Keskeneräinen

Täräytetään se nyt ensin sillä tavalla suoraan ja kiertelemättä, sitten voin kertoa vähän taustoja:
Minä en ole vielä valmis tulemaan kotiin, siispä nähdään hei sittenkin joskus joulun jälkeen ellei tule takaiskua.

Tosiaan torstaina aamulla host-äiti heitti että "Jäisit nyt edes Riikka jouluksi!" ja minä olin hieman huuli pyöreänä että mitäs hemmettiä! Viime kesästä asti hän on tehnyt selväksi että tahtoo vaihdon olevan kesällä, joten mikäli jatkoa mietitään niin sen pidennyksen täytyy sitten olla 12kk, ei 6 taikka 9, jotka ovat järjestöni (STS) tarjoamat lyhyemmät vaihtoehdot. Nyt kuitenkin torstai-aamuna ääni kellossa oli toinen. Pisti vähän tytön miettimään!

Pohdintaa. Pohdintaa.

Valitin Emmille ja uikutin kun en tiedä. Sitten illalla kävin reilu puolen tunnin maratonpuhelun Nadjan kanssa, joka itse paini saman päätöksen kanssa vuosi sitten, ennen kuin päätti jäädä vielä toiseksi vuodeksi. Nadjan kanssa puhuminen helpotti aivan hirveästi, se kun osasi tuoda esiin kysymyksiä joita se oli itse pohtinut päätöstä tehdessään, ja kysymyksiä joita olisi ehkä kannattanut pohtia. Esimerkiksi:

• Vaikuttaako jääminen jotenkin kuvioihin kotimaassa sitten kun palaat? -No ei. Koulujen pääsykokeet on kuitenkin vasta keväällä, puoli vuotta ei muuta meikäläisen menoa hullua hurskaammaksi.
• Mikä on miinuslistan isoin ongelma ja kuinka paha se on? -Varmaan tuo host-isä, joka ottaa päähän hyvinkin tehokkaasti kun niikseen tulee. Mutta jos miettii pluslistaa paperin toisella puolella, niin se ei taida olla tarpeeksi iso miinus.
• Milloin kaverit lähtee? Jäätkö tänne sitten yksin pitkäksi aikaa? (Koska silloinhan ei ole enää sitten ollenkaan yhtä hauskaa...) -Kaverit lähtee tipoittain, viimeisimpänä varmaan sitten Emmi, jolla työt loppuu joskus syyskuussa. Mutta sen jälkeenhän mullakin on enää pari kuukautta, ja hei, uusia kavereita kehiin naiset ja herrat!

Joten lopulta tulin siihen tulokseen, että pluslista oli vaa'assa painavampi. Se, että saan sitten viettää kesän täällä rauhassa ilman lähtöpaniikkia, oli jotenkin todella tärkeää mulle. Tuntuu jotenkin tyhmältä alkaa hommailla lähtöä nyt, kun vihdoin on mukavaa ja kotoisaa, ja osaan liikkua täällä. Hetki vielä lisää! Sitten puolen vuoden päästä, joulun tai vuodenvaihteen korvilla, olen varmasti jo aivan kypsä tulemaan pois.

Nyt sitten järjestellään asioita niin että saataisiin pidennys toimimaan. Eli toisinsanoen selvitellään järjestöltä päivämääriä jolloin vaihto sitten tapahtuisi ja keskustellaan että miten se oikeasti toimii talvella, jolloin arki rullaa paljon kiireisempänä eteenpäin. Toistaiseksi näyttäisi hyvältä ja voisin tosiaankin jäädä.

Päätöksen tekeminen oli kauhean ahdistavaa. Oli jotenkin vaikea lyödä se viimeinen naula arkkuun ja sanoa ihmisille että kyllä minä tahdon jäädä. Kuitenkin kun se oli tehty ja homma raukesi, tuli hirmuisen helpottunut olo. Minun ei tarvitsekaan kiirehtiä täältä pois! Sain hieman lisää aikaa, ja juuri nyt tuntui siltä että juuri sitä tarvitsen. Suomessa minulla ei oikeastaan juuri nyt ole muuta kuin ystävät ja perhe, ja minä olen siitä onnekas lapsi, että voin hyvillä mielin itsevarmasti sanoa niiden olevan siellä vielä puolen vuoden pidennyksen jälkeenkin.

