Ajakaa, olkaa hyvä

Se, joka on mennyt väittämään että Amerikassa autoteillä pätee viidakon lait, oli hieman hakoteillä. Minua tahot pelottelivat teistä, jotka on täynnä urpoja kuskeja. Täynnä idiootteja jotka eivät osaa ajaa mutta silti jostain syystä ovat päässeet auton rattiin uhkaamaan muiden kuskien henkikultia. Ei se hei ihan niin olekaan! Toki täältäkin löytyy niitä idioottikuskeja jotka mennä torveltaa aivan liian kovilla tilannenopeuksilla, vilkkuja käyttämättä ja muista autoilijoista välittämättä, mutta niitähän on kaikkialla! Pääasiassa tuntuu, että ainakin täällä New Jerseyn pikkukylissä autoilijat ovat varsin kohteliaita ja toiset huomioivia. Ruuhkissa kaverille annetaan tietä ja selkeillä merkeillä viitotaan toiselle kääntymislupa, jos sellainen tahdotaan antaa. Useammin kuin kerran olen itse ollut jumissa ruuhkaliikenteessä, kun on pitänyt päästä kääntymään toisen kaista yli mutta autovirralle ei ole loppua. Ja kas sieltä on aina löytynyt se joku herrasmies/-nainen, joka pysäyttää liikennevirran autollaan, tuikkaa kätensä reilusti ikkunasta ulos ja viittoo minua tekemään käännökseni. Vieläpä väläyttävät kauniin, valkaistun jenkkihymynsäkin kaiken päälle. Että niin täällä! Koska jokainen meistä vuorollaan on sellaisessa jumissa, ja jokainen silloin toivoo että omalle kohdalle sattuu jälleen tällainen ihminen, joka painaa sitä jarrupoljinta kaasun sijaan ja päästää odottavan kääntyjän pälkähästä.

Myös risteyskäyttäytyminen on varsin huomioivaa. Täällä nääs ei harrasteta noita väistökolmioita juuri laisinkaan, vaan lähes jokaisessa risteyksessä on reilusti Stop-merkit suuntaan jos toiseenkin. Suurin osa autoilijoista kunnioittaa kyllä merkkejä, ja jos molemmat autoilijat ovat Stop-merkkien takana, jatketaan matkaa saapumisjärjestyksessä (paitsi silloin kun toisessa autossa on kohtelias herrasmies/-poika, joka nätisti hymyillen viittoo naisihmisen menemään ensin).
Että sellaista täällä on autoilu, ei ollenkaan niin hurjaa ja röyhkeää kuin tarinat kertoi! (Tosin tämähän voi vaihdella paikoittain, että elekää nyt kaikki muut jenkkilässä asustelevat hyökätkö heti kimppuun että "Ei täällä vaan mitään kohteliaita niinku olla!!!", kunhan nyt jaoin omia kokemuksiani.)

Alkuviikko se on mennyt varsin mukavasti ja aiemmin potemani koti-ikäväkin on tipotiessään! (Että äippä siellä kotosuomessa voi lopettaa mahdollisen murehtimisen, hyvin lapsella menee täällä, ihan oikeasti!) Päivät on jotenkin mennyt kivasti ja aikasta kivuttomasti, vaikka välillä ei huvita mua ja välillä taas ei huvita poikia. Ja sitten kun ketään ei huvita mutta silti pitäs jotain tehdä niin meneekin jo heikommin :D Mutta ei paljon häiritse, koska kyllä me yleensä keinot keksitään! Ja jos nyt OIKEIN nihkeää on ja kaikkia väsyttää, niin ei sitä aina tarvitse olla aktiivisesti menossa, joskus on hei ihan ok tehdä vähän poppareita ja katsoa leffa!

