Vesileikkejä (21.-23.8.)

Nyt tulee hehkutusta, varoitan. Oli sen verran hyvä viikonloppu tuossa taannoin, että ihan vallan vieläkin hymyilyttää kun muistelee! Mitä tehtiin? Ei, ei menty Niagaralle. Eikä lennetty Floridaan. Matka ei myöskään suunnannut Vegasin kasinoille.

Vaaaan (jännitystä kohottavaa rumpujen pärinää)...

Järvelle keskelle metsää!

Kyllä vain. Edellisenä viikonloppuna tapaamani Hannan kaverit Melissa ja Tim, olivat lähdössä Hannan ja Melissan poikaystävän AJ:n kanssa Melissan vanhempien mökille Pennsylvanian metsiin, ja minä näppäränä tyttönä kutsuin itse itseni mukaan ilonpitoon. Koska kukaan ei mukaan tunkeamistani estellyt, vaan jopa kyytiä tarjottiin muitta mutkitta, pakkasin laukkuun uikkarit ja aurinkorasvaa ja hyppäsin perjantaina talon eteen kurvanneeseen autoon.

Hannan päästyä töistä nappasimme kuski-Timin kanssa neidin kyytiin ja parin mutkan kautta alkoi matka syvälle hornan kuuseen.

Perille päästiin vasta pimeän laskeuduttua, joten kurvasimme äkkiä porukalla syömään ennen kuin ruokapaikat menevät kiinni.

Ensimmäinen ilta meni lähinnä tutustumiseen ja siihen että otettiin tuntumaa porukkaan. AJ oli itselleni täysin uusi tuttavuus, enkä Melissaa ja Timiäkään ollut tavannut kuin kerran aiemmin. Oleminen oli kuitenkin varsin mutkatonta ja rentoa, ei tarvinnut sen kummemmin pingottaa. Mikäs sen mukavampaa!

Lauantaina herättiin harmaaseen ja sateiseen aamupäivään. Lähdettiinkin sitten kaikessa rauhassa aamiaiselle odottelemaan sään selkenemistä, ennen kuin suuntaisimme talon viereiselle järvelle.

Sään selkenemistä mentiin odottamaan mm. Amerikkalaisuuden

ytimeen: Wal-Martiin! Ja kyllä kelpas, meillä oli

24h super center kuulkaa ihan lähellä!

Ajomatkalla toverimme Hapsiainen hyökkäsi kuskin kimppuun.

Aijai!

Iltapäivään mennessä aurinko alkoi pilkahdella pilvien takaa ja pinkaisimme äkkiä vaihtamaan uikkarit päälle ja kohti vettä! Ensin ohjelmassa oli hurjastelua vesirenkaalla (Onko sillä veneen perässä vedettävällä jokin virallinen nimi?), kun Melissan isä ystävällisesti lupasi lähteä venekuskiksi. Kyseistä hupia olin itse päässyt koittamaan kerran setäni mökillä, ja aivan yhtä hauskaa oli tälläkin kertaa. Rengas kiisi veneen perässä kiitettävällä vauhdilla ja aallot toivat hassunhauskoja töyssyjä matkaan.

Rengasleikkeistä tarpeeksi saatuamme oli vuorossa vesikelkkailua! Tämä oli meikäläiselle reissun kohokohta, sillä olin aina halunnut päästä sellaisen kyytiin. Riekkuminen huipentui kun tokalla kyydityskerralla Melissan kanssa päätimme mennä kovaa ja hyppiä useista aalloista. Eräiden varsin isojen aaltojen kohdalla tuli sitten leikin loppu, kun tokassa töyssyssä alkoi ilmalento. Laiturilla seuranneet AJ, Hanna ja Tim sanoivat että ainakin näytti komealta. Koko kelkka oli korkealla veden yläpuolella, minä ja Melissa vielä korkeammalla, ilmassa kelkankin yllä. Sitten mätkähti kelkka takaisin veteen ja perässä sinkosimme Melissan kanssa järveen. Harmittaa aivan julmetusti ettei ollut laiturilla kameraa kuvaamassa, sen verran hurjalta kuulemma näytti. Olisi ollut videoinnin arvoinen. Ai että se oli hauskaa! Ainut miinuspuoli oli jalan pamahtaminen kelkkaan juuri ennen ilmalentoa, niin että nyt sitten vähän särkee jalkaa. Vaan kyllä se siitä!

Kelkkailun jälkeen Melissa sai isältään luvan ottaa veneen vesille yksinään, niinpä päästiin ihan nuorisoporukassa veneilemään ympäri ämpäri.

Nautiskeltiin töyssyistä ja järvimeiningeistä, kunnes taivas alkoi näyttää uhkaavan harmaalta ja oli aika viedä venhe laituriin.

Illallisen jälkeen päätimme hakea kaupasta kuivaa polttopuuta, ja eväitä, joiden kera suuntasimme takaisin rantaan nuotiohommiin. Tuli myös ostettua hienoja kiekkoja, jotka nuotiossa muottivat liekkien väriä ensin siniseen, sitten violetin kautta vihreäksi. Oli hienon näköistä!

Ilta menikin sitten nuotiolla ja laiturilla järvimeininkejä fiilistellessä. Itselle tuli ihanan kotoisa olo siellä järven rannalla, keskellä pimeää luontoa. Vain järvisauna puuttui, mutta kun muuten oli kaikki kohdallaan - hyvää seuraa, nuotio ja järvi - niin sekään ei niin kovin haitannut.

Sunnuntaina oli mukava herätä valmiiseen aamupalapöytään, kun Melissan isä oli tehnyt meille valtavan kasan pannareita ja munakasta. Nam! Siinä sitten tankkailtiin, jonka jälkeen lähdettiin vielä kerran veneilemään. Veneen perästä oli myös ihanaa loikata uimaan, kun parkkeerattiin paatti keskelle järveä!

Vesi oli aivan taivaallisen lämmintä. Muutaman tunnin uipottelun jälkeen oli aika suunnata talolle vaihtamaan vaatteita ja sitten mun, Hannan ja Timin täytyi lähteä autoilemaan kotia kohti. Matka sujui leppoisasti, vaikka vähän eksyttiinkin reitiltä ja tultiin eri teitä kotiin kuin oli tarkoitus. Ei haittaa, niin kauan kuin piti suuntana idän! Ja maisemat oli sitä paitsi sen verran mukavat että mikäs siinä oli ajellessa kun bensaa riitti.