Kävi sitten niin että...
Hilasin itseni rojuineni autoon ja kaverin kämpille, missä sain varsin lämpimän vastaanoton ja minut esiteltiin kaverin erittäin hyvälle ystävälle (joka muuten on aivan ihana ihminen). Kas niin vain päätimme että pah me mihinkään Warped Tourille mennä, me tehdään jotain muuta! Ilman sen kummempia suunnitelmia hilauduttiin vähän Starbucksiin istumaan ja jauhamaan sontaa, pohtimaan mitä muuta sitä sitten tekisi jos ei menekään sinne Warpedille.
Kolmannen osapuolen hilauduttua himaan (raasulla oli työpäivä lauantaina) päätettiin lähteä leffaan, ihan vaan ajan kuluksi kun nyt ei muutakaan ollut. Leffaksi valittiin Mamma Mia, mikä oli ehkä paras veto ikinä! Voi luoja että meillä oli hauskaa! Istuttiin keskellä lähes tyhjää elokuvasalia, tanssittiin tuoleillamme ja laulettiin kaikkien kipaleiden mukana. Onko se nyt sitten hyvä vai paha että meidän ikäiset kakarat osaa kaikki elokuvassa laulettavat ABBA:n laulut, siitä en ole ihan varma... Ehkä hulvattomin elokuvakäynti ikinä!
Lauantai-aamuna tuumasta toimeen ja eilisen päätöksen mukaan suunnattiinkin kohti Ikeaa...
Ikean jälkeen suunnattiin vielä motarin toiselle puolelle isolle ostarille josta päätin tänään vihdoin ostaa sen rannekellon! Ja löytyihän sieltä sellainen minkä tahdon! Nyt mulla on nätti ja kiva rannekello josta voin entistä näppärämmin kyttäillä milloin lasten tv/pleikkari/tietokone-aika on käytetty. Hah!
Lauantai-ilta meni sitten flunssakohtauksen ja varmaan pienen kuumeenkin kourissa kaverin kämpillä. En enää jaksanut lähteä ajelemaan kotiin pimenevän yön sylissä, ja olokin oli sellainen että olisin varmaan vähintään nukahtanut rattiin. Tänä aamuna sitten nenä tukossa kotiin. Matkalla kävin hakemassa näkkäriä ja tummaa leipää kaupasta (vastauksena aiemmin esitettyyn kysymykseen: meikäläisen kaapista löytyy nyt tummaa leipää à la Mestemacher.), sekä apoteekki-liikkeestä nenäliinoja (jotka on täällä ihan superpehmeitä, jos nyt jotain positiivista pitää mainita täällä sairastelusta), käsidesinfiointiainetta, suihkussa käytettäviä nenän tukkoisuuteen auttavia tabletteja (en ole vielä testannut, mutta kyseinen tabletti laitetaan suihkukopin lattialle veteen ja kun se alkaa liueta niin siitä pitäisi lähteä nenuun avaavia höyryjä) sekä kurkkupastilleja.
Täällä olen sitten mussuttanut hurmaavan nuoren miehen kotiovelle tuomaa kanasubia, katsonut Ylpeys ja ennakkoluulon, nauttinut hiljaisuudesta, niistänyt ja käyttänyt kaverin mulle mukaan pakkaamaa Vicksin geeliä (no tiedättekö sitä mitä aina lapsenakin rintaan hierottiin että nenä ei menisi tukkoon).
Luontokin piti taas omaa showtaan tossa aikaisemmin. Ulkona näytti siltä kuin joku olisi unohtanut strobo-valon päälle ja jyrinä täristi seiniä.
Nyt on ihanan rauhallista...