Vaik sata salamaa iskee tulta!

Vierähtipäs pari päivää niin että humpsista vaan!

Maanantain ehdoton kohokohta oli kahvittelu (en tosin juonut kahvia) orientaatiopäivien Brasilialaisen huonetoverin kanssa. Hän asuu ihan lyhyen ajomatkan päässä, joten maanantaina sitten hyppäsin autoon ja mennä hurautin naapurikylään kaffelle. Voi että! Voisin sanoa että siinä minulla ystävä johon varmasti tulen pitämään yhteyttä koko vuoden ajan. Hän on sellainen henkilö, jonka kanssa on vaan helppo olla. Hänestä huokuu kiltteys ja tietyn lainen välittömyys. Yksi ihanimmista ihmisistä joita olen koskaan tavannut. Iltapimeällä (ja täällä muuten tulee iltaisin siis aivan pilkkopimeää) kotiin ajellessa oli todella onnellinen olo. Alkaa tuntua siltä, että vähitellen pystyy rakentamaan elämää tänne kun löytää taas sen sosiaalisen minän jostain tuolta ja pääsee tapaamaan ihmisiä.

Tiistai, siis eilinen, oli sitten rankka päivä. Pojat olivat toistensa kimpussa vähän väliä, kinastelivat milloin mistäkin ja vuorotellen uikuttivat mulle kun tahtoivat a)katsoa telkkaria, b)pelata tietokoneella tai c)pelata pleikkaa. Sitten kun mikään näistä ei ollut suotava vaihtoehto kovin pitkään (vanhemmat toivovat jokseenkin tarkkaa kontrollia kyseisten harrasteiden suhteen, ettei mene ihan sohvapottuiluksi) alkoi ruikutus ja uikutus kun lautapelit on tyhmiä, eikä tahdo lukea, eikä huvita se, tää eikä tuo. Meinasi meikäläiseltäkin lapsirakkaus ja papu loppua puolessa välissä päivää ja täytyy myöntää että äidin tullessa kotiin oli helpottunut olo kun tiesi päivän olevan minun osaltani ohi. Illalla hilpaisin vielä väsymyksestä huolimatta vanhan au pairin kaverin kanssa kaffelle. Onko vähän ihana ihminen kun soittaa mulle maanantaina että "Hei, ootko sä se uusi joka tuli Erikan tilalle? Haluisitko lähtee kaffelle tai jätskille joku päivä?". Niinpä me sitten mentiin ja istuttiin Starbucksissa jokunen hetki ja höpöteltiin niitä näitä. Tämäkin ihminen oli aivan ihana tapaus ja asuu vielä kaikenlisäksi ihan tossa vieressä!
Eilisen illan vika miinuspuoli oli se, että minä neropää menin ja join teetä siellä Starbucksissa, mikä meinasi sitä, että huolimatta päivän aiheuttamasta uskomattomasta väsymyksestä, piti kofeiini mua hereillä pitkälle yöhön. Hyvä minä, hieno suoritus!

Tänään siis sitten entistä väsyneempänä aamulla ylös ja sain todeta että on sadepäivä. Sen johdosta tarkistin internetistä ja kyllä vain, nuoremman pojan leiri oli peruttu sään vuoksi. Hiljaisessa keittiössä aamupalatarpeita laitellessa rukoilin mielessäni että herra olisi hieman aurinkoisemmalla (ja vähemmän valittavalla) tuulella tänään. No hyvinhän meidän päivä meni!

Nakattiin vanhempi poika leirille ja kotona touhuttiin niitä näitä. Putsattiin kalamalja, käytiin ruokakaupassa (Tosin se kauppareissu meni siinä kun jannu vikisi multa KOKO kauppareissun jotain Gatorade-juttua jonka se halusi, ja jota en suostunut ostamaan. Ei tosin haitannut koska mua vaan nauratti se sen turha vikinä koko reissun ja se menikin siihen että se vikisi ja mä nauroin sille että kulta rakas et sinä nyt saa sitä juomapulloa.), pelattiin pelejä, oltiin ulkona keinumassa (kun sade taukosi hetkeksi), leikittiin Paavo Pesusieni -legoilla...

Kun vanhempi poika oli haettu leiriltä, tuli isoisä hakemaan meitä ja lähdettiin porukalla läheiseen lasten leikkimaahan, ja sen jälkeen vielä hetkeksi pelihalliin. Voi miten lapsilla oli hauskaa! Ne juoksenteli siellä täällä, leikki sotaa laser-metsässä ja vaikka mitä. Me istuttiin isoisän kanssa kahvilan puolella mutustellen Mini-Pretzeleitä (kannattaa muuten koittaa dipata makeaan sinappiin, on hyviä!) ja höpötellen. Isoisällä on aika varasto kaikenlaisia juttuja, ja vieläpä tosi mielenkiintoisia sellaisia! Pelihallissa sain minäkin olla vähän pikkulapsi kun pääsin taas pelaamaan flipperiä ja nuoremman pojan kanssa otettiin erä ilmakiekkoa (meitsi voitti, hahaa!).

Ilta meni isovanhempien luona päivällisellä. Oli todella ihanaa syödä yhdessä ja jutella. He asuvat tässä ihan lähellä ja ovatkin se ensimmäinen hätäapu jos tarvitsen jotain. Todella mukavia ihmisiä, niin kultaisia että! Host-äitikin liittyi päivällisseuraan heti kun töiltään kerkesi ja aika meni aivan siivillä.

Alkoi muuten poikien Tae Kwon Do -treenien aikana sataa kaatamalla ja ukkonen pisti jyristellen. Alkoi olla jyrinä ja salamat lähellä tämän mökkijuhannuksen luokkaa, ei AIVAN samaa mutta hyvin lähelle päästiin paukkeessa ja välkkeessä. Siitä on nyt jotain neljä tuntia ja se jatkuu yhä! Ei yhtä voimakkaana tietenkään, mutta kuten aiemmin sanoin täällä tulee iltaisin aivan pimeää, joten salamat valaisee koko taivaan ja kaiken tienoon aivan uskomattomalla tavalla. Todella vaikuttavan näköistä.

Autossa kuuntelin radiosta säätiedotuksia jotka varoittelivat kovista ukkosmyrskyistä ja rankkasateista meidän alueella. Eikä ihme! Jo pari päivää kosteusaste on taas kerran pyörinyt jossain reilussa 90%:ssa (en varmaan taas osannut laittaa tuota päätettä oikein... että terveisiä vaan Susannalle jos joskus eksyt tänne lukemaan!), mikä on aivan uskomattoman tuntusta kun menee pihalle. En ole koskaan varmaan kokenut tällaista kosteutta ilman sadetta, ihan älytöntä!

Väsymys on aivan uskomaton ja kello lyö kymmentä. Nyt on pakko mennä nukkumaan tai saatan nukahtaa tän tietokoneen päälle. Huomenna menen tapaamaan toista orientaation huonetovereista tuonne toiseen naapurikylään.