Ja TAAS on perjantai!

Ihan alkuun yksi kysymys: Minne nämä viikot oikein katoaa?! Tuntuu että jokaiseen päivään mahtuu ihan kamalasti asioita: naurua ja energiaa, väsymystä ja pahaa mieltä, rutiineja ja yllätyksiä, yksinäisyyttä ja hyvää seuraa. Jokainen päivä on pitkä matka, jonka aikana ehtii tapahtua niin kovasti kaikkea, ettei voi ymmärtää miten tunteja on silti aivan sama määrä kuin aina ennenkin. Silti joka ikinen perjantai huomaan ihmetteleväni minne se viikko katosi! Joka ikinen perjantai kummastelen sitä, että eikös juuri vasta ollut maanantai?! Aika kulkee täällä ihan omanlaisella tahdillaan, ei ollenkaan samalla lailla kuin kotona. Se yllättää joka kerta yhtä paljon.

Tämä viikko on ollut sukulaistäyteistä, sillä ollaan lasten kanssa syöty illallista isovanhempien kanssa sekä maanantaina että keskiviikkona. Maanantaina syötiin isovanhempien luona ja keskiviikkona mentiin porukalla ulos. Tiistainkin vietin perheen kanssa ja mentiin tohon vähän matkan päähän nuoremman pojan synttäritoiveen (sunnuntaina 10.8. tulee jannulla 8 vuotta täyteen!) mukaisesti meksikolaiseen ravintolaan illalliselle. Oli muuten hulvatonta kun jälkiruuan yhteydessä kasa ravintolan henkilökuntaa tuli kovalla metelillä pöydän viereen laulamaan synttärilaulua ja taputtamaan. Niin amerikkalaista!

Keskiviikon illallinen meni arvoitusten ja vitsien parissa. Huomasin olevani suhteellisen hyvä arvoituksissa (joiden kertomisessa vanhempi poika on varsin pätevä) ja pari Pikku-Kalle -vitsiä meni kuin kuumille kiville. Hassua löytää ihmisiä jotka eivät ole kuulleet yhtäkään! Kyllä me kuulkaa naurettiin! Jokaisella tuntui olevan vähintään yksi hulvaton vitsi tai juttu kerrottavanaan. Niin ja isi soitti keskiviikkona, vieläpä täydellisellä ajoituksella koska ehdin jopa puhua silloin. Olipa kiva kuulla taas kotiväestä ja päästä kälättämään suomeksi. Vähän ikävä omaa kieltä!

Torstaina oli sitten vuorossa päivän reissu Point Pleasant Beach -rannalle isoisän ja lasten kanssa. Parin tunnin automatkan jälkeen oltiin meri-ilman ja entistäkin kuumemmalta tuntuvan auringon äärellä. Tällä kertaa ei tosin menty rantaleijonia leikkimään, vaan käveltiin ranta"kadulla" (laiturin tyyliseksi puista tehty kävelykatu) ja lapset kävi vähän ajelemassa huvipuistolaitteilla (no okei, saatoin itsekin käydä keinukarusellista käsin ihastelemassa kaunista, kaunista merta). Siinä rannan vieressä siis oli semmonen pieni huvipuisto kaiken muun lisäksi. Oli tosi kiva reissu! Syötiin lounasta rantaravintolassa aurinkovarjon alla, merta tollottaen ja minä kävin tietenkin karkkikaupasta ostamassa Saltwater Taffy -namusia (Frendit, tuotantokausi 8, jakso 15) kun kerran oli sellaisia tarjolla.

Tänään oli mielenkiintonen päivä. Suurin osa päivästä meni kivasti ja rennosti, lapset oli hyvällä tuulella ja leikki keskenään varsin sopuisasti. Sitten possahti iltapäivällä kolmen jälkeen, kun nuorempi sai jonkun ihan älyttömän kiukunpuuskan (en enää edes muista että mistä aiheesta). En ole ikinä nähnyt siltä mitään ton kaltasta, enkä voinut kuvitella että siitä irtoaisi tuollainen! Aivan älytöntä käytöstä, siinä määrin että mä sain laskea pariin otteeseen tuhanteen ja hyvä ettei yhdessä vaiheessa jo itku tullut kun en enää vaan jaksanut sen huutoa ja kiukkuamista. No kyllä se siitä sitten rauhottu ja rauhottumisen jälkeen pojasta kyllä näki että hävetti ja jätkä tiesi että nyt oli menty yli äyräiden ja huolella. Sitten pelattiin äitin lähettämää Muumi-korttipeliä ja naurettiin.

Illalla kävin kaverin kanssa vielä istuskelemassa Starbucksissa. Oli ihana jutella tulevaisuuden suunnitelmista ja tämän vuoden tavoitteista. Huolista ja murheista. Kaveri osasi tosi hyvin selkeyttää mun vähän sekavaa pääkoppaa ja auttoi ajattelemaan asiat yksi kerrallaan. Oli ihan hirmuisesti apua hänen näkökulmistaan ja mielipiteistään, helpotti kummasti!

Luin tänään loppuun eilen aloittamani Paul Coelhon Alkemistin, jonka äiti lähetti siinä yhdessä paketissa. Minun on latteuksien pelosta huolimatta otettava kirja puheeksi sen verran, että liityn niiden ihmisten joukkoon, jotka suosittelevat sitä luettavaksi kaikille. Ihan tosi, lue se. Kirja on ohut ja helppolukuinen, joten ei pitäisi olla iso ponnistus sellaisellekaan, joka ei niin kovasti lukemista harrastele. Se kirja pistää sopivasti miettimään ja on takuulla opus jonka tulen lukemaan monta kertaa uudestaan. Huomasin myös samalla, että muutamat muut kirjat, joihin olen aiemmin törmännyt ja jotka ovat huomioni kiinnittäneet, ovat olleet Coelhon käsialaa. Että äipälle tiedoksi: saa herran muitakin teoksia pistää postissa tulemaan aina silloin tällöin!

Tänä viikonloppuna kalenterini ammottaa tyhjyyttään, ja ajattelin ihan vaan kuulkaas OLLA! Perhe hilpasee huomenaamulla nassikan synttäreiden kunniaksi vesipuistoon ja ovat siellä yötä. Se tarkoittaa rauhaa ja hiljaisuutta, voi ah! Ajattelin ehkä käydä vähän ostarilla maleksimassa, kirjakaupassa istuskelemassa ja lukemassa (mä vaan kovasti tykkään niiden lokoisista nojatuoleista), vuokrata leffan ja nauttia siitä kun on hiljaista ja saa rauhassa olla ja nukkua ja tehdä mitä lystää.