Kulttuuri vs. Loikoilu

Mistä se kertoo kun päivittää blogia kalenterista lukien?
Että päivitysväli on hieman liian pitkä!!

Noh, edellisen päivityksen jälkeen tosiaan kyseisenä viikonloppuna (17.-19.7.) ei sitten mentykään Washington D.C:n reissulle niin kuin oli alunperin suunniteltu, joten hilluin sen viikonlopun sitten rauhassa täällä kotikonnuilla.

Lauantaina hilauduin New York Cityyn suunnitelmana harrastaa kulttuuria ja sivistäytyä jonkun museon tai näyttelyn parissa. Aurinkoinen päivä nosti tunnelmaa ja keskustassa pienen kävelyn jälkeen päätin hakea lounaaksi salaatin ja käydä nauttimassa sen Central Parkin nurmella ennen museoitumista. Kas kas, se oli VIRHE! Mitäs luulette, kuinka käy kun meikäläinen ässettyy mukavasti siihen aurinkoon nurmelle? Siitä mihinkään museoon enää tule lähdettyä... Siinähän sitä sitten loikoiltiin takamus homeessa iltaan asti, fiilisteltiin kesää ja kiireettömyyttä. Nooo, ehtii niihin museoihin sitten syksyn viimassa ja alkutalven räntäsateissakin, eikö?

Rauhaisan viikonlopun jälkeen oli taas aika tehdä hieman töitä. Myönnettäköön, että motivaatio minkäänlaiseen lasten kanssa puuhailuun on viime aikoina ollut nollan alapuolella ja päivästä toiseen mennään teetä keittäen ja sataan laskien. Eikä lapset edes ole mitenkään erityisen vaikeita tai mitään, minä en vaan enää tahdo jaksaa tätä hommaa. Koti-ikäväkin on päässyt taas kolkuttelemaan. Ehkä taustalla on osaltaan tieto siitä, että jos en olisi jatkanut puolella vuodella, suuntaisin viimeistään näihin aikoihin, elokuun alussa, kotiin. Toisaalta myös kesä saattaa vaikuttaa, sillä se että lapset eivät ole koulussa, meinaa että minä olen heidän kanssaan jumissa paljon enemmän kuin kouluvuoden aikana. Siispä kuukauden verran vielä jaksaa, sitten alkaa koulut ja homma helpottuu, eikös vain? Niin ainakin uskotaan juuri nyt, katsotaan syyskuussa uudestaan. Tällä hetkellä suurta helpotusta tuovat kavereilta tulevat ihanat kirjeet ja kortit. Kiitos kaikille muruille Suomessa ja Ruotsissa jotka ovat jaksaneet lähettää etanapostia. Se on aivan käsittämätön piristys päivään. (Ja niille, jotka eivät vielä ole lähettäneet: pistäkää tulemaan senkin kelvottomat hunsvotit!)