Kas näin! Nyt on raportoitu äipän vierailusta ja voi taas siirtyä bloggaamaan mun ah-niin-jännittävästä arjesta täällä hampurilaisten luvatussa maassa. Koitan siis päivitellä nyt tähän päivään saakka ihan kertarysäyksellä (no ei mulle hei arjen alettua oo todellakaan ehtiny tapahtua paljon mitään...) niin päästään taas reaaliaikaan!
Sunnuntaina (4.1.) junailin takaisin Nyciin moikkaamaan Suomesta paikalle lentäneitä Johannaa ja Soniaa (joista jälkimmäinen tuli tänne suunnille vaihtoon, jee!). Oli ihan superkiva nähdä tyttöjä piiiitkästä aikaa. Käytiin leffassa ja syömässä, sitten tallustettiin Forever21:n (ja mä aiheutin Sonialle henkistä ahdistusta punasia päin kävelemiselläni, sori Sonia). Päivä meni ihan törkysen nopeesti ja kohta olinkin jo takaisin kotona. Siinä vaiheessa niin väsyneenä että skippasin suoraa isovanhempien kanssa sosialisoinnin ja painuin nukkumaan. Ei voi aina jaksaa.
Maanantai-aamu tuli vaikka kukaan ei olisi oikeen halunnut. Ihan jokainen tässä talossa, host-vanhempia myöten huokaili loman loppumista ja raahautui vastahakoisesti päivän hommiinsa. Päivä menikin kaikilta vähän unessa ja se päättyi kiinalaiseen ruokaan isovanhempien luona, mistä minä karkasin suhteellisen aikaisin kotiin nukkumaan. Väsy!
Viikko lähti rullailemaan omalla painollaan. Silloin tällöin otti päähän sekä minua että lapsia, silloin tällöin oli hirmuisen kivaa. Eli ihan perusmeininkiä.
Perjantaina nuoremman jannun kaverin äiti (äitinsiskonkaimanserkku) halusi viedä lapset rengasmäkeen joten pikavauhdilla suhattiin koulusta kotiin vaihtamaan vaatteet ja sitten kohti paikallista Kulomäkeä. (Ei-Hyvinkääläisille: siis pieni, parin rinteen laskettelukeskus.) Lapsilla näytti ainakin olevan hauskaa, harmitti oikeen etten ilmoittanut meneväni itse laskemaan!
Illalla olikin sitten vuorossa toteuttaa missio Jalalla koreasti. Eli Emmi heti työajan päätyttyä meille, siinä hieman laittautumista ja sitten taksikyydillä juna-asemalle. Junalla suhailtiin keskustaan ja klubille tanssimaan! Alkomaholiahan ei meille paikallisittain alaikäisille tarjoiltu (ja kun varsinkin allekirjoittanut näyttää about 14-vuotiaalta niin se on turha koittaa kepulikonsteja), mutta se ei viihtymistä haitannut! Varsin hauskaksi ilta meni siinä vaiheessa, kun löydettiin mestan alimmasta kerroksesta pikkutanssilattia jossa oli ihan parhaat reivit menossa. Siellä kaikki pahimmat essoelmerit jammaili neonvalotikkujensa sun muiden lelujensa kanssa. Mutta miten jammailivatkaan! Ihan mielettömiä tanssijoita siellä mestassa kuulkaa! Puolet ajasta niillä oli menossa kunnon battlet siellä, niin että muu väki muodosti ringin tanssijan ympärille ja sitten otettiin vuorotellen skabaa että kuka jamittelee parhaiten. Aikamoisia! Ja hyvin mekin sekaan sulauduttiin, ilmeisesti näytettiin itsekin vähän piripäiltä kun tulivat kyselemään että oisko meillä myydä lisäpillereitä. No ei ollut, sori.
Koska tänne metsikköön ei noita junia tule kovinkaan tiuhaan, oli meidänkin juhlittava energiajuomien voimin niin, että lähdettiin vasta aamun ensimmäiseen, kuuden maissa lähtevään menopeliin. Yllättäin tosin saimme onneksi taksin helposti heti ekasta kadunkulmasta (korkkareissa kipeytyneet jalat kiitti) ja pääsimme asemalle varsin hyvissä ajoin.
