10.7.08 Aika tavata perhe

Odotettu, pelätty, jännitetty päivä.

Aamu alkoi perhosilla vatsassa, loppupakkailulla ja aamupalalla. Syömisen jälkeen teekuppi kädessä tavarat alakertaan pois huoneista ja vimosille luennoille. Kaikkia alko jo pikkuhiljaa jännittämään enemmän ja enemmän, ja kun lounasaika nakutti ovea, suurin osa hyppi jo seinille.

Odottelua, odottelua, odottelua.

Sisämaanlennoille lähtevät meni bussiporukoissa ryhmä kerrallaan ulos luokkahuoneen ovesta. Me istuttiin pöydissä, koitettiin jutella ja laulaa, otettiin valokuvia.

Ensimmäiset hotellilta haettavat käveli yksitellen ovesta ulos kun joku ohjaajista hihkaisi nimen ja sanoi: ”Perhe alakerrassa, mene!”.

Sitten kuulin oman nimeni. Whoa. D olisi alakerrassa, pienten liukuportaiden päässä ja nyt on tapaamisen aika! Itketti koska olin niin hermostunut, ja tärisin ihan hulluna. Aivan turhaan! Aivan ihana ihminen ison kukkakimpun kanssa minua vastassa, halattiin ja lähdettiin hakemaan mun matkalaukkua laukkuhuoneesta. Käveltiin autolle ja höpötettiin vaan ihan sikana. Puhelinkeskustelujen tapaan puhetta oli PALJON, mikä on vaan hyvä. Automatka puhuttiin niitä näitä, puhuttiin perheestä ja musiikista, Bon Jovista, Bruce Springsteenistä, The Rasmuksesta… Vaikka mistä.

Pelottava osio numero kaksi: poikien tapaaminen. Voi miten ihania lapsia! Tulivat heti auttamaan tavaroiden kanssa, vietiin kamat mun huoneeseen ja mulle esiteltiin talo (wow!). Pienen kierroksen jälkeen istuttiin tv-huoneessa ja nuorempi tuli heti esittelemään mulle leego-autoaan sun muita. Ja sitten se tahtoi viedä mut huoneeseensa ja näytti mulle vaikka mitä. Vanhempi seurasi ihan hetken päästä perästä, tarjos HubbaBuban tyyppistä purkkaa ja kerto vaikka mitä. Ei ne ujostellu yhtään!

Syötiin yhdessä ja poikien kaverit tuli käymään (toinen jää yöksi). Sitten lähdettiin leffaan. D oli kauhean ihana ja antoi mun päättää että haluanko mukaan, mutta totta kai mä tahdoin mennä ja viettää niiden kanssa aikaa kun vasta tutustuttiin! E, nykyinen auppari (aivan superihana!) meni moikkaamaan jotain kavereitaan eikä tullu mukaan.

Leffan jälkeen vietiin A:n (nuorempi pojista) kaveri kotiin ja oho se asuu VÄHÄN isossa talossa. Siis oikeasti, sen kadun talot oli VALTAVIA! En oo ikinä ikinä ikinä nähny niin isoja taloja. No paitsi jossain mtv-cribsissä ehkä, mutta siis ei Suomessa semmosia ole, tai sitten mä oon onnistunu välttämään semmosia alueita.

Perheen isä oli tullut kotiin meidän ollessa leffassa joten mekin tavattiin vihdoin, todella kohtelias ja mukava mies.

Meitsi kävi heti suihkussa ja purin vähän laukkua ja nyt käyn nukkumaan. Huomenna aikanen herätys koska nuorempi pojista pitää viedä leirille muutamaksi tunniksi ja sitten E ajeluttaa mua ympäri ämpäri ja näyttää mulle paikkoja.

Toistaiseksi ei valittamista ja tuntuu että tullaan aivan loistavasti toimeen koko perheen kanssa.

Tänään opittua:
- Kun minua jännittää todella paljon, on vaikea olla itkemättä.
- Jos yritän puhua englantia todella, todella nopeasti kun olen hermostunut, kieli menee solmuun
- Paavo Pesusieni on tässä talossa suosittu juttu
- Toisin kuin luulin, Amerikkalaisissa kodeissa ei välttämättä kävellä sisällä kengät jalassa (ainakaan ei tässä kodissa)

9.7.08 SE päivä lähenee…

Orientaation kolmas päivä (no toka luentopäivä), ja rutiinilla mennään. Tänään ohjelmassa oli ensiapua ja elvytystä ja se vei suurimman osan päivästä. Käytännössä meinas sitä, että sai tehdä paljon kun treenattiin kaikkea joten aika meni nopeasti (eikä meidän ensiapu-ohjaaja ollut järin ruma nuori mies…).

Illalla oli vapaata joten kävin vähän salilla (kaiken tän luokassa istumisen jälkeen aivan taivaallista!) ja sen jälkeen oltiin uimassa Baatilen ja Kalikan kanssa (Nthabisengin piti tulla kans mut se unikeko ei herännytkään tarpeeks ajoissa!). Kalika ja Baatile molemmat asuu Long Islandilla joten tapaaminen Nycissä ei todellakaan oo mahdottomuus.

Uinnin jälkeen oon pakkaillut (huomenna perheeseen!), puhunut host-äidin kanssa puhelimessa ja höpöttänyt aivan uskomattoman paljon toisen huonetoverini kanssa (Brasilialainen likka joka tulee asumaan New Jerseyssä, en vielä tiedä kuinka kaukana mutta näin pienessä osavaltiossa ei VOI olla superkaukana). Ai niin Katja, näytin sille sen valokuvakirjan ja se rakasti sitä ihan sikana, että pointsit siitä :D

Huominen jännittää niin paljon ettei mitään järkeä. Huomenna lähdetään perheisiin ja työt alkaa. Tapaan ensimmäistä kertaa mun perheen, ensimmäistä kertaa lapset ja ette usko kuinka mua jännittää! Toisaalta toivoo, ettei se tulis ikinä, koska täällä hotellissa on turvallista ja mukavaa, toisaalta toivoo että se ois ohi jo eikä tarttis enää jännittää.

