Coldplay 26.5.

Vielä viimeinen tarina isoveljen vierailusta. Sitten siirrymme taas ah-niin-jännittävän arjen raportointiin.

Kuten jo menin möläyttämäänkin, niin isovelihän oli ostanut liput Coldplayn keikalle ja vei minut sinne synttärilahjaksi. Siispä, kun tiistaina olin vienyt lapset kouluun, hilpaisin New Yorkiin, josta matkamme jatkuisi Philadelphiaan. Itse keikka tulisi olemaan New Jerseyn puolella Camdenissä, mutta koska kyseinen kaupunki on tilastollisesti yksi USA:n vaarallisimmista kaupungeista, päätimme majoittua joen toisella puolen Philadelphiassa.

Päivä oli varsin sateinen, mutta pieni ripottelu ei juurikaan haitannut, varsinkin kun majapaikkamme ei ollut kovinkaan kaukana bussiasemasta (saatika joen yli vievän lautan laiturista). Tylsä, märkä ja kylmä Philadelphia ei juurikaan turistia houkutellut, joten tiukahko aikataulu ei edes harmittanut, vaan pian hostellin löytämisen jälkeen suuntasimme lautalla New Jerseyn puolelle.

Ruokatankkauksen ja pienen hengailun jälkeen tallustettiin sisään areenalle, joka alkoi hiljalleen täyttyä Coldplaytä odottavasta kansasta. Pari lämppäribändiä myöhemmin asteli lavalle illan pääesiintyjä. Aijai!
Coldplay on ehdottomasti aivan huippu livenä! Keikka oli viihdyttävä paitsi musiikillisesti, myös visuaalisesti. Lavalla tapahtui paljon ja esiintyminen ulottui lavan ulkopuolellekin. Yhtyeellä oli yleisön puolella pari lavaa molemmin puolin katsomoa, ja osa kappaleista siirryttiin soittamaan sinne (Chris Martin juos nääääääin läheltä mua!).

Jaan tässä pari videota keikalta, kun niitä tuli otettua useampia. Ensimmäisenä pieni pätkä Yellowta, jonka aikana yleisön joukkoon pudoteltiin katosta paljon keltaisia palloja seilaamaan ihmismeren päällä. Se oli mielettömän kaunista. (Joo, myönnetään, mua alkaa edelleen itkettää joka kerta kun katson tän videon...)


Toisena videona sitten viime kesän iso hittibiisi Viva La Vida, jonka sain kameralle melkein kokonaan, paria ensimmäistä tahtia lukuunottamatta.


Keikan jälkeen yhtye ilahdutti vielä katsojia jakamalla uloskäynnillä kaikille ilmaiseksi uusimman Left Right Left Right Left -livealbuminsa! Sitä pääsi siis illan tunnelmia fiilistelemään levyltä heti kotiinpäästyä. Aika mahtia! Nostan aina hattua ilmaiselle musiikille. Vieläpä ilmaiselle, hyvälle musiikille.

Keikan jälkeen kipitettiin puolijuoksua illan viimeiseen lauttaan joka seilasi konserttikansan joen yli takaisin Philadelphian puolelle.

Seuraavana aamuna hilauduttiin jälleen bussiin ja matkustettiin takaisin tuttuun New Yorkiin. Oli aika sanoa veljelle ja Lauralle heipat, kun he suuntailivat suorittamaan viime hetken tuliaisostoksia ja minä lähdin kohti Jerseytä ja työntäyteistä arkea.