Kesä hukassa

Jahas jahas. Kerrottakoon nyt näin alkuun että viime keskiviikko meni sitten illan osilta itse asiassa erittäin hyvin! Skeptinen Au Pairin ketale sai nenilleen, kun vanhempi ei (ekaa kertaa ikinä!) tällä kertaa yrittänytkään keplotella ulos treeneistä vaan ilman mutinoita osallistui treeneihin ja teki läksyt loppuun sitten treenien jälkeen. Näin sen pitää mennä! Hykertelin tyytyväisenä koko illan, vieläpä kun lähdettiin töiden loputtua sekalaisella seurakunnalla kahvittelemaan. Porukkaan kuului vähän suomalaista verta, vähän amerikkalaisuutta sekä paaaljon brasilialaista menoa. Loistavaa! Nauroin kyllä niin paljon että meinas useammin kuin kerran mennä teet väärään kurkkuun.

Torstai mennä humpsahti koulun ja vanhemman pojan teatteriharkkojen merkeissä. Eli vie, hae, vie, hae ja siinä välissä sitten läksyjä sun muuta. Torstai oli oikeasti tosi mitäänsanomaton päivä. Itse olin aivan kuolemanväsynyt kun edellisillan kahvittelut meni vähän myöhäisiksi, kofeiinienergialla hilauduin kuitenkin treeneihin ja sitten pikapikaa unta kaaliin.

Perjantai oli sitten taas täynnä viikonloppufiiliksiä. Au Pairilla oli pyykkäys-/jumitus-/treenipäivä, ja sain rauhassa kuntoilla ja hoitaa kodin viikonloppukuntoon kun vanhemmalla pojalla oli näytelmätreenit ja nuorempi meni suoraan koulusta kaverin luo leikkimään. Siispä hain jannut kotiin pari tuntia normaalia myöhemmin ja vasta sitten alettiin sohlaamaan tässä kotona sitä sun tätä, ennen kuin vanhemmat tulla touhottivat kotiin.

Illalla suuntasin brasilialaisseuraan erääseen naapurikylän pikkukuppilaan, jossa ikään kuin vietettiin rakkaan Alinen läksiäisiä. Neiti jatkaa matkaa seuraavaan perheeseen ja hylkää New Jerseyn maisemat. Nyyh! Oli hauskaa, uusia tuttuja, vanhoja tuttuja ja hölmöä sambailuasalsailuamitälie. Allekirjoittaneelle tuli nukkumatti muita aiemmin ja lähdin jo joskus yhden aikaan ajelemaan takaisin kotiin nukkumaan. En edes eksynyt, vaikken ollut käynyt kyseisessä kylässä aiemmin! Aika pro!

Lauantaina sitten herätyskello repi vähän hermoja, mutta ylös ulos ja lenkille! No ei lenkille, vaan New Yorkiin, jossa oli rehvit ihanaisen Annin kanssa. Neidin lento oli laskeutunut New Yorkin maaperälle perjantai-iltana ja nyt oli määrä harrastaa jotain epämääräistä maleksintaa. Oukkidoukki! Päivä meni siellä sun täällä pörrätessä. Seuraan liittyi Spring Breakillä (niillä on joku superaikainen ajankohta!) koulusta oleva Sonia, ja käytiin vähän shoppailemassa (Anni shoppaili) ja tarpomassa kylmässä tuulessa. Suht aikaisin kyllä iski väsymys itse kullekin ja suuntailtiin kukin omia petejämme kohti kun oli kylmä ja väsy. Ugh!

Sunnuntaina jälleen ylös ajoissa ja humps junaan! Oli muuten sama konduktööri kuin lauantainakin, sitäkin vähän hymyilytti kun olin taas samassa junassa (minäkö kaavoihini kangistunut??). Tänään ohjelmassa oli mm. West Villagessa hengailua ja tönöjen katselua. Ensin tavattiin Sonian, Annin ja Connecticut-vahvistuksen, Nadjan kanssa juna-asemalla, sitten suunnattiin viereiseen kenkäkauppaan josta lauantai-iltana kotimatkalla olin vihdoin löytänyt kengät joita olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa valehtelematta ympäri Eurooppaa (= Englannista, Saksasta, Ruotsista ja Espanjasta) jo jotain kolme vuotta! Vein kaupasta vikan parin ja olin aivan taivaassa että vihdoin sain mun punamustat double layer Chuck Taylorit! (Kuvan kenkä mutta niin että päälikangas on musta ja alempi kerros kirkkaan punainen.)

Kenkäostostelun jälkeen sitten metrolla tosiaan sinne West Villageen pällistelemään nää perus tv-nähtävyydet eli Frendit-talo ja Sinkkuelämää-Carrien asunto. Sekä vielä vähän muuta. Sieltä suunnattiin samaan hengenvetoon pieneen ja kivaan italialaiseen syömään ja jatkettiin matkaa Sohoon. Osuttiin Sample Saleen josta Anni osti aivan ihanan valkosen Calvin Kleinin käsveskan neljällä kympillä. Mäkin tahdon! Arvatkaa paljon harmitti että on nyt rahatilanne niin tiukoilla etten voinu. Se laukku on niiiiin ihana! Odotan yhä että Anni päättää ettei tahdokaan sitä ja myy sen mulle heti ku mulla on vähän enemmän rahaa. No juu.

Iltapäivän hämärtyessä toverimme Nadja lähti suuntaamaan kotio kun alkoi tuntua että kuume nousee. Raasu :( Me muut väsyneet käytiin ostamassa leffaliput, istuttiin kahvilassa jumittamassa ja sitten mentiin katsomaan Benjamin Button -leffa, joka oli kyllä himputin hyvä! Leffan jälkeen sitten piti lumituiskussa kipitellä juna-asemalle ja kotia kohti, jotta pääsisi petiin ennen puolta yötä.

Tänään oli sitten koulut kiinni, kun sunnuntaina kevään keskeyttänyt lumimyräkkä vain jatkui ja jatkui. Siispä lasten kanssa kotona. Käytiin pihalla lumisotasilla ja eihän sitä ilman riitelyäkään selvitty: Ensimmäinen kahakka tuli about 9.25 aamulla, great! Loppua kohden päivä itse asiassa kyllä parani. Pelailtiin pelejä ja vanhemman pojan pyynnöstä paistettiin suklaakeksejä. Host-isä työskenteli kotitoimistosta käsin, joten pääsin aika tarkalleen sen kymmenen tunnin jälkeen, noin kuudelta jo. Kohta lähden tuonne ajelemaan, katsomaan onko Tae Kwon Do -sali auki vai onko sekin snowdayn takia tänään kiinni.

Mä vaadin mun kevään takaisin, ei enää lunta!!