Riikka ja Guess...

...ne yhteen soppii!
Perjantaina siis mennä hilpaisin autolla New Yorkin osavaltion puolelle Woodburyn outlet-ostarille. Ja voi suloisuutta millainen paikka minua siellä odottikaan! Ei todellakaan mikään itiksen kaltanen mesta, vaikka ostariksi sitä kutsutaankin. Auton parkkeerauksen jälkeen lähdin tutkiskelemaan aluetta. Matalia valkoisia rakennuksia sokkeloina vieri vieressä, joiden välissä kulki kävelykadut.
Paikka oli kerrassaan herttainen kylä, täynnä outlet-liikkeitä, kuten Jimmy Choo, Ralph Lauren, Chanel, Dolce & Gabbana, Converse, Juicy Couture, Guess, DKNY... Niitä oli aivan loputtomiin! Itse en varmastikaan nähnyt kaikkea, sillä Guessin ja Conversen jälkeen olin rahaton, eksynyt jo kaksi kertaa siellä sokkeloissa ja vailla pienintäkään ajatusta minne päin olin jättänyt auton.
Hinnoista voin kertoa sen verran että esimerkiksi Guessiltä ostin kolme paitaa ja farkut, yhteishintaan $97 ja sentit päälle (Suomessa pelkät farkut taitaa maksaa sellaiset pari sataa?).

Pelkästään jo ajomatka sinne on kiva. Hieman pohjoisempaan päästessä motaria alkaa kehystää tuntureiden kokoiset, kauniit, puiden peittämät vuoret jotka jatkuu aivan silmän kantamattomiin horisonttiin. Ne myös paikoittain kehystää sitä ostariksi kutsuttua pikkukylää varsin kauniisti. Harmi ettei ajaessa ja ostoksia kantaessa pysty oikeen kunnolla kuvata.

Kotiin päästyäni olin aivan valmis päikkäreille, mutta menin hupakko tekemään sen virheen että laitoin koneen ja Skypen päälle. Niinhän siinä kävi että kälätin turhuuksia kavereiden kanssa varmaan jotain neljä tuntia. Puhelun jälkeen olin aivan kuolemanväsynyt, mutta kello oli jo liikaa päikkäreille ja liian vähän yöunille. Koomailin siis sohvalla ja katsoin leffaa, jonka loppuessa kymmenen aikaan väsymys oli kadonnut ja tahdoin vain juhlimaan.

No juhlia ei nyt ollut tarjolla, mutta soitin kaverille ja liityin niiden seuraan ulos hengailemaan reiluksi tunniksi, kunnes alkoi sataa vettä ja nakkasin toverit kotio ja lähdin itsekin nukkumaan.

Lauantaipäivä meni jokseenkin jumittaessa. Illalla sitten kaverit tuli hakemaan ja suunnattiin vähän matkan päähän kotibileisiin. Talo oli semmonen ulospäin jokseenkin lukaalin näköinen, lasiseinäinen pikku pikku kämppä terasseineen ja uima-altaineen. Asukkaina oli tuntematon määrä kundeja (jep, täällä kimppakämpätkin on sitten näköjään vähän tollasia) ja he kuulemma pitää noin kerran kuussa vähän isommat bileet. Perusmeininkiä. Oli Beer Bong -pöytä, pari tankillista (siis oikeasti ne oli ihan tankkeina siellä, mistä lie täällä semmosia saa ostaa) olutta ja keittiön tasot täynnä erisorttisia muita juomia. Plus tietenkin ruokailutilan pöydässä kaikennäköistä kanaa, pastasalaattia sun muuta syötävää ettei kansan nälkäisenä tarvitse vaeltaa.

