Kyllä vain, niitä on jo kolme! Tämän täytyy olla jotain alkurysää, koska eihän tämä mitenkään voi enää tällaisella tahdilla jatkua, eihän? Meinaa ihan hengästyttää moinen.
Perhe numero kolme asustelee lähellä merenrantaa, New Yorkin osavaltiossa. Matkaa Manhattanille kertyy pari tuntia, ja monet kulkevat pilvenpiirtäjäkaupunkiin töihin joka päivä. Perheessä on kaksi pienokaista, kuusivuotias pojankoltiainen ja kolmevuotias tyttö. Poika on viitenä päivänä viikossa jonkinsorttisessa eskarissa ja tyttökin käy kerhossa, tarina ei tosin kerro että kuinka monesti viikossa. Tämän perheen äidin kirjoittama kirje oli jokseenkin valloittava. Hän kertoi lapsista niin, että heistä sai aivan ihana ja eloisan kuvan. Kirjeeseen oli sälytetty pieniä, persoonallisia yksityiskohtiakin. (Kuten että poika tykkää leikkiä action figureillaan, joita hän kutsuu "my guys", ja tytön lempilelu on koira, jota kutsutaan ihan yksinkertaisesti nimellä "dog".)
Näistä alkaa jo muodostua jono! Aivan mieletön menekki meikätytöllä tuolla suuren veden tuolla puolen! (No kyllä kai kun ei ne raasut ole vielä tavanneet mua...)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti