Kävi nimittäin tosiaan niin että kun olin tuossa vajaa pari kuukautta takaperin Bamboozle rockmusiikkifestivaaleilla esiintynyt No Doubt vakuutti minut niin perinpohjaisesti livekyvyistään, että lähtiessäni festareilta kotio ostinkin vielä lipun No Doubtin ja Paramoren yhteiskeikalle.
Eilen perjantaina siis odotin host-isän kotiintuloa kuin kissa pistoksissa, ja anteeksipyydellen ampaisin ovesta pihalle samantien miehen kävellessä sisään. Oli ehdittävä vartin päästä lähtevään junaan, mikäli mielin olla missaamatta osaa keikasta! En tohtinut sen kummemmin pyytää järjestelyjä tälle iltapäivälle, kun oli se Coldplayn vuoksi saatu erikoisvapaa juuri hetki sitten. Niinpä tälle keikalle valmistauduttiin lähinnä periaatteella "menen jos töistä ehdin".
Juosten ehdin junaan ja pääsin juuri pois alta kun kauhea ukkosmyrsky ja rankkasade alkoi. Junamatka menikin sitten salamia (salamoita??) ihastellessa, kunnes oli vaihtojen aika. Ensimmäinen junanvaihto meni helposti, tutulla vaihtoasemalla, toinen ei sitten ollutkaan niin helppo. Voin kertoa että Newarkin Penn Station on sokkeloinen! Ainakin jos on kiire seuraavaan junaan. Pää kolmantena jalkana juoksin useamman laiturin läpi, kunnes vihdoin ohikulkijoiden avustuksella löysin oikeaan paikkaan. Ehdin jopa junaankin, kun se oli onnekseni muutaman minuutin myöhässä. Junan tultua vahvistin vielä konnarilta että olin nousemassa oikeaan menopeliin, ja mies totesi että juna on oikea, lippusi väärä. Loistavaa. En ollut ottanut huomioon että matkani toinen puolikas suuntaa New Yorkista ulospäin, jolloin on voimassa ruuhka-ajan korkeamman lippuhinnat. Nätisti pyysin että saisin maksaa herralle ekstrat junassa, ja sehän sopi joten hyppäsin kyytiin. Lopulta mukava konnari ei sitten tosin veloittanutkaan minulta mitään. Hymyili vain ystävällisesti ja toivotti hyvää viikonloppua. Ihana mies!
Päästyäni vihdoin määränpäähän, oli aika etsiä internetissä mainostettu ilmaiskyyti itse keikkapaikalle. Asemalta hyvän matkan päässä oleva konserttipaikka lupaili nettisivuillaan tarjota vieraille ilmaisen bussikyydityksen juna-asemalta teatterille ja takaisin. Lähtöpaikasta tosin ei ollut netissä mitään mainintaa. Muutamalta paikalliselta kyseltyäni löytyi bussin lähtöpaikka, ja jokseenkin heti paikalle päästyäni bussi kaartoikin kulman takaa. Ja millainen bussi! Asemalta areenalle meidät kuljetti aito, keltainen, amerikkalainen koulubussi! Olin ehkä vähän turhankin innoissani siitä, että pääsin aidon koulubussin kyytiin. Kokemus oli suhteellisen autenttinen, kiitos taakseni leiriytyneet, kovaääniset nasaalipuheiset teinitytöt.
Keikkapaikkana toimi osittain katettu amfiteatteri Jerseyn metsissä, jossa myöhemmin osoittautui olevan ihan mielettömän hyvä äänentoisto. Näin ainakin mun korvaan, vaikken hirveesti tommosista teknisistä jutuista nyt ymmärräkään.
Onnekseni mulla kävi tuuri, ja pääsin paikalle ennen kuin Paramore ehti nousta lauteille. Yhtyeen ensimmäiset tahdit soitettiinkin juuri kun minä pääsin astumaan nurmelle.
Näin bändin livenä kerran Provinssirockissa, ja sen jälkeen hinku nähdä uudestaan on ollut kova. Eikä meininki lavalla pettänyt lainkaan. Tarjoiltiin uutta ja vanhaa, sekä vieläkin uudempaa, syksyllä julkaistavalta levyltä.Varsin mellevä ylläri oli nurmirinteen koostumus. En ollut lainkaan ajatellut että myrskyjen rankkasateet tosiaan tekisivät moisesta alustasta varsin hurmaavaa mutavelliä.
Aromit olivatkin sateisista Ruis- ja Ankkarockista tutut löyhkä ja lemu. Puhumattakaan siitä, että alamäki oli liejuisen koostumuksensa ansiosta varsin liukas! Rajoitti hieman jamittelua, kun suurempi pomppiminen ja loikkiminen piti jättää välistä, mikäli ei mielinyt lentää selälleen mutavellin joukkoon. Sikäli kuitenkin kävi tuuri, että sade loppui juuri ennen bussin saapumista keikkapaikalle, ja koko iltana ei oikeastaan vettä ripotellutkaan, massiivisesta salamoinnista huolimatta. Sen sijaan taivas oli mielettömän kaunis, eikä ihan heti näistä kuvista arvaisi että jatkuvalla syötöllä pilvien sekaan kapusi isoimpia salamia mitä olen koskaan nähnyt.
