torstai 2. huhtikuuta 2009

Tyttö tuntematon

Nyt tuntuu että tällä viikolla olen haistanut, maistanut, nähnyt, kuullut ja sanalla sanoen elänyt Tae Kwon Doa. Maanantaina ei ollut treenejä ohjaajan tärkeän menon takia, mutta tiistaina, keskiviikkona ja torstaina olen ollut paikalla kaikella omistautumisellani ja vielä olisi tarkoitus päätyä sinne viettämään villiä perjantai-iltaakin. On tälle intoilulle toki toinenkin syy kuin luonteenvastainen, äkillinen urheiluhimo: olisi kuulemma tarkoitus osallistua vyökokeeseen lauantaina. Kääk! Ohjaaja on vissiin tullut hulluksi, kun se meinaa että taas hyppään yhden vyön yli suoraan oranssista siniseen (välissä olisi vihreä). Siispä treeniä, treeniä ja treeniä, että on varmasti meikäläisenkin hyvin lyhykäisessä muistissa kaikki tarvittava. Erityisen jännittäväksi koetilanteen tekee se, että samaan aikaan minun kanssani uutta vyötä tavoittelee perheen vanhempi poika, joka meinaa sitä että katsomassa on koko perhe. Täytyy pärjätä hyvin hei!

Eilen oli muuten aprillipäivä! Olin valmistautunut olemaan uskomatta yhtään mitään mitä pojat sanoo ja päätin jo edellisenä iltana etten sitten varmasti syö tai juo mitään heidän tarjoamaa. Mutta arvatkaapa mitä? Ne ei edes YRITTÄNYT jekuttaa mua! Outoja penskoja... Unohtikohan ne koko aprillipäivän? Mä en itse ole mikään kovin kekseliäs noitten pilojen kanssa, joten jätin suosiolla väliin huijailun. Huijatuksi sen sijaan kyllä tulin, kun Emmi vei meikäläistä ihan 6-0 keksimällään tarinalla. Kelmi! Täytyy vielä joskus kostaa...

Tänään alkoi päivä varsin harmaasti sumulla ja sateella. Plah... Ehdin jo melkein masentua, mutta puoleenpäivään mennessä aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämmintä oli yli 20 astetta! Ei juku! Olin sään johdosta aivan onnesta soikeana. Positiivinen mieliala sai lisäpontta, kun tapasin ensimmäistä kertaa yhden Uusi-Seelantilaisen Au Pairin kanssa. Tyttö on muuttanut tänne alueelle vasta kuukausi takaperin ja lähdettiin yhdessä lounastelemaan uuden kaverisuhteen toivossa. Sarah vaikutti aivan ihanalta tytöltä ja sovittiinkin että viimeistään ensi viikolla nähdään uudemman kerran. Ihanaa pitkästä aikaa tutustua uusiin ihmisiin!

Iltapäivä meni sitten tutusti poikien läksyjen parissa ja harrastuksissa. Vanhemmalla oli niin iso kasa hommaa että piti jättää teatteriharrastus väliin tältä päivältä että sai kaikki läksyt tehtyä. Senpä ansiosta minä sitten veinkin nuoremman Tae Kwon Do -treeneihin, ja isoäiti sai sittenkin vapaan illan. Niin, yritti se esikoinen töittensä keskellä vähän vesisotaakin keittiössä viritellä, kun tuli mun taakse ampumaan pienellä vesipyssyllä mua ensin niskaan ja sitten naamaan. Kakara! Pitäsköhän huomenaamulla herättää se ampumalla kylmää vettä sen korvaan... Tai sitten viikon päästä niin että se unohtaa mun vannoneen kostoa. Joku aamu kyllä herätän sen vesipyssyn kanssa, hahaa! En malta odottaa kesää että päästään vetämään kunnon vesisotaa pihalle! Olen jo suunnitellut yllätyshyökkäystä vesi-ilmapallojen ja jonkun kunnon killerisupersoakerin kanssa... Jos valmistelis kun pojat on koulussa/leirillä ja sitten hyökkäis ennen ku ne ehtis aavistaa mitään... Kyllä mä ne vielä yllätän! Täytyy mennä kesämmällä ostamaan joku kunnon vesipyssy.

