Viime kesäiset metsäpalot olivat tehneet surullista tuhoa kansallispuiston
alueelle. Hirmuiset määrät mustuneita, poispalaneita runkoja.
Jouduinko jonnekin satumaahan? Vesiputouksia!
Ensimmäinen pysähdys oli tällä ihanalla pikkuputouksella, jonka kuvaamisen jälkeen suunnattiin Yosemite-kylään, laakson pohjalle. Kylässä oli sitten aikaa vaellella. Ensimmäisenä suuntasin toiselle vesiputoukselle, joka on kuulemma maailman kolmanneksi suurin, ja korkeahan se olikin!
Pääsin aivan tämän putouksen alaosan juurelle, missä oli ihanaa kiipeillä kivillä ja mennä niin lähelle että vesipisarat roiskuivat kasvoille.
Vesiputouksen lisäksi puistossa oli hirmuiesti kaunista nähtävää ja siellähän viihtyisi vaeltelemassa vaikka kuinka monta päivää!
Iltapäivällä oli kuitenkin aika suunnata takaisin autolle ja alkaa matka takaisin kohti San Franciscoa. Ja hyvään aikaan osuikin automatkan alku, taivaalta nimittäin alkoi putoilemaan vesipisaroita juuri, kun suljimme auton ovet.
Matkalla auringonlasku värjäsi taivaan kauniisti.
Illalla hostellille päästyäni olin aivan poikki, ja sänky kutsui matkaajaa. Lauantai-aamuna jaksoi taas herätä pirteänä. Oli viimeisen reissupäivän aika, ja se oli pyhitetty yleiselle haahuilulle pitkin San Franciscon mäkisiä katuja. Ensin suuntasin matkaamaan historiallisella Cabel Car -vaunulla kohti maailman kiemuraisinta tiepätkää.
Kadunpätkällä oli nätti talo.
Kiemuraiselta Lombard Streetiltä jatkoin tallustelua ylämäkiä pitkin kohti Chinatownia. Tahdoin luoda vähän paremman katsauksen alueeseen. Täytyy sanoa, että näiden mäkien jälkeen tuntui takareisissä!
Tämä talo poikkesi vähän kiinalaisesta
tyylistä, mutta veikeä se oli ainakin!
Reissun vikana päivänä väsymys meinasi jo saada matkaajan valtoihinsa, ja oli oikeastaan ihana ajatus päästä illalla lentokentälle ja koneella takaisin New Yorkiin. San Francisco oli kuitenkin aivan ihana kaupunki, jota suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle.
Seuraava etappi kotoisa New York!
