tilulilu-soitteli illalla vaimolleen

Tänään on sitten autossa popitettu suomalaisia lastenlauluja à la Matti Pellonpää ystävineen. Niin loistavaa materiaalia ettei tosikaan! Jos jostain löydätte vanhana c-kasettina Jurtzantaan, niin ostakaa nyt ihmeessä ja kuunnelkaa, parempaa ette löydä!

Perjantaina oli tosiaan tämän tytön ensimmäinen työpäivä yksin, ilman vanhan Au Pairin apua. Aamulla sain infon että vanhempi poika ei hänen ja äitinsä yhteisestä sopimuksesta menekään leirille vaan jää viettämään aikaa mun kanssa (poika oli kuulemma äidilleen sanonut että tahtoo tutustua ja luoda meidän välille siteen, jos niin voi suomeksi sanoa). Niinpä nakkasin nuoremman pojan leirille ja vanhemman kanssa kulutettiin päivää mm. pelaillen shakkia. Ajelimme myös pyörillä kylämme pikku-keskustaan lounaalle ja kävimme yhdessä hoitamassa ruokaostokset. Ihan mukava päivä! Illalla lapset lähtivät isänsä ja sekalaisen toveriseurakunnan kanssa katsomaan uutta Batman-elokuvaa. Perheen isä on aivan valtava Batman-fanaatikko ja tämä päivä oli isolla punaisella rinkulalla kalenteriin merkattu.
Meikäläinen taas painui petiin superväsyneenä jo puoli yhdeksältä ja sammui kuin saunalyhty. Että sellainen hurja perjantai-ilta Amerikan yössä!

Tänään lauantaina oli tarkoitus mennä Suureen Kaupunkiin seikkailemaan yhden kaverin kanssa. Tätä ajatusta silmällä pitäen olin kieltäytynyt suomalaisen esittämästä kutsusta lähteä hänen kanssaan katsomaan Manhattania, sekä jätin lähtemättä perheen kanssa pienen matkan päähän isolle ostarille. No kyllähän te jo arvaatte miten siinä kävi... Kas vain (sanoi kasvain ja kasvoi vain, sillä vain kasvain voi kasvaa noin vain) kun kaveri soitti iltapäivällä että eilisten kaverinsa synttärijuhlien jälkeen on väsynyt, josko mentäisiin huomenna? Kiukusta kihisten sovin että huomenna ja jäin istumaan yksin keittiöön.

Päivän pelastajana paras ystävä joka sattui Skype-linjoille samaan aikaan ja kulutti yksinäisestä päivästäni melkein kolme tuntia kälättäen kanssani puhelimessa. Sen jälkeen soitin lähellä asuvalle Au Pair -toverille, jonka host-isä kertoi hänen olevan Nycissä (kuten kaikki nuoret siihen aikaan lauantai-iltapäivänä... paitsi minä!). Hetken surkuteltuani päätin lopettaa itsesäälissä rypemisen ja hyppäsin autoon, suuntana naapurikylän Starbucks, ihan vain ettei tarvitsisi koko päivää istua kotona. Ajelin siellä täällä, kävin Starbucksissa lukemassa kirjaa, suuntasin isoon kirjakauppaan (ja löysin perille, jee!), vaeltelin siellä varmaan yli tunnin (ja löysin noin satamiljoonaa kirjaa jotka haluan ostaa ja lukea juuri nyt heti tällä sekunnilla!) ostamatta kuitenkaan mitään ja sitten suunnistin kotiin. Tarkoitus oli vielä lähteä kuntosalille, mutta kiukukseni huomasin että sepä menisi ihan kohta kiinni näin lauantaisin. Typerää.

Perhe saapui kotiin hieman mun jälkeen ja kaikki kiukku katosi kun nuorempi poika käveli keittiöön lahjapaketti kädessään ja sanoi: "Halusin ostaa sulle jotain, toivottavasti tykkäät siitä.." Siis ne oli ostanut mulle lahjan! Paketissa oli kirja...

...jota kirjakaupan henkilökunta oli suositellut lahjaksi ihmiselle joka tykkää Harry Pottereista. D (perheen äiti) sitten kertoi kuinka nuorimmainen olisi tahtonut ostaa minulle arkun joka sisältää kaikki Potterit (joka ois ollu muuten aivan uskomattoman upea) mutta mulla tosiaan on kaikki Potterit suomeksi ja englanniksi, jonka perheen äiti taasen tiesi, joten henkilökunnalta kysyttiin mitäs sitten lahjaksi. Vähänkö ihania!

Kaiken kaikkiaan tämä lauantai oli ehkä vähän huono, mutta huonompikin olisi voinut olla, sitä paitsi tuo lahja kyllä piristi päivää niin että ihan hyvillä mielin tästä hipsitään nukkumaan.

Loppukevennykseksi vielä kuva, joka saa aikaan vähintäänkin hymyn muutamien ystävieni kasvoille, jotka saattavat saada siitä vähän turhankin paljon iloa elämäänsä. Erityisesti Annit, tää on omistettu teille!