Kemuja ja arkea, perusmeininki!

Nyt on ollu laittoman pitkään, kokonainen viikko, viimisimmästä päivityksestä. On muka ollut liian kiire ja väsy ja vaikka mitä tekosyitä. Nyt on kuitenkin jo PAKKO päivittää, koska muuten vaan kertomukset kasaantuu lisää ja sitten ahdistaa vieläkin enemmän. Tulevan tekstin piristämiseksi mulla olisi ollut muutamia kuvatuksia ja hieno videokin, mutta koska kamera ja tietokone eivät nyt suostu yhteistyöhön niin saatte pelkkää tylsää tekstiä. Hah! Hajotkaa kuivuuteen.

Elieli. Viimekertaisesta väsymyspurkauksesta huolimatta kouluvapaa-viikosta selvittiin kuitenkin kunnialla. Suuri kiitos isoisälle joka kaikkien yllätykseksi soittikin torstai-aamuna että tahtoisi sittenkin viedä lapset tänään uimaan jos sopii. No sopiiko? KYLLÄ! Siispä aamulla ensin käytiin metsästämässä taas niitä hemmetin lenkkareita (ja vihdoin löydettiin, tähän kyseiseen kauppaan siis jatkossa aina) ja sitten pakkailtiin uimakamat laukkuun ja isoisän kyydillä altaalle. Allekirjoittanut tyytyi seuraamaan lasten ilakointia altaan reunalta, sikäli kun tämän jokseenkin tuoreen lävistyksen kanssa ei hirveästi heti alkuun suositella mitään uima-altaita. Torstai meni siinä sitten isoisän kanssa hengatessa. Se ihana tuli meille vielä kattomaan jotain leffaa kun penskat kinusivat, siispä minä sain hoitaa pyykki- sun muita hommia rauhassa. Jes! Loppuillasta sitten vielä nuoremman kanssa askarreltiin jotain 3D-delfiiniä. Tai siis minä askartelin kun nuorempi vaati että aletaan tekemään sitä, kyllästyi heti ja sitten minä yritin tunkea niitä hemmetin osia yhteen ihan keskenäni.

Perjantaina ei sitten oikeen mitään. Host-isä olikin ihan oikeasti kotona (vrt. kotona tekemässä töitä) ja mun osakseni jäi random-auttelu ja kotihommien hoito. Illalla sitten oli viihteen vuoro ja suunnattiin Emmin kanssa tuonne puolen tunnin päähän Hannalle.

Hannan kaveri oli kutsunut Hannan (+kaverit) kemuihin, joten suunnattiin Hannalta ravintolalle jossa kyseinen kaveri työskentelee. Siellä sitten syötiin ja ooteltiin että Joe pääsee töistä, välillä lainattiin sen autoa (urpo tapas mut ekaa kertaa ja anto autonavaimensa tosta noin vaan) ja käytiin vähän hakemassa kaikille menovettä, sitten se pääs töistä ja suunnattiin pippaloihin. Kemuihin päästyämme todettiin että kiva pieni porukka varsin mukavan olosia ihmisiä. Oli oikein kiva ilta. Opin pelaamaan Flip Cup -juomapeliä joka oli varsin hauskaa, ja muuten sitten tanssittiin ja hengailtiin. Ilta meni näppärästi yhden jannun iPodin kimpussa kun sillä oli ihan törkeesti kaikensorttista musaa ja mä sitten tongin sen biisivalikoimaa ihan innoissani.

Seuraavana aamuna sitten käytiin vielä aamiaisella yhdessä (no iltapäivällä käytiin mutta siis...) ja sitten oli aika mun ja Emmin suunnata takasin kotia kohti. Matkalla Sonia soitti että on jo kohta meidän juna-asemalla, joten käytiinkin nappaamassa se kyytiin ennen kuin vein Emmin kotiin asti.