Nyt pitää käydä nukkumaan, huomenna tarvitaan PALJON energiaa.

Tänään opittua:
- lukemattomia asioita Etelä-Afrikasta, sinne on PAKKO päästä, kuulosti aivan ihanalta!
- perheen entinen Au Pair tulee olemaan mun kanssa perheessä viikon verran
- New Yorkin kosteus huitelee tänään 79%:ssa, tuskin voitte edes kuvitella
- ei liene eurooppalaista ryhmää ilman toista Rasmus-ihmistä
- KAIKKI osaa tanssia Macarenaa

8.7.08 Be scared, act brave

Ensimmäinen orientaatiopäivä alkoi aamukuuden herätyksellä. Aamiainen oli, öö, no hämmentävä. En tiedä mitä odotin mutta en tollasta! Aivan älyttömästi erilaisia leivoksia (so this is America then?), baageleita ja kaiken sorttisia muroja pikkupakkauksissa. Löyty sieltä sitten ihan perus Special K:ta ja maustamatonta jugurttia (=aamu pelastettu). Hässäkän kruunasi Starbucks-kahvi (no mun tapauksessa tee) jota sai otettua mukaankin pahvimukeineen, kuumuussuojineen ja kansineen.

Luennot alkoi varsin kivasti, ohjaajat vaikuttaa kauhean mukavilta ja jos jengi näyttää väsyneeltä ja kyllästyneeltä, ei ole ilmeisesti suurikaan ihme jos kesken asian ohjaaja alkaa laulaa tai ilmoittaa että on aika pelata tuolipeliä. Aamu meni vähän unessa, teetä, teetä ja lisää teetä, kofeiinin voimalla mennään kun väsyttää!

Lounas oli vielä omituisempi kuin aamiainen. Seisovassa pöydässä oli haettavissa jonkin sorttista hernekeittoa, puolikkaita täytettyjä ja ERITTÄIN valkoisia sämpylöitä (kinkulla ja tonnikalalla), kasvis-wrappejä ja suklaakeksejä. Juomana vettä ja pieniä, hassun kokosia, limupulloja (God bless for Diet Pepsi). Niin ja tietty sitä Starbucks-kahvia.

Illan luennot meni H-I-T-A-A-S-T-I. Kaikki alko olla väsyneitä eikä vaan enää jaksanut.

Luentojen päätteeksi vaihdettiin äkkiä vaatteet ja hilauduttiin ulos, oli aika Manhattanin turistikierrokselle! Neljä bussia, melkein 200 Au Pairia joista kolme poikia ja valtavasti kameroiden räiskettä. Nähtiin vaikka mitä, ja meidän opas oli maailman mukavin nainen jonka kanssa tuli höpöteltyä jonkin verran. Aivan ihana ihminen. Oli jotenkin absurdia seistä siellä pilvenpiirtäjien keskellä ja nähdä paikkoja mitä on nähny vaan telkkarissa ja leffoissa (mm. opas osotti kadun jossa Frendejä kuvattiin, iiiih!). Ensin niin valtava kaupunki tuntui pelottavalta ja en voinut olla ajattelematta haikaillen Lontoota. Mutta muutaman tunnin päästä alkoi jo tuntua siltä että voisin ihan oikeasti alkaa tykkäämään siitä mestasta. Täytyy siis mennä vielä mooooonta kertaa uudestaan ja antaa Nycille mahdollisuus.

Tänään tunnilla kuulin toistaiseksi ehkä viisaimman ja parhaimman neuvon ikinä. Yksi ohjaajistamme kertoi omasta lähdöstään Etelä-Afrikkaan nuorena, ja hänen äitinsä sanoi silloin noi otsikon sanat: Ole peloissasi, toimi rohkeasti. Se tiivistää tän jotenkin niin uskomattoman hyvin. Se tiivistää sen että on ihan okei olla kauhuissaan siitä mitä on tekemässä, mutta koska tätä tahtoo, niin täytyy silti olla rohkeana. Mua pelotti niin paljon lähteä tänne, pelottaa yhä olla täällä! Ja silti mä lähdin, koska oli vaan pakko, ihan pakko tai olis alkanut kaduttaa aivan liikaa. Pitää uskaltaa hypätä sieltä kielekkeeltä, koska se voi lopulta yllättää. Kaikista peloista huolimatta ei välttämättä iskeydykään kuoliaaksi rotkon kivikkoon vaan selviääkin vain kolhuilla ja mustelmilla. Koska mä olen jo hypännyt eikä takaisin pääse, keskityn siihen, että selviäisin niillä pienillä kolhuilla.

Tänään opittua:
- ilmastointi on yksi maailman ihanimpia asioita
- lämmin ja kostea ilmasto on vähättelyä, täällä on KUUMA ja MÄRKÄÄ, vaikkei sada. Siis aivan uskomatonta.
- Helsingin liikenneruuhkat ei ole ruuhkaa nähnytkään, koittakaa ajaa bussilla Manhattanille
- Nycin vesijohtovesi on ihan ok silloin kun se on AIVAN jääkylmää
- meidän luokassa istuu päivittäin 191 Au Pairia KAHDESTAKYMMENESTÄSEITSEMÄSTÄ eri maasta!!
- Brasilialainen huonetoverini EI pidä salmiakista (olisitte nähnyt sen ilmeen ennen ku se kävi sylkemässä sen pois :”D)