Kavereita ja teknologiaa

Tuli ja meni taas jälleen. Viikonloppu siis.

Tällä kertaa tosiaan lauantaina hilauduin aikaisin ylös, pakkailin kamat käsveskaan ja suuntasin juna-asemalle. Host-äiti ystävällisesti nakkasi junaan niin ei tarvinnut jättää autoa asemalle kun en olisi tulossa junalla sitten sunnuntaina takaisin.

Manhattanilla juna-aseman vaihto ja pian olinkin jo kylmässä ja tuulisessa Connecticutissa. Ystävä tulla noukki asemalta ja mentiin niiden kämpille hetkeksi hengailemaan ennen kuin suunnattiin kolmannen (eiku siis toisen, vai miten se nyt menee sitten) toverin kera kohti leffateatteria. Piti mennä sitten katsomaan se Twilight uudestaan. LOL. No mutta, kaverit on molemmat lukeneet kirjat eivätkä olleet nähneet sitä vielä. Ja minäkin tahdoin nähdä uudestaan jotta voin arvostella vieläkin paremmin (hemmetin besserwisser, pitää aina olla suuna päänä mielipiteitään jakamassa). Elokuvan jälkeen käytiin vielä oikein periamerikkalaisessa Dinerissa syömässä ja meinattiin tukehtua suolakurkkuihimme kun oli niin laatuläppää että vedet valui silmistä kun koitti olla kaatumatta naurunpuuskassaan pöydän alle.

Nadjan piti sitten illalla taas olla töissä, joten suuntailtiin vähän ennen kuutta takaisin niiden kämpille porukalla viettämään aikaa ja vahtimaan lapsia. Luettiin mm. melkein yliannostuksen rajoilla Cosmoja ja maattiin lattialla kun pikkutytöt kävellätallusteli meidän selkien päällä nauraa hihitellen, tarjoten siinä samalla taivaallista selkähierontaa (lapsityövoimankäyttöä? ei kai...).

Sunnuntai-aamuna (no iltapäivällä, kun saatiin itsemme ylös ja ulos) suunnattiin viime reissulta tuttuun mestaan aamiaiselle. Seuraan liittyi edellisenä iltana meidän kanssa hengaillut Janine sekä saksalaistyttö Kosi, jonka tapasin edellisellä vierailulla hyvin pikaisesti. Aivan älyttömän ihania tyttöjä molemmat. Tuolla Connecticutissa on niin ihanaa porukkaa, että siellä ollessaan sitä aina miettii olisiko sittenkin kivempi asua siellä niiden ihmisten lähellä. Onneksi sinne pääsee jokseenkin kätevästi viikonloppuisin :)

Aamiaisen-lounaan jälkeen oli meikäläisen aika suunnata junalle ja kohti keskustaa. Tuo meidän vanhempi poika kun nääs harrastaa sitä teatteria, niin niillä oli tänä viikonloppuna näytökset Broadwayllä. Aika upeeta! Siispä tapasinkin perheen pienellä teatterilla ja liityin seuraan iloiseen katsomaan näytelmää. Oli musiikkia ja tanssia, ja ennen kaikkea aivan hirmuisesti tekemisen iloa kun jokainen lapsi sai vuorollaan olla estradilla valokeilassa!

Näytelmän jälkeen siirryttiin vielä kulman taa hienohkoon italialaiseen ravintolaan syömään. Masut täynnä sitten koko seitsenhenkinen konkkaronkka host-äidin pieneen valtamerilaiva-autoon ja nokka kohti kotoisaa New Jerseytä. Automatka hujahti nopeasti lähes kaikkien nukkuessa.

Tämä maanantai alkoi sitten vähän vähemmän raskaissa merkeissä. Riiviöt kouluihin nakattuani laitoin pyykit koneeseen, kävin suihkussa ja naamioin itseni ihmisen näköiseksi, siirsin pyykit kuivuriin ja hurautin ostarille. Missio: talvikengät ja -takki. Ensimmäinen oli helppo, sillä olin kyylännyt yhtä kenkäparia jo useamman kuukauden (oli vaan niin naurettavan lämmin että moisten talvipopojen osto olisi tuntunut urpolta). Sen sijaan takki tuotti päänvaivaa, kun himoitsemani vaatekappale oli H&M:ltä loppu. Pettymyksen karvasta kalkkia nieleskellen tallustelin siellä täällä, törmäten erään kenkäkaupan pöydällä aivan ihaniin matalakorkoisiin kenkuroihin. Ja hupsankeikkaa kun ne sitten juuri oli mun kokoa! Ladidaa... Kassalle asti pääsin, mutta kun viereisessä telineessä oli Conversen tennareita ja oioioi kun siinä oli mustat tennarit joissa oli valkoisella painettu Nirvanan lyriikoita itsensä herra Cobainin käsialalla. Hupsankeikkaa kun nekin siinä hyllyssä oli just mun kokoa! Tjaa. Niinhän siinä sitten kävi että jatkoin matkaa kolmen uuden kenkäparin kanssa. Hups! (Tunsin kyllä koko ajan selässäni vanhempieni paheksuvat katseet sieltä Suomesta, mutta hahaa teille, en edes jaksanut hävetä kun olin niin iloinen ostoksistani!) Kahvilasta ruokaa hakiessani vielä tallustin kampaamon ohi jossa sai hiustenleikkuun ilman ajanvarausta ja edulliseen hintaan, joten mennä pyyhälsinkin vielä tuoliin istumaan ja hankkiuduin eroon noista laittoman kuivista latvoista. Stage11:n Marialle vaan terkkuja, päähierontaa tuli ikävä! Ei ollut moisista ylellisyyksistä tietoakaan, mutta sain nyt ainakin tukan vähän elävämpään kuntoon, se lienee tässä kohtaa pääasia.

Tämän suunnattoman uuvuttavan ja raskaan maanantainpäivän päätteeksi hain lapset koulusta, autoin niitä läksyissä, taistelin nettiyhteyden kanssa puhumalla palveluntarjoaja Verizonin tukihenkilön kanssa tunnin mittaisen puhelun (aina yhtä ihanaa...) ja illastin isovanhempien kanssa. Vetäydyttyäni kammiooni tuoksukynttiläni kera, tuli host-äiti oven rakoon puhelimessa jälleen Verizonin tukihenkilö. Nyt pyydettiin minun konettani auki, jos saataisiin siinäkin netti toimimaan. Ja arvatkaas mitä?? MUN NETTI TOIMII!!! Aivan taivaallista istua täällä omassa luukussa toimivan netin kanssa. Oijoi, kyllä pienet asiat sitten tekee maanantaista hienon! Vähemmän hieno lienee tiistai, kun kello nakuttaa jo yhtä aamuyöstä ja minä nakutan tätä konettani ihan innoissani täällä. Lähinnä Emmiä käy sääliksi, kun se raasu joutuu mua huomenna kestämään.

Mut hei, kiitospäivä lähestyy, kivaa!