No juu, alkaa olla viikonloppu taas vähitellen takanapäin.
Perjantai-ilta muuttui mielenkiintoisemmaksi, kun New Yorkissa asusteleva suomalainen Au Pair -tuttu pisti viestiä että New Yorkin Suomi-kirkon Au Pair -poppoo on menossa illalla syömään. No minä minä myös! Siispä hyppäsinkin sitten viiden jälkeen junaan ja lähdin kohti Greenwich Villagea, jossa kirkko ja sen toimisto sijaitsevat.
Pääsin paikalle niin siellä oli jo pari tyttöä, sekä kirkon työntekijä, joiden kanssa istuskeltiin, odoteltiin muita ja höpöteltiin niitä näitä. Noin tuntia myöhemmin alkoi olla porukka kasassa ja suunnattiin läheiseen meksikolaiseen ravintolaan.
Ilta meni mukavasti suomea kälättäessä, uusiin ihmisiin tutustuessa. Syömisten jälkeen suunnattiin aivan ihanaan, ranskalaistyyliseen kahvilaan josta napattiin kuumat juomat mukaan ja tallustettiin takaisin toimistolle. Marianne-karkkeja, teetä ja rupattelua. Oli oikein mukavaa. Sitten vielä päätettiin tehdä pieni kävelykierros Villagen baarialueella, ennenkuin kaikki suuntasivat koteja kohti. Oli hirmuisen mukavaa! Ja vaikka mie ehkä vähän vierastan kirkkohommia, niin tuolla nyt ei sikäli ollut kirkon kanssa mitään tekemistä muuten kuin että se toimii kirkon alaisuudessa. Ehdottomasti uudestaan! Sovittiinkin että 5.12 pidetään yhdistetyt pikkujoulut/itsenäisyyspäiväjuhlat. Ja parin viikon päästä kirkolla on joulumyyjäiset joissa on kaffetta ja pullaa ja kaikkea suomimutusteltavaa yms. myynnissä, joten sinne menen myös. Ja iltapäivällä samana lauantaina on myös kirkossa Kauneimmat joululaulut -tapahtuma, minne pitää toki mennä veisaamaan, ihan vaan kun kerran sattui kohdalle!
Lauantai oli sitten ihan vaan hengailupäivä. Alkuperäiset suunnitelmat kun sään takia siirtyi sunnuntaille, niin meillä Pernillan kanssa otti väsymys vallan ja koko päivä meni enemmän ja vähemmän nukkuessa.
Aamiaista kuitenkin lähdettiin syömään lähikylän Pancake Houseen, jossa on aina hillitön jono, mutta koska oltiin ajoissa liikkeellä niin päästiinkin pöytään jokseenkin nopeasti. Ihan hillitön meno! Otettiin puoliksi pannariannos mustikoilla ja mansikoilla. Pöytään tuotiin ensin jotain semmosia ihme leivoksia ja hetki myöhemmin aivan ÄLYTÖN pannarilautanen! Siis siinä oli neljä sellasta valtavaa pannaria! Ja se oli vaan yks annos! Voi luoja. Söin yhden pannarin, yhden niitä leivoksia ja olin ihan oksennuspisteessä :D En tajua miten joku muka voisi syödä sellasen satsin yksin. Aivan järkyttävää.
Sunnuntaina sitten otettiin lauantain suunnitelmat uusiksi ja suunnattiin Pernillan kanssa tunnin päähän Sussexin lääniin. Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin tässä parin tuhannen sanan sanaton kertomus:
Että hyppäsin sitten lentokoneesta.
Ensi viikon aikana pitäisi saada DVD mun hypystä.
Mitäs seuraavalle viikonlopulle?
