Mustelmia

Ollaanpas sitä muka kiireisiä (lue: saamattomia lusmuja) kun ei ehditä blogiakaan päivittämään!

Viikonloppu meni mulla sitten ihan leppoisasti. Lauantai-aamuna taloon paukkasi serkkua ja tätiä ja setää ja sitä sun tätä sukulaista niin että alkoi olla nurkat täys. Suurin osa aikuisista vietti kaiken ajan sairaalassa, missä isoisä yhä edelleen makaa, tosin tilansa on onneksi tällä hetkellä nyt vakaa. Tästä sukulaispaljoudesta johtuen meikäläistä ei kuitenkaan tarvittu lapsia katsomaan, joten sain touhuta omiani.

Lauantaina sitten (nukuttuani pitkään) kävin vähän ostarilla pyörähtämässä, kavereita moikkaamassa, ja sitten lähdin illaksi toisen kaverin kanssa Nyciin. Sovittiin treffit yhteen kadunkulmaan seitsemäksi, ja aika tarkalleen juuri siihen aikaan olinkin paikalla. Nokka kohti Times Squaren Nokia Teatteria, jonka lavalle nousisi illalla Sonata Arctica. Pääesiintyjänä oli tarkoitus olla Nightwish, mutta laulistineitonen se meni sairastumaan niin että keikka oli pakko peruuttaa. Harmi, tahdoin ihan kovasti nähdä bändin livenä. No mutta tosiaan Sonata kuitenkin kiipesi lavalle (ja lipusta vieläpä sai rahat takaisin, eli tämä oli ilmaista hupia), joten jotain iloa iltaan kuitenkin.
Oli aivan taivaallisen ihanaa olla taas keikalla. Se keikkapaikan tunnelma ja meininki, ihan kun ois kotio tullut! Ai että mä nautin. Pääsin myös vähän suomea kälättämään kun kävin jututtamassa crewn jäseniä (mm. utelemassa milloin Nightwish mahdollisesti voisi koittaa näitä keikkoja uudestaan). Kaiken kaikkiaan onnistunut ilta, joka keikan jälkeen jatkui levyshoppailulla...
(kyllä, Times Squaren levykauppa on auki viikonloppuisin aamukahteen. Myös vaatekauppojen ovet olivat vielä puoliltaöin avoinna...)
Oli kieltämättä ihan veikeää hengailla öisellä Times Squarella...
...jossa muuten ei väkeä ollut yhtään sen vähemmän kuin päivälläkään. Ihan tukossa koko mesta!
Levyshoppailun ja pienen syömisen jälkeen erkaannuttiin toverin kanssa, kun hän lähti Grand Centralille ja minä Penn Stationille, kukin omiin juniimme. Siitä sitten kävellä tallustin sateisen sumuisilla New Yorkin kaduilla......tosin matkani Times Squarelta asemalle edellyttää ainoastaan yhtä isoa katua pitkin kävelyä, joten siitä näkökulmasta öinen, sumuinen New York ei tuntunut sen epäystävällisemmältä paikalta kuin öinen Helsinkikään.
Kotiin päädyin yöjunalla ja löysin itseni vuoteeni reunalta kahden aikaan.

Sunnuntaina sitten taas nukuin jokseenkin pitkään, sen jälkeen kokosin itseni ja lähdin kaverille koomailemaan. Varattiin mm. matkat Niagaran putouksille! Tarkoitus olisi tehdä se reissu lokakuun 18.-19. päivä! Huuu en malta odottaa! Muistan vieläkin kun pikkutyttönä jostain kuulin että sen nimiset vesiputoukset on todella isot ja sitten aina selitin kerhokavereille että sinne minä menen seikkailemaan vesiputouksien luo. No nyt mä sitten todella menen! Huijui!

Alkuillasta kaverin piti vähän katsoa kahden tyttösen perään ja leikittiin sitten piilosta. Leikin tiimellyksessä minä sitten mennä humpsahdin selälleni kylpyammeeseen pimeässä kylpyhuoneessa. Voi luoja me naurettiin! Vedet silmissä räkätettiin varmaan kymmenen minuuttia aivan hysteerisenä. Se oli kyllä niin koomista! Sen kummemmin ei onneksi sattunut, en lyönyt päätäni tai mitään, mutta käteen sain piiiitkän komean mustelman, ja toisen mokoman selkään. Tähän kun lisätään se, että aikaisemmin viime viikolla lensin (TAAS!) selälleni portaissa ja siitä on jaloissa aivan hirveät mustelmat, niin olen aika komea näky näiden ruhjeideni kanssa... Tulenkohan mä täältä hengissä kotiin ollenkaan kun olen tämmöinen turvallisuus-hasardi itselleni?!

Tänään tiistaina oli joku juutalainen juhlapyhä (näin sitä neiti taas todistaa olevansa sivistynyt maailmannainen, kun moista täsmällistä informaatiota julkaisee), jonka vuoksi alakoulujen ovet olivat kiinni. Serkut paukkasivat tänne eilen illalla, ja heidän ansiostaan minä saatoin mennä omille luennoilleni (koulujen sulkeminen ei koskenut yliopistoja) kun vanhin serkuksista katsoi nuorempien perään sen aikaa. Myös loppupäivä oli meikäläiselle helppo, sillä lapsia kun oli noin monta talossa, leikkivät ne keskenään ja meikäläisen osaksi jäi vaan silloin tällöin huudella terassilta jos trampoliiniin eksyi liikaa porukkaa kerralla.

Illalla kävin vielä kaverin luona vähän pyörähtämässä, nyt pitäisi alkaa kirjoittamaan koulujuttuja tai olen kohta lirissä niiden kanssa.