Swinefloozle 2009

Hiljaisuuden ja "ei mitään tekemistä" -mielialan rikkojana toimi toukokuun ekana viikonloppuna pidetty Bamboozle-festivaali, jonne sännättiin iloisin mielin nauttimaan livemusiikista ja sirkushuveista.
Lauantai-aamuna siis pakkasin laukkuun kertakäyttösadetakkeja (koko viikonlopuksi luvattu kaatosadetta, jipii!) ja käsidesinfiointiainetta (pyh pah swineflu a.k.a sikainfluenssa) ja lähdin hakemaan ihanaista Soniaa seurakseni Jersey Cityn sokkeloista.

Koska en ollut pakannut mukaan aurinkolaseja, toverimme Keltainen pilkisti mukavasti esiin pilvien takaa ja lauantain festaripäivästä tulikin yllättävän pirteä. Lavojen takana näkyi Manhattan...
...ja osaksi avatun, tyhjän Giants-stadionin ei tarvinnut toimia sadesuojana, vaan lähinnä käsienpesu- ja ruokailupisteenä.
Lauantain festaripäivä oli minulle lähinnä fiilistelyä ja uuden musiikin löytämistä. Bändit olivat jokseenkin tuntemattomia ja niinpä tallustinkin vain Sonian perässä katsomassa yhtyeitä joita hän tahtoi nähdä ja nautiskelin siitä, että luvattu sade ei koskaan ilmaantunut juhlaa häiritsemään.

Illan pääaktina lauantaina oli Fall Out Boy, jota Sonia tahtoi nähdä lähinnä muistelosyistä. Itse en ole koskaan kyseisestä yhtyeestä innostunut, ja jopa seuralaiseni kyllästyi siinä määrin että lähdettiin kesken keikan ajelemaan kotia kohti.

Sunnuntaina (3.5.) oli odotettu päivä, jolloin lauteille nousi ennen kaikkea The Used. Tätä keikkaa on odotettu jokunen vuosi! Siispä olin aivan pähkinöinä, vieläpä kun paikalle tuli sunnuntaina paljon kavereita. Moisten piristysruiskeiden vuoksi ei koko päivän kestänyt sadekaan haitannut, vaikka ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen olikin läpimärkä (kertissadetakista huolimatta), ja parin tunnin päästä kylmyys tunki luihin ja ytimiin. (Onneksi stadionilta sai kuumaa kaakaota!)

Ennen illan Used-huipennusta, lauteille nousi myös Taylor Hansonin sivuprojektibändi Tinted Windows! Itse en edes tajunnut yhtyeen olevan Bamboozlen esiintyjälistalla, ja oivallus kävi vasta siinä vaiheessa kun satuin saman lavan kohdalle bändin kavutessa soittimiensa taa.
Sunnuntain viihdyttäjinä toimi myös mm. Billy Talent, Taking Back Sunday, (ruotsalainen) The Sounds, sekä viiden vuoden tauolta palannut No Doubt! Viimeisenä mainittu vakuutti energisyydellään niin, että vielä ennen autolle hilaantumista menin ja ostin lipun heidän kesäkuun lopussa pidettävälle keikalle, jolla soittaa myös ihanainen Paramore. Loistava loppu hienolle viikonlopulle!

Väsyneenä, läpimärkänä ja viluisena ajeltiin vielä Jersey Cityyn Sonialle. Matkalla tietenkin eksyttiin Amerikan ah-niin-ihanille motareille, mutta löydettiin onneksi perille parin mutkan kautta (ja meinattiin joutua Manhattanille, mutta vedettiin sitten tunneleille vievältä tieltä hieeeeman laiton uukkari poies....). Loppu hyvin kaikki hyvin! Sonian majapaikalta ajelin tuttua reittiä kotio ja olin omassa huoneessa jo ennen puoltayötä! Go me!

Tämän Au Pairin veri vaatii nyt vaan lisää keikkaelämää. Saisi nuo lempparibändit nyt lopettaa taukonsa ja palata lavoille sankoin joukoin! Riikka kiittää ja kuittaa.

(P.S. Selvisin koko viikonlopusta ilman kauhistuttavaa Sikainfluenssaa, jes!)