Sonian kanssa sitten hetki hengailtiin meillä ja freesaannuttiin, sitten ajeltiin junalle ja keskustaa kohti. Illan ohjelmassa oli livemusiikkia, jotain Sonian tietämiä bändejä mitä suostuin sitten mennä katsomaan kun liput ei ollu ku $20. Jonottelun myötä missattiin eka esiintyjä (Attack! Attack!), mutta nähtiin sitten vielä William Control (joka oli itse asiassa aika mielenkiintonen), Black Tide (jonka basistilla on niin komea tukka että vaikka musiikki ei uponnut, niin minä ainakin viihdyin!) sekä illan pääesiintyjä Escape The Fate (joka oli oikeastaan hyvä). Paikan päällä muuten törmättiin myös kahteen Au Pair -tuttuunkin jotka olivat myös sattuneet paikalle. Pieni kylä!

Keikkojen jälkeen lähdettiin selvittämään Sonialle yöpaikkaa ja se sai sänkypaikan hostellista, joten minä suuntailin sen jälkeen vielä illan vikaan junaan ja löysin tieni kotiin väisteltyäni tiellä ensin pesukarhua ja sitten vielä peuraa (pirun ruuhkasta aamuyöllä!).

Sunnuntaina oli vähän vaikeuksia heräillä kun oli jo parilta illalta mukavat univelat päällä. Mutta ylös pääsin kuitenkin ja sain itseni iltapäiväjunalla takaisin keskustaan. Emmin kanssa suunnattiin kanakeitolla Café Europaan ja matkalla bongattiin hieno Marimekon pinkkiunikkoinen bussi. Siitäkin olis ollu komia kuva jos vaan saisin ne koneelle. Paremman puutteessa voitte nyt sitten käyttää mielikuvitustanne ja piirtää sen bussin silmienne eteen ihan itse.

Illan hämärtyessä soitti myös eräs tuttu joka tuli kääntymään New Yorkissa, matkallaan Suomesta Kanadaan. Neiti sitten luovi tiensä hostellille kamoja jättämään ja sitten etsittiin punatukkainen Satu Times Squaren vilinästä. Moikkailu jäi vähän lyhyeksi kun piti kaikkien lähteä illan junilla kotio että ehtisi nukkumaan, mutta kyllä me nyt syömässä kerittiin käydä, ja vähän Timesiä kurkkaamassa. Tulevat kuulemma Kanada-porukalla uudestaan paremmalla ajalla.

Junailun jälkeen olin sunnuntaina yhdentoista maissa kotona ja yöunet jäi taas tappolyhyiksi ennen maanantaita. EI NÄIN.

Viikon alkaessa en ollut sitten ainut väsynyt tässä talossa, kun sitä oli yläkerrassa katsottu Oscareita puolilleöin asti. Koomattiin siis kollektiivisesti kaikki tahoillamme ja päivän pakolliset kuviot (koulu, CCD eli joku pyhäkoulusysteemi ja tkd-treenit) saatiin joten kuten läpi. Minä painoin pääni tyynyyn heti töistä päästyäni, yöpöydän kello näytti 7.56pm.

Eilen oli sitten ihan erilainen ääni kellossa kun kaikki olivat nukkuneet univelkoja hieman pois. Hulluteltiin heti aamusta ja päivä meni läpi varsin kivasti. Vanhemmalla oli kaveri käymässä, nuoremman kanssa käytiin Baseball-tunnilla (se saa yksityisopetusta kerran viikossa) minne Au Pairikin menee oikein mielellään joka viikko, kun ei ole tuo nuori opettajamies mikään ihan ruma... Illalla isovanhemmat toi kiinalaista ja syömisten jälkeen minä karkasin hetkeksi huoneeseeni ja sen jälkeen lähdin treeneihin hutkimaan iltaa kohden syntynyttä kiukkua pois.

Tänään olen koittanut kauheasti vaan päästä taas ajan tasalle kaiken kanssa (mm. päivittää tämän blogin!). Iltapäivästä tulee kiireinen kun vanhempi pääsee koulun näytelmätreeneistä vasta viideltä, ja sitten sen pitäisi ehtiä tehdä läksyt ennen kuin täytyy lähteä kuudelta Tae Kwon Do -treeneihin. Saas nähdä kuin käy.

Tänä viikonloppuna tulee kaveri Suomesta New Yorkia ihmettelemään!