Intoa ja itkua

Sydän kurkussa sitä on odoteltu puhelinsoittoja, joita ei sitten alkanut kuulua. Lopultavihdoin perheen numero kaksi äiti lähetti sähköpostia ja sovittiin että hän soittaa sunnuntaina (tämä siis viime viikolla). Sunnuntaina hypin jo tuttuun tapaan seinille, mutta puhelin pysyi vaiti. Illalla iski epätoivo: ei ne soitakaan, miksi? Menin katsomaan netista mahdollisia päivityksiä, eikä perheen numero kaksi kohdalla ollut mitään muutoksia, mutta perhe numero kolme oli hyljännyt minut jo ennen puhelua. Siinä vaiheessa pääsi itku. Enkö minä sittenkään kelpaa kenellekään? Nämä eivät minua tahdo ja sovittua puheluakaan ei kuulu vaikka kello on jo säädyttömän paljon. Alkoi hiipiä pelko puseroon.

Seuraavana päivänä pääsin katsomaan sähköpostini, jossa oli anteeksipyytävä viesti jossa selitettiin että oli tullut esteitä eikä soittaminen onnistunut aiotusti. Eipä tuossa mitään, sovittiin uusi puhelu maanantaille alkuiltaan ja minä huokaisin helpotuksesta, ei minua olekaan tämän perheen puolesta hyljätty.

Maanantaina kuuden aikaan illalla puhelin sitten soi. Perheen äidin kanssa höpöteltiin ja hän kertoi paljon perheestään, heidän arjestaan ja kaiken sorttisista käytännön jutuista. Puhelun lopulla sovimme että juttelen vielä perheen isän kanssa, hän voisi soittaa seuraavana viikonloppuna, mutta sopisimme ajan tarkemmin vielä sähköpostitse. Olin aivan täpinöissäni puhelun jälkeen. Jutustelun perusteella tämä perhe voisi hyvinkin olla minulle sopiva, ja nyt todella toivon että perheen isä soittaa kuin soittaakin minulle nyt tulevana viikonloppuna ja että he pitäisivät minusta. En nimittäin keksi syytä miksi kieltäytyä, jos he minut luokseen tahtovat Au Pair -hommia tekemään.

Kuvaan on myös astunut perhe numero neljä, jolta sain sähköpostia tänään. Perhe numero neljä asuu suurkaupungissa Marylandissä ja lapsia löytyy edellisten tapaan kaksi. Tytöt ovat iältään viisi ja kolme ja näiden prinsessojen lisäksi talosta löytyy suloinen koiranketale. Vanhemmista isä reissaa työnsä puolesta paljon (jopa kahdesta kolmeen viikkoa reissussa kerralla) ja äiti elvyttää taas opiskelut tarkoituksenaan valmistua opettajaksi. Nuorempi tytöistä menee ensi syksynä isosiskonsa kanssa samaan kouluun, joka meinaa sitä että minun tehtävänäni olisi kuljettaa tytöt kouluun, hakea sieltä ja viedä harrastuksiin illalla. Äiti on siinä vaiheessa päätoiminen opiskelija ja tunnit ovat illalla joten työaikanikin sijoittuisivat iltaan. Tällä hetkellä lähettelemme perheen äidin kanssa sähköpostia ja sitä kautta koitamme hieman tutustua, myöhemmin on vasta puhelinhaastattelun aika, mikäli vielä tuntuu siltä.

Näin se homma etenee, innolla odottelen kuulumisia perheeltä numero kaksi. Saa pitää sormia ja varpaita ristissä että tämä homma menisi putkeen!