Nuorempi poika se aloitti tällä viikolla jalkapallon ja ne pistävätkin kuulkaa pikkumiehet koville! Kaksituntisia treenejä on koulujen alkuun asti VIISI KERTAA VIIKOSSA(!!) aina maanantaista perjantaihin, koulun alkaessa sitten treenit on tiistaista torstaihin ja perjantaisin saattaa olla peli. Saa nähdä kuinka toi meidän jannu selviää tästä höykyytyksestä, ne pistää nimittäin ne ihan oikeasti kunnolla juoksemaan ja treenaamaan siellä. Voi olla että kuulemme seuraavat viikot paljon puhetta kipeistä luista. Jätkä tulee tarttemaan paljon tsemppiä, sillä jos vanhat merkit paikkaansa pitää niin kohta se uutuudenviehätys katoaa ja sitten alkaa uikutus ettei jaksa mennä kun siellä on tyhmää ja luita särkee (herralla on vähän hankaluuksia sisäistää lihaskipuja, aina puhutaan kipeistä luista :"D). Joka tapauksessa, eilen sitten käytiin hakemassa kaikki suojat sun muut varusteet ja voi luoja kun tuo poika on sitten söpö noi kaikki jenkkifutiskamat päällään!

Eilen illalla tapasin myöskin Brasilialaisen kolmen koplan, eli muutaman tytön joiden kanssa käytiin syömässä ja hengaamassa siellä sun täällä. Aivan mielettömän kivoja tyyppejä, joilla vieläpä oli jokseenkin samanlainen huumorintaju. Tultiin tosi hyvin toimeen niiden kanssa! Ainut kökkö on mun ikä, jonka vuoksi en pääse niiden kanssa baarihengailemaan kun ne pyysi mua yhteen läheiseen pubiin joka on kuulemma tosi kiva. Mut eipä meikäläinen sinne kävele vielä moneen, moneen kuukauteen! Joka tapauksessa oli tosi kivoja tyyppejä ja asustelee tässä ihan lähialueilla joten taas voin lisätä kaverilistaan muutaman sellaisen nimen, joille voi taatusti soitella aina kun on tylsää ja tahtoo vapaa-ajalleen seuraa!

Tänään poikien isoäiti tulla päräytti tänne yökylään meitä kaikkia läsnäolollaan ilahduttamaan. Äidin äiti se on varsin mukava tapaus, jonka olen aiemmin päässyt tapaamaan vain pikaisesti heti tänne tultuani. Hän asuu vähän pidemmän ajomatkan päässä tuolla rannalla, joten ei ole ihan jokapäiväinen vieras, mutta nyt hän on kuitenkin täällä tämän ja huomisen päivän, jee! Tänään se meinasi sitä, että isoäiti otti pojat hoidettavakseen pariksi tunniksi kesken päivän ja minä ajaa päräytin koululle ilmoittautumisasioita hoitamaan! Kauhea sokkelo mesta miljoonine rakennuksineen, mutta sainpas auton parkkiin ja löysin jopa oikean rakennuksen. Sitten luukulta toiselle ohjeiden perässä jotta saisin oikeat paperit eteeni ja kaiken tarvittavat infon. Lopulta onnistuin sitten saamaan itseni kirjoihin ja kansiin ja huomenna menen tekemään Englannin tasokokeen, jonka perusteella sitten lähdetään hakemaan mulle oikeaa opiskeluryhmää. Päätin sitten lopulta kuitenkin opiskella täällä ollessani englantia, jotta pääsee vähän taas syventymään noihin kielioppi- sun muihin asioihin. Puhuessa kun ei tule niitä kielioppijuttuja mietittyä ja oishan se kiva päästä englannissa vähän eteenpäin taas. Katsotaan mitä ne mulle sanoo ja minkälaista ryhmää lähdetään hakemaan! Jos vaikka saisi jotain diplomia tai muuta vuoden aikana hankittua, olisi kiva olla joku paperi millä voisi sitten koittaa kaikissa väleissä päteä että ollaan hei oikein Ameriikassa asti oltu englantia opiskelemassa ja vaikka mitä!

Tämänkertaisen höpinäni tahdon päättää sanoihin, jotka tänään radiosta pärähtivät korville ajellessani ikkunat auki koululta kohti kotia. Herra Dave Grohl se minulle lauloi: it's times like these you learn to live again.