Satu meni saunaan

Juhannus se sitten tuli ja meni. Helsingin Sanomat uutisoi taas muutamasta vakiohukkumisesta, joskin tilastokäyrät taisivat taas jäädä vailla ylämäkeä, kiitos hyisen juhannuskelin. Täällä paikalliset eivät tietenkään moista keskikesän juhlaa edes tunne, siispä perinteiden vaaliminen jäi kertakaikkisesti meidän ulkomaanelävien harteille. Toivottavasti suoriuduttiin edes tyydyttävästi!

Perjantai-illan vietin rauhallisissa merkeissä Emmin kanssa kaffittelemassa. Jauhettiin sontaa ja puhuttiin pehmosia. Sain myös illalla eräältä ruotsalaiselta Au Pairilta tekstiviestin, jossa hän kutsui minut New Yorkissa järjestettyihin ruotsalaisten Juhannuskekkereihin. Viesti tuli kuitenkin sen verran myöhään, että en vaivautunut enää muuttamaan suunnitelmiani ja lähtemään junalla keskustaan. Edes luvattu Avoin Baari (Nyt oli suora käännös käsitteestä Open Bar, onko sille suomeksi joku toinen sana? Tarkoitetaan siis että laskut menee järjestäjän piikkiin.) ei saanut meikäläistä liikkeelle. Emmi on selkeesti äärimmäisen hyvää seuraa kun en sitä vaihtanut pois!

Lauantaina suuntasin sitten puoleltapäivin ensin syömään kahden kansainvälisen toverin kanssa. Lounastoverini edustivat Uutta Seelantia ja Slovakiaa. Kävimme nautiskelemassa kreikkalaisia herkkuja, ennen kuin suuntasimme aluevalvojamme luo kuukausittaiseen tapaamiseen. Alunperin suunnitelmissa oli allasbileet aluevalvojamme takapihalla, mutta valitettavasti jatkuvaksi toveriksi jäänyt sade kirjaimellisesti vesitti nämä suunnitelmat, ja tyydyimme lyhennettyyn juoruamiskokoukseen aluevalvojan keittiössä.

Tapaamisen jälkeen nokka osoitti kohti juna-asemaa ja pohjoista. Määränpäänä oli Au Pair -toveri Eveliinan koti New Yorkin osavaltiossa, Manhattanilta reilu puoli tuntia pohjoiseen. Suurlähettiläälle työskentelevä Eve lupasi lämmittää oikean saunan ja allekirjoittanut hyppi onnesta jo monta päivää etukäteen! Perille päästyämme pääsimme pällistelemään aivan taivaallisen ihanaa taloa, jonka tunnelma ei kuvista oikein välity, mutta tässä kuitenkin otoksia:

Ruokasalissa oli ihanat pikkuikkunat päätyseinässä.

Yksi talon ehdottomasti siisteimpiä huoneita oli kellarin salabaari, joka rakennettiin kieltolain aikaan (1919–1933). Siellä sitä on sitten maan alla kestitty USA:han saapuneita suomalaisvieraita. Pikkukoppero oli aivan ihana vanhoine kaappeineen, seinäpapereineen ja pesualtaineen.

Seinäpaperi koostui monista yksityiskohtaisista kuvista.

Ilta taittui ruokailun, hyvän seuran, seurajuomien sekä alussa mainostetun saunomisen merkeissä. Nippelitietona muuten kerrottakoon, että samaisessa löylyhuoneessa on varpaitaan lämmittänyt aikoinaan mm. itse Presidentti Kekkonen!
Nyt on saunottu taas niin että kyllä kelepaa! Saunankiuas sihisi tuntitolkulla, kun nämä neljä suomalaisneitiä eivät malttaneet lopettaa, vaan aina päätyivät takaisin lauteille pienten hengähdystaukojen jälkeen.

Hetken ihmettelyn jälkeen muuten uskaltautuivat seurueen amerikkalaistoveritkin lauteille. Ja voivoi olisipa ollut kamera! Ilmeet olivat näkemisen arvoiset kun allekirjoittanut ensimmäisen kerran heitti kolmatta kuupallista vettä kiukaalle. Eivät olleet paikalliset nuoret ilmeisesti ennen suomalaisella tyylillä saunoneetkaan!

Mutta siis kiitos Eveliinan vieraanvaraisuuden, saatiin täälläkin vietettyä kelpo juhannus. Vain vihta ja järvi puuttui!