perjantai 25. heinäkuuta 2008

Hyvää viikonloppua!

Näin sitä taas vaan on perjantai. Tuntuu että tämä viikko vain katosi jonnekin! Toisaalta se on vaan hyvä, meinaa sitä ettei ole ollut tylsää eikä myöskään siis ole liikaa ehtinyt ikävöidä kotiin (vaikka vähän kyllä, ja joka yö näen unta Suomesta).

Eilinen oli ihan veikeä päivä, sateen takia molemmat pojat oli kotona ja touhuiltiin niitä näitä. Pienen kinankin saivat aikaiseksi ja piti meikäläisenkin ottaa jäähyilyt käyttöön siinä vaiheessa kun puolityhjä Gatorade-pullo alkoi lentää ihmisiä päin. On se kyllä kumma miten kaunokirjoituksen ja matematiikan treenaaminen sitten rauhoittaa kiukustuneet lapset! Kohta jo syötiinkin lounas-toasteja ja jätskiannoksia sulassa sovussa ja aurinkokin suvaitsi pilkahtaa näkyviin niin että päästiin pihalle.

Illalla lähdin sovitusti erääseen naapurikylään moikkaamaan toista orientaation huonetoveriani. Saksalaistyttö asusteli parin mutkan takana ja päädyinkin matkalla mm. eksymään porhoalueen kortteleihin, joissa oli kartanoa toisen vieressä. Aivan älyttömiä lukaaleja jotkut talot täällä!

Tässä maassa on muuten hassu tapa alkaa höpötellä vieraille ihmisille. Keskiviikkona kaupassa vanha herrasmies alkoi jutella minulle niitä näitä aivan yht'äkkiä kaupan käytävällä ja höpöteltiin siinä hetki ennen kuin toivoteltiin toisillemme hyvät päivänjatkot. Sitten eilen kahvilassa parin pöydän päähän istahti hieman vanhempi, keski-ikäinen nainen joka alkoi hetken päästä jutella. Hänen tyttärensä oli juuri aloittanut talk show -isäntänä radiossa ja meneillään oli ensimmäinen tunti. Ohjelma käsitteli avioeroja ja jotain sen sorttista ja nainen pyysi meitä soittamaan sinne radioon ja esittämään keksittyjä kysymyksiä, että saisi homman pyörimään ja soittajat liikkeelle. Sitten juteltiin varmaan jotain puoli tuntia niitä näitä (nainen mm. muutti jenkkeihin seitkytluvulla Etelä-Afrikasta, ja kärsi kulttuurishokista yli vuoden ennen kuin alkoi vähitellen sopeutua). Siis ei Suomessa kukaan koskaan ala tuolla tavoin juttelemaan ventovieraalle! Ihan hassua, toisaalta mukavaa ja toisaalta rasittavaa jos ei jaksaisi.

Tänään meni lapset leirille ja minä väsyneenä takaisin kotiin nukkumaan kun oli penskat nakattu menoihinsa. Viime yönä piti vähän valvoa että pystyi kuuntelemaan YleX:n aamulähetyksestä The Rasmuksen uuden kipaleen. Päivä oli kuitenkin uskomattoman helppo, sillä enpä ehtinyt lasten kanssa kauaa kotona olla kun host-äiti yllätti ja saapui paikalle ja lähti lasten kanssa perhetuttujen luo käymään.

Nyt perhe lähtee Marylandiin isovanhempien vuokraamalle kesäasunnolle ja minä hilpaisen kohta autolla 45 minuutin automatkan kaverille, jonka kämpiltä ajellaan huomenna Nykin puolelle Warped Tourille livemusiikista nauttimaan.

Hyvää viikonloppua sinne Suomeenkin, tämä tyttö palaa kotio johonkin aikaan sunnuntaina.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ai niin joo muuten. töissä eräs nainen alkoi kertomaan sen hammasongelmista, taisi selittää siitä samalla sikonspojankumminkaiman purentaviat ja suvun perinnöllist hammassairaudet.

ja kerran bussissa keski-ikäinen nainen selitti pikkuvauvan äidille pojanpoikansa pituuskasvun aina ruokavalioon asti ja kertoi niitä näitä koko bussimatkan ajan.

että kyllä meilläkin osataan. :D:D

Riikka kirjoitti...

No näköjään osataan joo :D