Olen täällä muuten paljon miettinyt muuttumista. Siis en tällä kertaa mitään niin isoa, kuin esim. maailman muuttumista, vaan itseni muuttumista. On nimittäin jokunen kaveri ja ainakin täällä käynyt äitini sanonut että on tyttö muuttunut sitten Suomesta lähdön. (Äitini kuulemma sanoi täällä kaverilleni epäilevänsä, että mut on vaihdettu matkalla, kun ei tämä sama tyttö Suomesta lähtenyt.) On kai ilman muuta selvää, että tällainen hyppy tuntemattomaan haastaa henkisesti ja parhaassa tapauksessa kasvattaa edes vähän, mutta ilmeisesti ulkoisia muutoksiakin (enkä nyt puhu ainoastaan niistä kuuluisista jenkki-kiloista...) tapahtuu. Allekirjoittaneen kohdalla näkyvin lienee vakkaritennareiden uudet kaverit, korkokengät. Nyt tulee se shokeeraava tieto: minä olen aina rakastanut korkokenkiä! Se on vaan jännä, etten koskaan osannut laittaa sellaisia omiin jalkoihini mitenkään luontevasti vaan tyydyin ihailemaan niitä kauppojen hyllyillä. On hassua, kuinka vaikeaa on lähteä muokkaamaan omaa tyyliään silloin, kun ympäristön tietää tottuneen ja ennen kaikkea odottavan sinulta tietynlaista olemusta. Tänne tullessani tajusin, että täällä ei oikeastaan kukaan tiedä, millainen minä olen. Kukaan ei tiedä millaisia vaatteita käytän, millaisille vitseille nauran (pääsääntönä erittäin huonoille) tai mistä asioista pidän. Kun ympäristö ei odota sinulta mitään, on yllättävän helppo lähteä muokkaamaan omaa persoonaansa (tai ainakin juuri sitä tyyliään) siihen suuntaan, mitä olet ehkä jo pidempään se halunnut olevan, muttet ole tiennyt mistä lähtisit vanhaa ja tuttua sorkkimaan. Enkä suinkaan sano, etteikö ystäväni siellä kotona olisi rakastaneet minua ihan yhtä paljon, pukeuduin sitten miten tahansa, mutta kenties minulla ei vain ollut rohkeutta lähteä rikkomaan sitä kuvaa, mitä olin jo useamman vuoden itsestäni muulle maailmalle rakentanut. En kykene sanoin kuvaamaan kuinka vapauttavaa on hypätä yhtäkkiä ympäristöön, jossa voit olla aivan millainen tahansa, eikä kukaan edes ylläty koska heille muutosta ei ole tapahtunut! Mutta hei, lohdutuksen sana niille jotka pelkäävät minun muuttuneen täysin toiseksi ihmiseksi: yhä edelleen kuuntelen urpoa musiikkia, rakastan Muumeja ja nauran käsittämättömän tyhmille jutuille. Vaikka jotkut asiat reissussa muuttuvatkin, kaikki tärkeimmät luonteenpiirteet vain vahvistuvat. Niin minä ainakin uskon.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Halimus´- sinä korkokenkäinen nöpönenä
-äippä

Anonyymi kirjoitti...

voi riikka oot ihana <3 jotenki toi vika kappale oli niin..emmä tiedä miten sitä kuvailisin mut joo. snif.

ei päästä tänä kesänä kaivariin kattomaan auringonnousua..mut sit tammikuussa mennään kattoon vaik tähtiä makuupussien kanssa tai jotain, jookoo? :D

Anni kirjoitti...

Ai jaa, must sul oli vaan kehittynyttä ja korkeatasoista huumoria/naurunaiheita sillon ku mä olin siel...

anni kirjoitti...

äh, must on vaan upeet että käytät korkkareita.. kunnon sipsuttelija :D oon vaan kade kun en ite uskalla/osaa kävellä niil :o !