lauantai 12. heinäkuuta 2008

Uintia liikennemerkkimeressä

Täällä sitä porskutellaan! Ensimmäinen lauantai menossa, tällä kertaa ihan vaan kotona vielä kun on niin paljon opeteltavaa ihan täällä kotipiirissä. New Yorkin opettelulle on aikaa myöhemminkin.

Eilen vietiin lapset vähäksi aikaa Wildlife Centeriin, joka on ihan tossa kulman takana. Siellä on paljon eläimiä (semisti muistuttaa eläintarhaa, mut ei kuitenkaan) ja kävelyreittejä sun muuta. Täällä on todella kuuma, onneksi ei enää niin kosteaa kuin alkuviikosta, ja lämpötilat huitelee jossain 32 celsiuksessa.

Eilen illalla mentiin perheen kanssa italialaiseen ravintolaan syömään. Pääsin ekaa kertaa kunnolla juttusiin perheen isän kanssa, joka viikolla tekee aivan valtavasti töitä. Tultiin toimeen oikein hyvin ja lapsilla oli kiire selittää mulle kaikkia huvipuistokyytejä missä ovat olleet ja kertoa lempileffoistaan. Siis oikein kiva illallinen, eikä miinusta tietenkään ollut se varsin suloinen pitkätukkatarjoilija joka ruuan lisäksi tarjoili myös silmäniloa illalle.

Tänään oli jokseenkin jännittävä päivä, sillä meikäläinen päästettiin ekaa kertaa auton rattiin! Perheen isä ja lapset kyytiin ja ajeltiin siellä sun täällä, motarillakin vähän. Ajamisessa ei sikäli mitään ihmeellistä, mutta suurimman osan ajasta olen vielä aivan hukassa kun kaikki kadut näyttää samalta ja on jotenkin tosi sokkeloisia...

Nyt muu perhe on ulkona jossain, mä ajattelin tehdä itelleni vähän salaattia ja sitten lähteä ajelemaan (pitää treenata, treenata ja treenata), kattomaan vähän noita lähialueen kauppoja.

Näin kun muuten on yksin täällä talossa ja on hiljasta, alkaa koti-ikävä välillä nostaa päätään. Ei isosti, mutta nyt alkaa ehkä vähitellen tajuta itsekin että täällä hitto soikoon ollaan kokonainen VUOSI ilman perhettä ja ystäviä. Tai pitää kai sanoa että vanhoja ystäviä, koska uusia kyllä hankitaan. Mutta varsinkin vielä kun niitä uusiakaan ei ole, niin on vähän eksyny olo välillä. Mutta kyllä se tästä, ja juuri tämän takia kohta lähden tonne ihmisten ilmoille enkä jää kotiin nyhjäämään.

Pitäkää Suomi pystyssä!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

oijoi kun oot ehtiny kirjottaa paljon :). Ihanalta ja ihmeelliseltä kuulostaa kaikki. Tässähän tulee oikeen kateellinen olo kun sä koet niin paljon kaikkea kivaa uutta siellä.
Ja hyvinhän näytit selvinneen siitä paniikista ennen perheen tapaamista! Tsemppiä koti-ikävän torjumiseen, kyllä se siitä <3
ps. kiva, että se joku tyttö, josta kerroit tuolla aikasemmassa merkinnässäs oli tykänny siitä valokuvaalbumista :) (en kyllä ees tienny, että otit sen mukaan kun ymmärsin vähän ettet hirveesti kuvia halunnu ottaa mukaan)

Niin ja ihania kuvia kanssa oot näpsiny :)