Myrsky ja mylväys!

Ulkona sataa ja tuulee, säätieteilijät ovat pitkin loppuviikkoa varoitelleet myrskystä. Ei haittaa, sillä minulla onkin lokoisa pyjama päällä, mummun kutomat villasukat jalassa ja Coldplayn uusi levy soittimessa. Muuta ei juuri nyt sitten tarvitakaan.

Torstaina mennä touhotin tosiaan ekaa kertaa itsekin yliopistolle. Parkkipaikka löytyi paljon, paljon helpommin kuin olin kuvitellut ja olinkin paikalla peloistani huolimatta oikein mukavissa ajoin niin, että ehdin rauhassa tallustella oikealle rakennukselle ja löytää oikean luokan. Rohvessori O'Brien vaikuttaa oikein kohtuulliselta ja hyvältä opettajalta, jonka kanssa uskon työskentelyn olevan varsin miellyttävää ja hedelmällistä. Huomasimpa myös, että minusta on aivan ihanaa olla taas välillä koulun penkilläkin! Vaikka täällä nyt ei mitään hurjia tutkintoja ehdikään suorittaa, on silti kiva ettei tuo opiskelutuntuma pääse täysin katoamaan. Pysyy sellainen pieni näppituntuma siihen hommaan ja se on hyvä, sillä kotiin tultaessa koulun penkki kutsuu taas täysipäiväisesti. Meidän kurssilla on myös yksi oikein mukava Puolasta kotoisin oleva, vanhempiensa kanssa tänne pari vuotta sitten muuttanut tyttö, Pauline, jonka kanssa luennon jälkeen juttelin hetkisen aikaa. Täytyy ensi kerralla vaikka vaihtaa numeroita jos mentäis joskus kaffittelemaan, täällä ei todellakaan voi olla liikaa kavereita.

Perjantai se mennä hurahti kotitöitä tehden. Haettuani lapset iltapäivällä koulusta ajeltiin nuoremman pojan ystävän luo viemään pojalle syntymäpäivälahjaa. Mentiin kaikki hetkeksi ihan sisälle asti, lapset sai leikkiä keskenään ja minä istuin perheen äidin kanssa ja höpöttelin niitä näitä. Aivan ihanan oloinen rouva! Siis sellainen aidosti mukava ihminen, ei mikään naamarihepsankeikka. Sain myös muutamia vinkkejä mitä tehdä Nycissä, täytyy ottaa niistä enemmän selvää vielä.

Illalla sitten lähdin kaverin kanssa syömään ja sen jälkeen istuskeltiin kahvilassa ja juteltiin niitä näitä. Helen on Perusta kotoisin, tarkemmin sanottuna Cuscosta, joka on aivan Inka-kaupunki Machu Picchun lähellä. Se kertoi aivan mielettömiä juttuja Inkojen kulttuurista ja historiasta, ja lupasi että jos ikinä tahdon tulla käymään niin hän kyllä majoittaa minut ja vie sitten retkelle Machu Picchun raunioille (olettaen että sinne vielä silloin voi mennä, kyseisessä paikassa vierailu kun on nykyään suurten kävijämäärien vuoksi vähän kyseenalaista). Eli kun täältä kotiin tullaan, on seuraava säästökohde tiedossa! Täytyy kuulemma mennä kesäkuussa, koska silloin on paljon kaikkia historiaan liittyviä juhlia jolloin siellä näkee paljon hienoja kulkueita ja vaikka mitä. Tahdon ehdottomasti matkustaa Peruun!

Perjantai-yönä kotiin tultuani vietin aikaa aamuyöhön asti Skypen äärellä, kun pidettiin ystävien kanssa kimppapuhelua, jossa kolme osallistujaa olivat Helsingissä, minä täällä USA:ssa ja yksi Hong Kongissa. Oli aivan ihanaa lörpötellä tyttöjen kanssa. Tuli oikein kunnolla sellainen olo että meitä ei kuulkaa tällaiset vaatimattomat pikku välimatkat noin vain kuulkaa hetkautakaan! Aika hieno meininki.

Tänään lauantaina olen jumittanut kotona, jälleen Skypen äärellä, ja vihdoin iltapäivällä (kun sade oli jo alkanut) lähdin Pernillan kanssa ostarille hetkeksi aikaa viettämään. Voi että sen tytön kanssa on kivaa! Me ollaan niin erilaisia ja kuitenkin niin järkyttävän samanlaisia. Aina tuntuu olevan kivaa ja jotenkin kauhean vaivatonta se meidän hengailu. Ei tarvitse täyttää jokaista hiljaista kohtaa, voidaan vaan olla. Se tuntuu aika kivalta.

Tilasin muuten torstaina vihdoin jo lähes kolme vuotta himoitsemani, tummanpunaisen iPod Nanon! Se on niin kaunis kapistus etten malta odottaa sen saapumista! Ensi viikon keskiviikkoon mennessä pitäisi olla kotiovella, aijai. Syytä olisi kyllä tullakin pian, vanhasta, jo vuosia palvelleesta soittimestani on alkanut nimittäin KIRJAIMELLISESTI putoilla osia irti itsekseen. Aika pelottavaa.

Huomenna sunnuntain viettoa. Ei vielä mitään hajua että millaisissa merkeissä, mutta ainakin ajattelin pyhittää lepopäivän ja nukkua pitkään!