Paavo Pesusieni -vaahtokylpyjä

Nyt on kuulkaas käynyt niin että tämä neiti on löytäny pleikkarin ilot! Kah eilen selvisi minulle, että tässä talossa on Huispauksen MM-kisa -peli, eikä kukaan ole aiemmin mulle kertonut.. (No okei, vanhempi poika väittää kovasti kertoneensa tyyliin mun tokana iltana, mutta enhän mä nyt voi enää semmosta muistaa!) Oivalsin myös sen, että kun tuo pleikka on tuolla alimmassa kerroksessa, mun huoneen naapurihuoneessa, ja perhe iltaisin ylimmässä kerroksessa, ei kakaratkaan kuule jos pelailen siellä keskenäni kaikessa rauhassa. Arvatkaa vaan mitä teen jatkossa iltaisin...

Tämä viikko on mennyt ihan hirmuista vauhtia ja tuntuu aivan älyttömältä että huomenna muka on jo perjantai. Se tarkoittaa sitä, että jo ylihuomenna menen ensimmäiseen järjestö-tapaamiseen! Ihan kivaa varmaan, tavata kaikkia muita. Varsinkin kun menen yhdessä kaverin kanssa joten tiedän jo, etten tule istumaan yksin nurkassa koko sitä aikaa. Ehkä viikko on ollut nopea, koska se on jotenkin mennyt tosi tasaisesti. Tiistaina isoisä vei meidät New Yorkin puolelle valtavalle ostarille (joku sanoi että se olisi jenkkilän toisiksi suurin ostari(?)), jossa lapset pääsi pelihalliin temmeltämään. Käytiinpä ostarin sisällä olleessa maailmanpyörässäkin! (Kertoo jotain ostarin koosta...) Muuten ollaan oltu kotona ja touhuttu niitä näitä.

Ainoat ongelmat oikeastaan on aiheuttanut nuoremman uusi jalkapallo-harrastus, kun jannu päätti nyt (viikko harrastamista takana) ettei haluakaan treenata eikä tahdo mennä! Sitä ollaan sitten itketty täällä ja yhtäkkiä ennen treenejä on esimerkiksi vatsa tullut kipeäksi ja niin pois päin. Eilen sitten meni siihen pisteeseen että kun pojalle selvisi ettei tekosyyt auta ja sinne on mentävä, niin alakerrassa oli varmaan puolisen tuntia yksi kovaan ääneen parkuva mytty. Oli taas onnistumisen huumaa ilmassa, kun vihdoin sain pojan yläkertaan kylpyammeeseen (tämä vaati vähän suostuttelua, kirjeenvaihtoa pojan kanssa joka ei itkulta pystynyt puhumaan, ja lupauksen ekstra-vaahdosta jonka kiva Au Pair -täti taikoo keltaisesta Paavo Pesusieni -pullosta) ja jopa hymyilemään sieltä kylpyvaahdon keskeltä. Lopulta uhatut lopettamisvannomiset kaatui siihen, kun saman illan treeneissä alettiin taklailemaan ja valmentaja kilvan kehui pojan suoritusta. Nyt on taas jalkapallo ollut huisin kivaa ja tämän illan treeneihin mentiin hymyssä suin. Että sillä lailla.

Tänään menin myös itse niihin treeneihin mukaan ja jäin paikan päälle katsomaan, kun nappuloilla oli harjoituspeli. Osoittautui loistavaksi teoksi, sillä host-äidin tultua paikalle se olikin mitä mainioin tilaisuus jutella kaikesta hyvällä ajalla. Yleensä arkisin on sen verran vilinää ja vilskettä ettei ehditä niin paljon juttelemaan. Nyt kuitenkin oli hyvää aikaa höpötellä kaikkea mahdollista ja mulle jäi ainakin tosi hyvä fiilis. Kuitenkin ollut täällä vasta sen verran vähän aikaa, että tollaset hetket tuntuu tärkeiltä tutustumisen ja suhteen rakentamisen kannalta.

Nyt on siis taas todella hyvä fiilis. Tiistai-iltana todella mukavan päivän päätteeksi jostain puskan takaa yllätti kamala koti-ikävä, joka sai tunnelmat hetkellisesti alas. Siinäpä sitten istuin tietokoneella ja itkeä tihrustin aikani mutta kuten ne kaveritkin arvasi, niin seuraavana päivänä oli taas hyvä mieli. Tällä kertaa siis iso ikävä oli oikeasti iso, mutta onneksi vain hetkellinen.

Huomenna on hei jo perjantai ja mulla on pari kivaa leffaa joita voin katsoa jos en muuta jaksa. Lauantaina taas tiedossa menoa ja meininkiä! Ja hei, olen ollut täällä jo puoltoista kuukautta ja jäljellä töiden merkeissä on enää kymmenen ja puoli. Meinaa sitä että tässähän voi loppua aika kesken, iik!