ilta vaikka ens viikolla. Tosin kaikista ihanista ihmisistä huolimatta juhlien ehdottomasti mahtavin tyyppi oli isäntä, joka piti jöötä uimapatjaltaan käsin keskeltä allasta:
(Mun perhe voi nyt yhtyä riemunkiljahduksiin joita itse huusin pääni sisällä: "Simo uimapatjalla! Simo uimapatjalla!")

Kemujen jälkeen lähdettiin kaverin kanssa katsastamaan yhtä hotellivaihtoehtoa kavereitani varten jotka ovat tulossa tänne suunnille lokakuussa. Samalla reissulla päädyttiin koukkaamaan ostarin pihan kautta kun vähän missasin oikean liittymän jolta ois päässy kotiin vievälle motarille ja niinhän siinä sitten kävi että päätettiin paremman tekemisen puutteessa "vähän käydä vaan hengailemassa ostarilla". No mulla on nyt sitten uusi aivan taivaallisen ihana neule (oikeasti ehkä nätein vaate jonka olen ikinä omistanut!), pari uutta paitaa, huppari ja aivan jumalaisen nätti syystakki. Että näin. No tällä kertaa olikin rahaa kun olin puolivahingossa säästänyt parin viikon palkat, mutta se oli nyt sitten niiden rahojen menoa! (Isi voi lopettaa tuhahtelun, en mä nyt IHAN kaikkea saanut palamaan, kyllä ton takin jälkeen jo iskin jarrut pohjaan ja jätin ostamatta esim. sen ihanan talvitakin ja ne yhdet taivaalliset saappaat...)

Tilit tyhjiksi shoppailtuamme käytiin vielä syömässä (ja hauskuutettiin Subwayn myyjää, joka luuli että ollaan korkeintaan 16-vuotiaita, eli ei ainakaan vielä oo ryppyjä!) ja sitten nakkasin kaverin kotiin.

Voi himputti kun olikin kiva päivä! Ai niin, sain myös allaspippaloissa kutsun kotibileisiin ensi lauantaina, että ois ihan kemutkin tiedossa. Sitähän vois melkein luulla että mulla ois sosiaalista elämää lätäkön tällä puolen!