Oli ihan hauskat kemut. (Joista kaverilla on jotain valokuvia mutta en ole saanut niitä vielä.) Oli paljon paikallisia ja tuli höpöteltyä niin monen uuden ihmisen kanssa että hyvä jos kaksi nimeä muistan. Illan ehdoton kohokohta (nauroin varmaan kymmenen minuuttia putkeen, se oli vaan jotenkin niin... random?), ja nyt siveyden sipulit voi jättää lukematta jos tuntuu siltä, oli se kun joku huitaisi uuninlasin rikki aivan hervottoman kokoisella dildolla. Sitä, miten moinen on joutunut heteromiesten täyttämään kämppään, en tiedä enkä kyllä tahdokaan tietää. Mutta voi luoja me naurettiin kun jätkä seisoi keittiössä rikkoutuneen lasin keskellä, aivan totaalisen hölmistyneen näkösenä ja se hemmetin leka kädessä.

Kotiin pääsin joskus viiden aikoihin aamulla, nukkumaan sitten kuuden aikaan. Luojalle kiitos perhe on poissa niin kukaan ei ollut herättämässä mua kahdeksalta huuteluun ja portaissa ravaamiseen!

Eilen oli sitten vähän väsynyttä, ylläri! Kuitenkin iltapäivällä puristin itsestäni inspiksen lähteä Nyciin käymään joten hyppäsin junaan ja lähdin haahuilemaan. Tarkoitus oli vaan laahustella siellä täällä, mutta vahingossa sitten päädyin kuitenkin keskelle Brasilia-päivän juhlintoja:
Oli sitten vähän enemmän porukkaa liikkeellä! Veikeä meininki kyllä. 6th Avenuella oli iso lava jolla esiintyi jotain isompia nimiä. sitten tällä kuvan kadulla oli kaikenlaisia kojuja ja pienempiä esiintymisiä. Jengi vaan musisoi, lauloi ja tanssi kaduilla ihan fiiliksissä. Aika hienoa, sanon minä. Ostin itsekin sitten muutamalla dollarilla sellasen pienen Brasilia-rannekorun, ihan vain tulevaisuutta varten muistoksi siitä, että olen joskus ollut Nycissä Brasilia-päivää viettämässä ja että olen saanut uusia ihania Brasilialaisia ystäviä. Se on nimittäin maa minne minun on pakko joskus mennä käymään. Tähän mennessä jokainen Brasilialinen jonka olen tavannut on ollut aivan mielettömän hyvä tyyppi. Onko ne jotenkin keskimääräistä mukavampaa kansaa vai onko mulla vaan käynyt tuuri?

Päivän aikana kävellessä tuli ihmeteltyä myös mm. Kellari Tavernaa... ...joka suomalaiselta kalskahtavasta nimestään huolimatta on kreikkalainen ravintola.
Kamera räpsyi myös kauneudelle, jonka sai aikaan pilvenpiirtäjien huippuja valaiseva aurinko. Nätiltä näyttivät mm. Chrysler Building...
...sekä Empire State Building...Päivän suuren ilon tuotti Times Squaren Bubba Gump Co. ravintola/kauppa (josta on aivan PAKKO ostaa Bubba Gump Co. -paita!)
Siis niille muistin virkistykseksi jotka eivät muista, eivätkä vielä avanneet yllä olevaa linkkiä, niin Bubba Gump Shrimp on yritys, jonka Forrest Gump perustaa ystävänsä Bubban suunnitelmien pohjalta.

Kaduilla myös kuvattiin jotakin, oli suuret kamerat ja kaikkea......tarina tosin ei kerro että mitä kuvattiin. Kohde ei ainakaan millään tapaa ollut itsestäänselvä, sillä itse en nähnyt kameran lisäksi kadulla mitään muuta normaalista poikkeavaa.

Että sellanen viikonloppu. Tänään maanantaina on Labor Day, joka on pyhä joten perhe on yhä reissussa (tulee tänään jossain vaiheessa) ja ihmiset viettää vapaapäivää. Huomenna täydellä tohinalla valmistelemaan keskiviikkoista koulujen alkua!

Loppukevennyksenä vielä juna-aseman rullaportailta löytyvä kyltti, joka onnistuu aiheuttamaan minussa huvittuneisuutta joka ikinen kerta kun sen näen. Se on HIENOA kuinka tässä maassa on sellaisia tarpeellisia nappeja, joita ei saa käyttää!