Tunnelmasta toiseen

Jos lauantai menikin perjantain yöreissuista toipuessa, niin sunnuntaina olin sitten menossa senkin edestä. Aamulla kello soi jo aikaisin, jotta keskustaan lähtö ei venyisi tyypilliseen tapaansa iltapäivän puolelle. Mukavan yllärinkin sain, kun aamiaisella host-äiti tarjosi kyytiä Manhattanille saakka! Perhe oli menossa luonnontieteelliseen museoon ja meillä sattui sopivasti aikataulut yhteen. Loistavaa!

Keskustaan päästyäni suuntasin ensimmäisenä metrolla ylös pohjois-Manhattanille Harlemiin. W125 Kadulla sijaitsee historiallinen Apollo-teatteri, joka toimi aikoinaan ponkaisualustana Jackson 5 -yhtyeelle, ja nyt torstaista asti teatterilla ovat käyneet lukuisat ihmiset kunnioittamaan Michael Jacksonin muistoa.Teatterin viereinen piiiiiiitkä seinä oli Apollon toimesta valjastettu viralliseksi muistoseinäksi, jolle ihmiset saivat raapustaa osanottonsa.
Sisäänkäynnillä soi paikan puolesta Jacksonin musiikki ja ihmiset olivat tuoneet sinne kukkia, muistokirjeitä ja kynttilöitä.

Tuo takana oleva muotokuva oli rakennettu
pienistä mustista ja valkoisista kukista.

Tunnelma paikalla oli kaikkea kyynelten ja hurrauksen välillä. Osa ihmisistä itki (no oikei, koska oon tämmönen herkkis ni saatoin itsekin kyynelehtiä), osa vain ihmetteli, jotkut puhkesivat tanssiin imitoinen legendan liikkeitä ja heille paikallaolijat hurrasivat.

Hetken paikalla palloiltuani vaihdoin suuntaa etelään ja latailin metromatkan aikana itseni aivan toisenlaiseen tunnelmaan. Siirryin nimittäin surujuhlasta festivaaliin, sillä tälle sunnuntaille osui myös New Yorkin homoparaati. Ja olipahan juhlat! Paraatin kärjessä matkasivat moottorinjyrinän saattamina Dykes on Bikes, eli moottoripyörillä kulkevat lesbot (no taisi seassa olla kyllä miehiäkin).

Meteli oli melkoinen, kulkueeseen nimittäin kuulemani mukaan kuului noin 200(!!) moottoripyörää. Sen jälkeen marssi erilaisia ryhmiä aina kaveriporukoista poliitikkojen kannustajajoukkoihin. Marssimista riittikin yli kuusi tuntia! Valitettavasti katsojia oli niin hurjat määrät, että en saanut juurikaan julkaisemisen arvoisia kuvia kun saavuin paikalle niin myöhään. Tässä kuitenkin muutama:

Villagen asukkaat olivat kerääntyneet

talojen paloportaille katsomaan paraatia.

Alueen Marc Jacobsin myymälä oli
paraatihengessä mukana.

Leidit nauttivat paraatihuumassa
myös auringosta ja salamavaloista.

Edustettuna oli myös uhkeaa mieskauneutta:

Aurinkoinen sunnuntai helli niin paraatiin osallistuvia kuin tuhansia katsojiakin. Illalla auringonpaisteesta, metelistä ja pölystä oli varsin ihanaa päästä hiljaiseen kotiin nukkumaan. Päätetään tämä kertomus kuitenkin vielä iloluontoiseen kaveriin, joka aina takuuvarmasti saa kirjoittajan naamalle hymynvirneen:

Iloista alkuviikkoa!