No juu. Tämän päätöksen kanssa siis painin torstain ja perjantain, kunnes sitten perjantai-iltana ilmoitin host-äidille että "Mun Kurt (siis Cobain seinälippu) tahtoisi kyllä vielä olla teidän seinällä jouluun asti..." Tämän ilmoituksen tein nuoremman Tae Kwon Do -vyökokeessa, jossa pikkumies suoritti itselleen uuden, punaisen vyön:Vyökokeen jälkeen lähdettiin siitä porukalla (minä, lapset, host-vanhemmat ja host-isän vanhemmat) ravintolaan syömään illallista ja oli oikein mukavaa.

Lauantaina oli sitten kaverilla pienimuotoiset illanistujaiset tuolla reilun tunnin päässä Jerseyn metsissä, järven rannalla. Tai siis, kaverin vanhemmat ne siellä järven rannalla asuvat, mutta kaveri oli kissavahtina ja koska hänellä oli synttärit tuossa viikko takaperin niin piti hieman juhlistaa. Siispä nappasin Emmin mukaan ja ajeltiin pimeitä ja sateisia metsäteitä, kunnes löydettiin perille ja päästiin nautiskelemaan hauskasta seurasta. Oli varsin kiva ilta, kaikki uudet tuttavuudet oli hirmuisen kivoja ja juttua riitti vaikka mistä!

Sunnuntai-aamuna keräiltiin itsemme autoon ja aina vaan jatkuvassa vesisateessa ajeltiin väsyneinä kotio. Allekirjoittaneen piti lähteä vielä järjestön Au Pair -tapaamiseen, väsytti tai ei. On tullut aluevalvojalta hieman palautetta kun porukka ei ole käynyt tapaamisissa, ja nyt sitten oli pakko näyttää naamaa paikalla. Myönnettäköön tosin, että olin huono ihminen ja väitin nukkuneeni pommiin niin että menin vasta tunnin myöhässä paikalle (jonka myötä minun tarvitsi olla siellä vain tunnin). Oli toki tärkeääkin tavata tuo aluevalvoja, koska tahdoin hieman kysellä tuosta pidennyssysteemistä, lähinnä että onko ne päivämäärät vaihdolle sitten millaisia.

Tämä viikko on lähtenyt käyntiin kiireisesti. Host-äiti on työmatkalla Californiassa, joka jättää arkea pyörittämään minut ja host-isän, joka työskentelee noin 12-13 tuntia päivässä. Nuoremmalla alkoi myös baseballin joukkuetreenit tällä viikolla, joten hässäkkää riittää! Isovanhemmat ovat onneksi aivan ihanasti apuna. Maanantaina he tulivat tänne illallisen kanssa ja torstaina isoäiti auttaa minua lasten kuskaamisessa kun niillä menee harrastukset niin päällekäin ettei pysty repeämään moneen paikkaan kerralla! Host-äitikin on toki sen verran menossa mukana, että kun nuo uudet treenit alkoi niin minä sähköpostitse pidän häntä ajan tasalla että mikä täällä nyt on aikataulu ja meno.

Eiköhän tämä tästä, ihan hyvin tuo host-isä on sen sisäistänyt että minun pitää viimeistään 7:50pm päästä lähtemään Tae Kwon Do -treeneihin. Pointsit sille siitä, tänäänkin isoäiti oli paikalla päästämässä mut töistä, ilman että minä edes tiesin asiasta ennen kuin rouva oli keittiössä seisomassa! (Ja host-isä itse siis kyllä tuli kotiin hyvinkin pian mun lähtemisen jälkeen, en sitten tiedä miksei pojat voineet sitä varttia olla täällä keskenään kun ovat he ennenkin olleet...)

Huomenna lienee mulla pari pirteää ja iloista lasta, kun mun tullessa treeneistä (ysin jälkeen) olivat kaikki vielä alakerran olkkarissa katsomassa telkkaria... No, jos paistais aurinko niin ehkä se siitä lähtee rullaamaan. Au Pairille teetä ja auringonpaistetta niin ei haittaa vähän kiukkusemmatakaan lapset.