Suomi-kälätystä

Niin se tulla humpsahti sitten tuo itseppäisyyspäivän viikonloppukin.

Lauantai-aamun myöhästelyistä huolimatta löysin reitin Emmille ja sain sieltä noukittua tytön kyytiin. Sitten ajeltiin juna-asemalle josta Annika ehti soitella että missä me ollaan ("Joo'o, iiihan kulman takana, kohta siellä!"). Juna-asemalta meidän kämpille, missä just päästiin sisään kun Hanna kurvasi pihaan. Siinä oli poppoo koossa ja suomenkielinen kälätys sitä luokkaa että paikallisia ois voinu vaikka hirvittää!

Hetikohta siinä sitten ahtauduttiin meikäläisen kaaraan ja lähdettiin suhailemaan ostaria kohti. Emmi asian muotoili varsin hyvin: itsenäisyypäivän kunniaksi on suotavaa mennä ostoskeskukseen ja jokainen ostakoon itsenäisesti itselleen kaikkea kivaa! Ei tullut vastustusta moiselle suunnitelmalle (kumma juttu...) jotenka löysimme itsemme ostarin käytäviä kuluttamasta.

Nälän alettua kolkuttelemaan vatsojen seinämiä, siirrytiin ruokakaupan kautta takaisin meille, missä tehtiin vahdinvaihto kun samalla ovenavauksella host-perhe käveli ulos menoillensa. Näppärää! Me kokkikolmoset siinä laitettiin ruokaa ja häärittiin. Illan menyy oli makaronilaatikkoa ja oululaisen jälkiuunileipää. Nam!

Jälkiruuaksi keiteltiin glögiä (Ikeasta!) ja syötiin pipareita samalla kun katsottiin Ylen sivuilta linnanjuhlia ja arvosteltiin pukuja.

Illan pimettyä oli vieraiden aika lähteä kotio. Emmi jäikin yökyläilemään, mutta Hanna hyppäsi autoonsa ja lähti lumisateessa ajelemaan kotia kohti. Melkein samalla ovenavauksella minä, Emmi ja Annika hypättiin autoon ja ajeltiin viimeisenä mainittu junalle ja sitten vielä suhattiin Emmille hakemaan sille yökamoja.

Matkalla Emmiltä kotiin tapahtui sitten se mitä minä olen kammonnut, alkoi nimittäin peruutuspeilistä näkyä polliisin punaiset välkkyvalot ja se tahtosi kovasti minun pysäyttävän. Aijjai! En kyllä ajanu ylinopeutta, siitä oli kerrankin varma, mutta kirosin siinä Emmille kun ei oikeen toi paikallisten poliisien kanssa sosialisoiminen ois hotsittanut. Herra konstaapeli se sieltä tulla tallusti sitten ikkunalle ja oikein leffameiningillä ensin sohotti taskulampullaan meitä, sen jälkeen vielä takapenkkiä ja sitten alkoi kysellä ajokorttia sun muita papereita. Ja hupsankeikkaa mikä polliisi! Tais lentää molemmilla neideillä silmät selälleen, oli sen verran komea konstaapeli siinä ikkunalla, ei todellakaan mikään donitsikyttä! Kyllä tuommoset nuoret miehet saa pysäytellä vaikka vähän useamminkin, ei enää ottanu päähän ollenkaan niin paljon. Lopulta asia oli niin hölmö, kuin että olin lähteny bensa-asemalta juuri ennen tätä pysäytystä ja olin unohtanut (siis urpo!) laittaa ajovalot päälle (ei mene mun vanhassa autonroihkassa ittestään). No juu, ei siinä mitään, miekkonen kehotti laittamaan valot päälle ja sitten jatkettiin matkaa.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa maleksimista (kenkäkauppa! toinen!) New Yorkissa tällä samalla porukalla, eli minä, Emmi, Annika ja Hanna. Hain myös vihdoin mun pupen kotiin!

Ensin luettiin ohjeet:
Sitten valittiin puppe:
Sitten jonotettiin täyttöpisteelle ja päästiin odottelun jälkeen herättämään puppe henkiin. Siispä mukavan nuoren naisen avulla täyttömasiinasta pupelle vanua sisään. Apuri piti puppea paikoillaan kun minä painoin polkimesta masiinan toimimaan:
Täytön jälkeen valittiin pupelle sydän (Annika: "Valitse sitten kiltti sydän sille!"):Sydän kädessä piti toivoa ja sitten sydämelle piti antaa suukko:Sen jälkeen sydän laitettiin pupen sisään ja sitten puppe tikattiin kiinni. Hauva oli valmis!
Ihana smurre <3 Kiitos Laura ja Katja lahjakortista, nyt on puppe kotona!

Build-A-Bear Workshopista tallusteltiin Rockefeller Centerille ihastelemaan keskiviikkona valot saanutta joulukuusta:
Olihan se nätti kaikkine valoineen, mutta vielä kauniimmat olivat mun mielestä nuo valkoiset torvia soittavat ekelit. Rockefeller Centerin puun lisäksi New York oli muutenkin täynnä jouluvaloja. Siellä oli oikein joulumaa meininki kaduilla kun valoja oli siellä täällä puissa ja rakennusten seinillä. Oikein kaunista pimenevässä illassa, minä tykkään kovasti niiden jouluvalaistuksista.

Hetki vielä jaksettiin shoppailla, mutta sitten alkoi kello nakuttamaan jo sen verran että piti alkaa siirtyä juna-asemalle. Niinpä sanottiin hei heit Annikalle joka loikkasi metroon ja me muut Jersey-tytöt sitten suunnattiin juna-asemaa kohti. Tietenkään me ei sitten osattu suunnata sinne ajoissa, ja Times Squarelle asti päästyämme saatiin todeta ettei ole mitään mahdollisuutta ehtiä tähän junaan, vaan se on pakko odottaa seuraavaa. Kahvilasta siis lämmittävät juomat kätösiin (rakennusten välissä puhalsi aivan jäätävä viima!) ja matka jatkui vähän rauhallisemmalla tahdilla. Sitten törmättiin mieheen jota minä olen yrittänyt bongata heinäkuusta asti. VIHDOIN! Taisin muutaman kiekaisun ääneen päästää kun tajusin että onni tosiaan potkaisi ja se aito, amerikkalainen hunk alias NAKED COWBOY keikisteli kadulla!
anni, tämä seuraava kuva olkoon hyvän joulun toivotus sulle sinne Suomeen:

Tähän on hyvä päättää tämänkertainen selostus viikonlopusta. Tänä aamuna ulkona on ollut semmoset -7C ja minä istun sängylläni pyjamassa teekupin kera.