Lisää perheitä ja puheluita.

Vieläkään ei tällä tytöllä ole lukkoon lyötyä host-perhettä. Hommia kyllä tehdään sen eteen että semmoinen löytyisi, asap.

Perheen numero kaksi isä soitti minulle eilen lauantaina ja höpöteltiin puhelimessa kunnialliset yli kolmekymmentä minuuttia. Mr. F kyseli paljon kaikkea, ja välillä joutui oikein miettimään että mitä sitä nyt oikein vastaisi. Oikein mukava puhelu oli kuitenkin. Mies kuulosti ystävälliseltä ja välittömältä puhelimessa, ja minulle ainakin jäi siitä todella hyvä fiilis. Nyt vain odotellaan että he vaimonsa kanssa keskustelevat asiasta ja sitten tekevät päätöksensä. Voi miten toivonkaan että he tahtoisivat minut! En oikein tiedä miten päin olisin kun pelottaa niin kamalasti josko tuleekin kieltävää vastausta.

Joskus puolessa välissä tätä viikkoa sain myös sähköpostia perheeltä numero viisi. Perheessä numero viisi on kolme pojankoltiaista, iältään viikarit ovat 9, 7 ja 5. Näiden lisäksi talossa temmeltää myös haukkuva karvaturri. Pojat harrastavat tyypillisiä pikkupoikien juttuja, urheilua, musiikkia, lukemista, autoja yms. Perhe asustelee New Yorkissa, pienellä esikaupunkialueella lähellä Isoa Omenaa. Lapset ovat koulussa, nuorin päivähoidossa. Isä työskentelee ja äiti on kotona (joka vähän herättää kummastusta että mihin he minua tarvitsevat 45 tuntia viikossa...). Mm. kotiäitiyden vuoksi en nyt mitenkään superinnoissani ole tästä perheestä, mutta on sekin toki yksi vaihtoehto, eikä sitä missään tapauksessa saa sivuuttaa pysähtymättä.

Ainoastaan tämän yhden perheen kanssa olen soitellut. Muut perheet ovat ns. "hylänneet" minut ennen mitään yhteydenottoja (no paitsi yhden äidin kanssa läheteltiin pari sähköpostia). Liekö sitten papereistani löytynyt jotain mikä ei heidän kohdallaan ole napannut vaiko ovat vain yksinkertaisesti löytäneet jo sopivan Au Pairin perheelleen eikä puhelu minulle ole ollut enää tarpeen. Mene ja tiedä. Nyt kuitenkin toivon enemmän kuin paljon, että perhe numero kaksi näyttäisi vihreää valoa. Täytyy sanoa, että jos tämä menee metsään niin tulee olemaan kova isku vasten kasvoja, joka varmasti harmittaa aivan sanoinkuvaamattoman paljon.

Varpaat ja peukut pystyyn, tai ristiin maantieteellisestä (ja etenkin kielellisestä) sijainnista riippuen. En kestä jos tämä ei toimi!