Ilotulittelua

Taas on mennä hurahtanut pari päivää niin että humpsista vain!

Sunnuntai meni leppoisissa merkeissä ihan omassa seurassa. Nukuin pitkään ja aamiaisen (joka tosin nautittiin puoliltapäivin...) jälkeen kiskaisin vaatteet päälle ja lähdin ulos. Ajoin auton naapurikaupungin ankkalammelle ja lähdin tallustamaan pitkin ulkoilureittiä, jonka pään olin aikaisemmin noteerannut mutten ole koskaan aiemmin käynyt sitä katsastamassa. Haahuilin sitten musiikkia kuunnellen pitkin tietä, joka kiemurteli joen vierellä kohti toista naapurikaupunkia. Ilma oli aivan täydellinen ulkona oleiluun, sillä öisen myrskyn jäljiltä aurinkoinen päivä oli raikas ja sopivan viileä (=normaalin, tuskaisen reilu 30C:n sijaan ehkä noin 20C). Liikkeellä olikin paljon ihmisiä, mutta liikenteestä huolimatta mp3-soitin takasi aivan täydellisen rauhan. Ihanaa. Reilu 1,5 mailia käveltyäni ylitin sillan, jonka toiselta puolelta mutkan takaa löytyi hieno kosken tynkänen.
Siihen sitten istahdin pientareelle veden kuohuilua ihmettelemään, enkä meinannut malttaa lähteä kun siinä oli niin rauhallinen olo. Jonkun tunnin istuskelun jälkeen kuitenkin alkoi nälkä kolkutella masun seinämiä ja lähdin haahuilemaan takaisin kohti autoa.

Tänään maanantaina heräilin aamulla kuudelta varmistamaan että koulun retkelle lähtevä vanhempi poika todella pääsee koululle isänsä kyydillä, niin kuin oli perjantaina puhe. Pääsihän se, joten mehulasillisen ja hyvästelyhalien (vanhempi on varsinainen halaaja-ihminen) jälkeen menin takaisin petiin vielä tunniksi. Kun sitten seuraavan kerran hilauduin ylös, oli aika hoitaa nuorempi poika koulutielle. Lounas valmiiksi reppuun, unikeko ylös sängystä, aamiaista pöytään ja vaatteet päälle. Hampaiden pesu, hiusten kampaus, aurinkorasvan laitto, vuoteen petaus ja alakertaan katsomaan telkkaa kunnes on aika lähteä. Oltiin juuri käynnistämässä autoa kun talon eteen kaartoi FedEx -auto ja toi minulle pienen paketin. Mun iPod! Hieman oli nopeaa toimintaa jos perjantaina lähettivät ja maanantaiaamuna 8:30 se oli mun kädessä! Voi se on kaunis. Vietiin tällä kertaa host-äidin kanssa yhteisvoimin nuorimmainen kouluun ja sitten minä vein host-äidin töihin. Se lähti viikon työmatkalle joten mun piti ajella sen (äärimmäisen mukava ja kooltaan valtava) auto takaisin kotipihaan.

Päivä mennä hurahti jumittaessa (tuli yöllä nukuttua vähänlaisesti) ja pyykkejä pestessä (sekä uuden iPodin kanssa riidellessä kun en oikein osaa käyttää...). Sitten olikin jo aika hakea hyväntuulinen poika koulusta, ajella kotiin, vahtia että sillä tulee läksyt tehtyä, hoitaa sen suihku ja ajella nassikka ajoissa jalkkistreeneihin.

Treenien jälkeen isoisä nappasi ohjat käsiinsä ja he lähtivät yhdessä syömään. Minä taasen soitin Pernillalle ja me lähdettiin keskustaan katsomaan kaupungin palolaitoksen ilotulitusta. Ja oho mikä ilotulitus! En ole IKINÄ elämässäni nähnyt niin upeaa pommitusta! Kesti puoli tuntia ja aivan mieletöntä tykitystä koko se aika. Ja tämä oli vaan meidän pikkukylä ja vaan huvin vuoksi, entä millaista on esimerkiksi uutena vuotena?! En osaa edes kuvitella. Valokuvia en oikein saanut kun en osannut kamerasta oikeanlaisia asetuksia laittaa, mutta videoita otin miljoona. Katsotaan jos saan ne kivasti koneelle niin voin laittaa tänne sitten linkkiä vaikka yhteen.

Viimeiset pari päivää on ollut ihan mielettömän hyvä fiilis. Tänään kotiin tullessa kuuntelin Hansonin alkuaikojen livelevyä Live From Albertanea ja tanssin pyjamassa pitkin huoneen lattiaa. Ihan vain siksi kun oli niin hyvä mieli. Ja miksi ei olisi, kun pienistä asioista tuntee olevansa tärkeä. Kuten esimerkiksi sen jälkeen kun tänään kylppärissä nuorimmainen sanoi: "Missä kuussa sä lähdet, kesäkuussa? Sitten kun lähdet niin mä kyllä itken."
Niin itken minäkin. (Ja ehkä mun utelias peura-kaverikin.)