Matka alkoi aamulla kuuden jälkeen kun roudasin kapsäkkini autoon. Viimeiset kaksitoista tuntia oli ollut enemmän ja vähemmän taistelua paniikkikohtausta vastaan. Olin aivan varma että hetkenä minä hyvänsä menetän kontrollin ja hyperventiloin itseni pyörryksiin, mutta kas vain näin päässyt käymään edes autossa, vaikka isoveljen puhelun aikana ja hetki sen jälkeen oli hieman turhan lähellä.
Turvatarkastusten jälkeen tää teki vielä viimehetken shoppailut: perheelle valkoinen, korkeamallinen Aalto-maljakko, sekä valtavasti salmiakkia ja Fazerin suklaata. Myös rahaa oli tässä vaiheessa hyvä vaihtaa, ja nyt lompakosta löytyy mukava tukku dollareita.
Frankfurtissa löytyi oikea portti suhteellisen helposti. Lento Helsingistä lähti ajoissa joten oli runsaasti aikaa haahuilla, ja hyvin meni! Hetken ehti siinä ihmetellä kunnes alkoi lippujen tarkastaminen. Jostakin valui paikalle aivan älytön kasa muita AuPairCaren mukana matkaavia ja yhtäkkiä meitä olikin pöydän ympärillä aika mukava joukko.
Lento numero kaksi Frankfurtista Newarkiin kesti jotain 8,5 tuntia, mutta meni aivan älyttömän nopeasti. Lueskelin, katoin huonon leffan ja uinahtelin välillä.
Lentokentältä järjestetyllä kyydillä hotellille, täällä pieni info ja nyt väsyttää ihan törkeesti! Kello on 21:33 paikallista aikaa, Suomessa siis puol viis, meinaa sitä että jos lentokoneen hyvin olemattomia uinahteluja ei lasketa ni oon ollu hereillä semmoset 24 tuntia (ja edeltävinä öinä nukkunu tosi vähän ja huonosti, kiitos läksiäisten ja vikan illan sähläämisten). Nyt vois kaivautua nukkumaan tänne valtavaan (siis oikeasti ihan hervottoman kokonen!) jenkkisänkyyn! Huomenna herätys klo 6. Yääääh!
Tähän mennessä opittua:
- lentäminen ei välttämättä ole ihan NIIN kamalaa
- mun uus kamera on aivan ihana
- USA:han tullessa pitää antaa sormenjäljet, antaa niiden ottaa valokuva ja täytellä kaiken maailman kaavakkeita
- järjestön henkilökunta vaikuttaa aivan ihanilta
- Nycin vesijohtovettä voi juoda, mutta se maistuu aika pahalta (kotivesijano!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti