Juna ei odota! (Ja tietovisaakin pukkaa.)

Siis mulla tuli eilen autossa mieleen aivan loistava, ja vieläpä rimmaava(!!) otsikko mieleen tälle seuraavalle blogimerkinnälle, mutta tietenkin mä kotiin päästyäni olin jo ehtinyt unohtaa sen. Että sori ny vaan, saatte sitten tyytyä tommoseen mielikuvituksettomaan kempo-otsakkeeseen.

Viikonloppu tuli, oli ja meni.

Perjantaina tämä väsynyt tyttö vietti aivan hillittömän villiä nuoren naisen elämää sammahtamalla omaan sänkyyn ennen puolta kahdeksaa. Tais olla vissiin sitten jo meikäläisenkin nukkumaanmenoennätys. Mutta ei vaan pysyny silmät auki ni mitä sitä sen enempää väkisin hereillä norkoilemaan. (Kavereissa tämä ratkaisu herätti kyllä vähän nauruntyrskähdyksiä kun seuraavana aamuna jouduin selittelemään miksi en ollut vastannut puhelimeen.)

Lauantai-aamuun heräsikin sitten pirteänä ja hyvin levänneenä! Suunta junalle ja lähdettiin kaverin kanssa tallustelemaan pitkin keskustaa. Päivä oli aivan taivaallisen aurinkoinen ja aloitettiinkin päivä kävelyllä talvisessa Central Parkissa.Siellä on niin jäynä ottaa kuvia kun tunnelma on rauhallinen ja semmonen metsämäinen, mutta sitten kun katsot oikeaan suuntaan niin ympärillä onkin valtavia pilvenpiirtäjiä ja tiedät että se kiireinen iso kaupunki on siinä muutaman puun päässä. Höpsöä.

Pikku pakkanen ja pureva tuuli teki kelistä aikasta vilpoisen ja kuuma keittokuppi oli erittäin tervetullut sen jälkeen kun oli tuolla tallustellut hyvän aikaa. Pienten lämmittelyjen jälkeen kuitenkin lähdettiin vielä metrolla Brooklynin puolelle pällistelemään rannan näkymiä. Ja olihan siellä nättiä kun juuri alkoi hämärtää...
Hyisen valokuvatuokion jälkeen lähdettiin suunnistamaan takaisin metrolle, tällä kertaa toiselle asemalle kuin miltä tultiin. Hetken se sitten veikin, ja paaari kertaa sai konsultoida karttaa kun aloin olla varma että eksytään sinne Brooklynin lähiöihin. No ei eksytty vaan löydettiin metroon ja takaisin Manhattanille.

Sitten alkoikin kilpajuoksu aikaa vastaan. Kävi nääs niin että toveri vähän soitteli että nyt olis lähtö tanssimaan illalla. No piru! Mun piti kuitenkin päästä himaan käymään vaihtamaan vaatteet ja viedä kaveri kotiin kun oltiin mun kyydillä asemalla. Jaha! No lopulta laskin että raivoisan ajelun ja ripeän toiminnan yhteistuloksena mulla olisi about 30 minuuttia aikaa himassa hoitaa itteni takasin junaan. Dodii! Pikana sitten kaveri kotio ja minä omille kämpille pankkiautomaatin kautta (taksirahaa saatava). Äkkiä vähän olemuksen fiksailua ja sitten soitto taksimiehille että tulkee hakemaan. Taksineiti väitti että auton saa vasta 20-25 minuutin päästä (tässä kohtaa mun juna siis lähti sen 25 minuutin päästä että ei vissiin toimi), mutta kun vähän itkin junasta niin auto sitten onneksi järjestyikin heti. Näppärää.

Erinäisen sohlaamisen (ja ulos-sisään juoksemisen) jälkeen vihdoin istuin taksissa ja mukavia höpöttelevä kuski nakkasi mut asemalle niin hyvin että oli loistavasti aikaa ostaa lippukin. Kun pääsin junaan soitin Emmille (joka meni pari minuuttia aikasemmalla junalla) että missä se on. Puhelun aikana kattelin siinä ympärilleni ja piru! Siellähän se neiti istui samassa junassa, samassa vaunussa vähän edempänä! Haha, taksikuski oli niin näppärä että ehtisinkin siihen aikasempaan junaan.

Junailun aikana pistin vähän viestiä vielä eteenpäin että nyt ois menoja että kaik kaverit mukaan. Ja Annikahan innostu heti! Tylsyyksissään kotona makaava likka otti Eveliinan käskynkkään ja lähti talsimaan kohti kuppilaa. Tässä vaiheessa tanssisuunnitelma oli jo kaatunut klubin järkyttävän kalliiseen ($30/hlö) sisäänpääsymaksuun, joten suuntana oli sen sijaan pieni kuppila jossa aiemmalla kokemuksella paikallisesti alaikäiset toverimmekin saavat nauttia drinksuja.

Pienen hyytävässä viimassa tapahtuneen harhailun jälkeen löysimme vihdoin oikean kuppilan ja kas sitä iloa ja onnea kun ennen 19v. kaverilleni iloisesti oven avannut poke alkoikin kysyä papereita. Hetken henkkareita tutkailtuaan mies totesi että neitihän ei sitten saa juoda mitään, mutta sovittiin että sisään saa silti tulla, kunhan ei tilaa alkoholia. No piru! Tarkoitus oli ihan kaikken saada vähän Margaritaa maistaa... Tietenkin näppärä tarjoilija vielä istutti meidät aivan poken silmien alle, meinas vähän alkaa ahdistaa. Emmi kuitenkin tomerana neitinä totesi että hänhän tilaa ja katsotaan kuin käy, jos heittävät pihalle ni se on voi voi sitten.

Juomat tuli pöytään. Ei kommenttia pokelta. Sitten Eve ja Annika saapui paikalle ja Annikalle ei papereista sanottu enää muuta kuin että "Jaa, olet Suomesta!". Sitten näin silmäkulmasta kun poke tuli seisomaan siihen mun selän taa ja kelasin jo että no tässä mennään sitten. Herran suusta pääsi "Onhan neitejä jo palveltu??". Meinasi hieman seurue revetä nauruun siinä! No on juu, kiitos vaan. Ensin kovistelee että ei ole ikää ja sitten tulee huolehtimaan että on palveltu. Tais olla vaan testissä asiakkaan pokka, kehtaako tilata vai ei. Kotiin lähtiessä oli pakko viedä miehelle tippiä, sen verran hienosti hoiti ton hommansa kyllä. Haha.

Tarkoitus oli toki lähteä illan vikalla junalla kotiin, mutta jotenkin se ei sitten ollenkaan innostanut joten niinhän siinä taas kävi että aamun eka kyyti (6:13am) vei kotia vasta puoli kasin aikaan. Hups. (Ei saa kertoa mammalle, kun se on muutenkin huolissaan että joudun sivuraiteille täällä.)

Sunnuntai meni sitten yllättäin vähän nukkuessa. Kyllä mä pikkasen kävin pakkasilmaa nuuhkimassa, vain todetakseni että on paljon kivempaa ja hyödyllisempää maata sängyssä katsoen Muumeja.

Maanantai lähti liikkeelle väsyneesti, kun piti vielä su-ma yönä hakea kaveri asemalta ja viedä kotiin kun se oli katsomassa The Killersin keikkaa. Yleisen maanantaijumituksen lisäksi nyt on nuorempi pojista alkanut yskiä ja sen nenä on ihan tukkoinen koko ajan :( Se on niin rassukka kun se on kipeä. Minä koitan kauheasti tehdä sen olon mukavaksi ja samalla vimmaisesti pesen käsiä ja yritän vältellä bakteereja. En voi tulla itse kipeäksi! Perjantaina olisi määrä mennä Tae Kwon Do -vyökokeeseen ja se meinaa tällä viikolla vimmaista treenaamista. Siispä: ei pöpöjä mulle nyt tällä viikolla kiitos!

Loppuun vielä tietovisa-kysymys, jolla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa: Montako kiinalaista on Manhattanin China Town -alueella (tsekkaa kartasta minkä kokosesta pläntistä puhutaan)?
Lähimmäs veikannut voittaa aidon amerikkalaisen yllätyspalkinnon! (Pelin henkeen ei siis tietenkään kuulu huijata hakukoneiden voimalla, ihan rehtiä arvauspeliä käyntiin!)

Aurinkoista viikon alkua kaikille!