En saanut itse videota siitä salamoinnista, mutta löysin YouTubesta yhden josta voi katsoa mitä tarkoitan. En ole ennen nähnyt salamaa joka alkaa yhdestä kohtaa ja sitten jatkuu aaltomaisesti läpi taivaan, mutta eilen illalla niitä matkusti pään yli jatkuvasti. Tässä videossa sellainen salama näkyy kohdassa 0:58. Käykää katsomassa!Se siitä sääraporista. Paramoren jälkeen lavalle kapusi sitten illan pääesiintyjä No Doubt. Eikä kyllä jättänyt kylmäksi! Yhtye nousi meikäläisellä kyllä livebändien asteikolla ihan kärkeen, yksi parhaista, ellei jopa paras livebändi minkä olen nähnyt! Nurmipaikathan olivat lavasta kauimmaisena, mutta kiitos alamäen ja mun superkameran, sain jopa muutaman siedettävän kuvan aikaiseksi.
Mun uusi lemppari"hahmo" No Doubtista:
Perkussionisti/torvitaituri/jamittelijamies!
Järkyttävän hyvissä fiiliksissä jammailin keikan jälkeen kohti koulubussia. Ja olin kyytimuodostani yhä edelleen aivan laittoman innoissani. Tulipa poistuttua koulubussin hätäuloskäynnistäkin, kun malttamattomat kanssamatkustajani eivät jaksaneet (no ne meinasi myöhästyä junasta) odottaa bussin tyhjentymistä vaan avasivat perässä olleen takaoven. Mitä he edellä, minä perässä. Tietenkin.
Juna-asemalla alkoikin sitten reissun hassunhauska osuus. Nimittäin kello 23:33 aikataulutettua junaa ei ollut vielä puoliltaöinkään saapunut. Niin ikään puoliltaöin aikataulutettu juna loisti poissaolollaan. Asemalla oli kasa nälkäisiä, janoisia ja väsyneitä konserttivieraita, eikä junaa mailla halmeilla. Joskus hieman ennen yhtä asemaa lähestyi juna. Ja se suhautti täyttä vauhtia ohi! Mitä hittoa?! Sama toistui noin viisi minuuttia myöhemmin. Allekirjoittaneen vika juna vaihtoasemalta kotiin lähti viisi yli yksi yöllä. Juna keikkapaikan asemalle saapui noin varttia yli yksi, lähes kaksi tuntia myöhässä! Hellurei ja hyvää yötä. Väsyneenä sitten ei auttanut muu kuin matkustaa New Yorkiin asti. Ainakin "kaupunki joka ei koskaan nuku" tarjoaisi mahdollisuuden ruokailuun.
Kahden aikaan saavuin sitten vihdoin Isoon Omenaan ja laahustin ensimmäiseen avoimeen ruokapaikkaan (edellisestä ruokailusta noin 13 tuntia, alkoi tuntua vatsassa). Kun oli jumittanut kaksi tuntia keskellä ei mitään juna-asemalla, tuttu New York tuntui kummallisen ystävälliseltä ja turvalliselta. Onneksi, sillä minun ei sitten auttanut muu kuin odottaa aamun ensimmäistä junaa, joka lähtisi vähän yli kuusi aamulla. Siispä söin, kirjoitin päiväkirjaa, kuuntelin musiikkia. Kun väsymys meinasi aiheuttaa pakkonukahduksen, lähdin tallustamaan juna-aseman korttelista Times Squarelle, ihan vain pysyäkseni hereillä. Kävely virkistikin ja istuin kokiksen kanssa mäkkärissä reilu tunnin (about ainut aukiollut paikka siinä kohtaa). Juttelin kahvilla pysähtyville katukauppiaille ja ihmettelin maailman menoa.
Viiden aikaan lähdin tallustamaan takaisin juna-asemalle. Kuuntelin musiikkia ja ihastelin vaalenevaa taivasta. Empire State Building näytti kauniilta kun aamun ensimmäiset auringonsäteet valaisivat sen huippua. Kiireinen kaupunki hiljenee lauantaisin aamuviideltä, ja kadut olivat ihanan tyhjiä. Sai ihan rauhassa fiilistellä aamun aikaisia tunteja ja suorastaan harmitti että olin niin väsynyt, enkä voinut jäädä nauttimaan aurinkoisesta aamusta. Matkaajan oli kuitenkin aika suunnata kohti omaa vuodetta.
Auringonpaisteesta sukelsin omaan sänkyyn puoli kahdeksalta aamulla. Onneksi oli niin tappohyvä keikka No Doubtilta, ettei näin jälkikäteen ota tuo junasählinki edes päähän. Tämä päivä menee varmaan aika lailla nukkuessa, huomenna pitää päästä levyostoksille shoppailemaan No Doubtin myöhemmätkin levyt. Mulla on vaan se ensimmäinen.Loppuun vielä pari videopätkää No Doubtin setistä:
1 kommentti:
Oot näköjään taas ollut siellä missä minäkin :D Kiva lukea jonkun muun fiilistelyä keikasta.
Voin tosin sanoa, että heti kun siinä amfiteattrissa pääsi sen lipan alle, ei se ääni kuulunut yhtään niin puhtaasti kuin mitä se siellä nurmella kuului mikä oli vähän mystistä. Hengasin hetken No Doubtin alusta ja lopusta siinänurmen reunalla ja kuului niin paljon paremmin kuin omilta istumapaikoilta :D Tosi hieno keikka oli kyllä kaikin puolin, vaikka itse Jerseyssä juna-asemalla kaatosade yllätti niin täysin, että olin ihan uitettu koira ennen kuin edes katoksen alle pääsin :D
Ja täällä on yksi joka muuten täysin tietää mistä puhut tuon salamoinnin suhteen. Jonkun Paramoren biisin päätyttyä ehdin just kääntää pääni sinne taaksepäin kun näin sen julmetun salamoiden verkon siellä taivaalla ja en ole kyllä ikinä nähnyt mitään vastaavaa. Se oli hirvittävän upea.
Lähetä kommentti