Harhastressi

Johan nyt on markkinat! Mun blogihan on about ajantasalla! Siis ei tässä olekaan monen viikon takaisia asioita raportoitavana, niin kuin olen viimeiset pari päivää päässäni stressannut! Selkeästi ajatus blogilusmuilusta on pinttynyt mun päähäni jo niin tehokkaasti että stressaan päivittämisestä silloinkin kun ei tarvitsisi.

Viime viikonlopusta lyhykäisesti sen verran, että perjantai-iltana mentiin Suomi-porukalla New York Cityyn nauttimaan Stand Up -komediasta. Tulipahan naurettua! Paikkana oli Stand Up New York, jonka lavalle toisinaan nousee jopa itse Jerry Seinfeld. Moista tuuria ei tällä kertaa käynyt, mutta paljon oli hyviä koomikoita, joukossaan myös 30Rock Tv-sarjasta tuttu Judah Friedlander, joka oli ehdottomasti yksi illan hauskimmista tapauksista.

Lauantaina hilauduin sitten illalla Hannan luo tuonne puolen tunnin ajomatkan päähän. Ilta vietettiin hengaillen Hannan kavereiden kanssa ja vaan hölmöiltiin aamuun asti. Tarjolla olisi ollut samalle illalle myös yhden Brasilialais-tytön 25-vuotiskemut strippiklubilla keskustassa, mutta meikäläistä ei jaksanut nyt niin paljon innostaa. Mieluummin nautin rennosta hengailusta kaveriporukalla.

Maanantain työpäivä valkeni aurinkoisena ja kosteana! Viime vuoden heinäkuulta tuttu sademetsämeininki on vihdoin saapunut meidänkin kulmille tänne pohjoiseen, ja päivät on ei ainoastaan kuumia mutta myös naurettavan... no... yksinkertaisesti märkiä!

Tällä viikolla ollaan penskojen kanssa keskitytty pyöräilyn jaloon taitoon. Tilannehan on siis tosiaan se, että talon nyt yhdeksänvuotias ei juurikaan osaa fillaroida. Ei, en huijaa. Jotenkuten hommaa on nyt treenattu vanhempien kanssa pariin kertaan niin, että ei ihan olla tasolla nolla, mutta tuota...

Maanantaina siis ilkeä Au Pair pakotti pojan pyörän päälle ja ei muuta kuin harjoittelemaan! Kärsivällisyyttä, ylitsevuotavaa kannustusta ja vähän lisää kärsivällisyyttä niin kyllähän se siitä lähti pikkuhiljaa sujumaan! Kivasti motivaatiokin saatiin kohdilleen kun vanhemmat vinkkasi että jos Riikan kanssa treenaa ja oikeasti alkaa polkemaan niin sitä voisi pian saada ihan uuden polkuvälineen. Nyt onkin sitten pyöräilty korttelia ympäri joka ikinen päivä, ja maanantain jälkeen jannu on itsekin innostunut niin että pakottamisen sijaan sitä saa toppuutella odottamaan sen verran että saan kengät jalkaan! Mutta hyvä näin. Onhan se nyt vähän... jos ton ikänen ei osaa pyöräillä.

Voisinkin väittää, että kun tämä pyöräilyasia on saatu kuntoon, niin alkaa meikäläisen homma olla hoidettuna. Vai mitä olette mieltä? Ennen mun tänne tuloa tuo kyseinen nuorempi jannu ei osannut sitoa kengännauhojaan. Se opeteltiin kun ilkeä Au Pair ei suostunut enää ostamaan uusia tarralenkkareita, vaan pakotti natiaisen valkkaamaan nauhalliset kengät ja ovesta oli seuraavana aamuna päästävä pihalle. Näppärää. Nyt vielä tämä fillarointi ja sitten voisin sanoa tehneeni ihan tarpeeksi, mun seuraaja saa sitten painia jatkossa tulevien asioitten kanssa.

Menee muuten aika hemmetin nopeasti, lasten kesälomat on kohta jo ohi!