Oli muuten jäynä ilta! Ensin siellä baarissa tuli pariin kertaan eri tyypit kysymään että ollaanko ehkä Suomesta, siis selkeällä suomen kielellä! Sitten taksisuhailun jälkeen mäkkäristä juomaa ostaessamme takana oli joku hombre joka alkoi kysellä että mistä ollaan ja selvisi että Malagalainen jannu oli ollut Joensuussa opiskelemassa fysioterapiaa jokusen kuukauden! Osasi se vieläkin kiroilla suomeksi ja selitti kaikkea missä on käyny ja kuinka Suomi on niiiiin ihanajakivajakaikkea. Eikä se loppunut vielä tähän! Junaa vaihtaessamme takana tulevat pari likkaa tuli vielä hetken päästä siihen että "piru, kyllä te puhutte suomea!". Siinä olikin sitten loppumatkaksi huvittavaa seuraa kahdesta suomalaisesta Au Pairista, joista toinen vieläpä asuu tässä jokseenkin lähellä. Aikamoista sattumaa että sattui nämä kaikki samalle illalle!
No juu. Seuraava päivä meni sitten piiiikkasen jumittaessa. Oltiin himassa joskus puol kasin aikaan aamulla ja Emmi raasu joutu alottamaan yhdeltätoista työt. Siispä unta kaaliin pari tuntia ja sitten Emmi kotiin ja minä takaisin nukkumaan.
Illalla syötiin sitten host-perheen kanssa yhdessä illallista, jonka jälkeen vanhempi poika ilmoitti haluavansa tehdä kaikille jätskiannokset (se rakastaa tehdä niitä), että kukaan ei sitten saa nyt lähteä minnekään! Siinä odoteltiin kun se auttoi äitiään korjaamaan pöydän. Touhottaessaan se sammutti ruokasalin valot, ja sitten sisään käveli host-äiti kynttilöin koristellun kakun kanssa ja kaikki lauloi mulle synttärilaulun! Eikä! En arvannut mitään! Vanhempi poika oli tahtonut tehdä kakkuhomman lauantaina, etten varmasti aavistaisi mitään kun synttärit oli sunnuntaina. No en aavistanut! Kakussa oli hienosti kirjotettuna vielä jenkkiläisittäin synttärionnittelutkin:
Oli kuulkaa hyvää!
Tuon illallisen jälkeen kelpasikin sitten kaivautua vällyjen alle nukkumaan.
Sunnuntaina oli vuorossa mun ihan oikeat synttärit, sekä järjestötapaamisen merkeissä sitä rengasmäkeilyä! Vitsi se oli hauskaa hupia! Rengas meni niin kovaa että välillä meinasi vähän hirvittää, ja ilmakin oli ihanan aurinkoinen ja sopivan kirpakka. Valitettavasti en ole vielä saanut kaverilta kuvia sieltä mäestä. Saatan lisäillä sitten myöhemmin jonkun kuvan kun vaan saan ne itselleni.
Rengasmäen jälkeen heitin kaverin kotiin ja soitin pienen ajomatkan päässä asuvalle Hannalle josko tulisin käymään. No sehän sopi! Hain Emmin kyytiin ja ajeltiin Hannalle, joka synttäreiden kunniaksi vei meidät aivan ihanaan vohvelimestaan ja tarjosi mulle herkkuvohvelin. Nam! Oli aika taivaallista, onneks se paikka ei ole tässä ihan lähellä ni sinne ei voi mennä joka ilta...
Mites tämä viikko sitten?
Tässähän se on mennyt. Tiistaina Emmin kanssa seikkailtiin Iikkean ihmemaailmassa testailemassa sohvia ja sänkyjä (koska urpoilla nyt vaan ei oo parempaakaan tekemistä). Itse olin sitten vissiin vähän väsynyt tai jotain kun musta on semmonen minuutin mittanen video sieltä kun nauran vaan ihan hysteerisenä. No jaa. Sieltä tuli sitten piiiikkasen kiire hakemaan lapsia koulusta, mutta pro-auppari oli paikalla erittäin ajoissa, joten ei hätiä mitiä! (Saakohan tästä blogista semmosen kuvan että oisin joku maailman hirvein Au Pair ikinä??)
Tiistai-iltana treeneissä mulle ilmoitettiin että testaan oranssia vyötä (ja hyppään siis keltaisen yli) tammikuun viimeisenä perjantaina. Iiik! Tulee vähän kiire oppia kaikki asiat, mutta oon kyllä ihan innoissani että pääsen näin nopeasti testaamaan!
Tänään vanhempi poika oli kipeänä ja jokseenkin makasi sängyssä koko päivän. Itse sain kyllä host-äidiltä vihreää valoa ja pääsin sovitulle lounaalle, joten en sitten joutunut ihan koko päivää himassa jumittamaan. Ilta meni kivasti poikien kanssa sohlatessa ja kattoessa uutisia, kun lentokone oli sitten laskeutua humauttanut Hudson-jokeen! Aika älytön juttu, vielä se että kaikki selvisi hengissä! Hatunnosto ammattitaidolle.
Tänä viikonloppuna lähden moikkaamaan Herra Resitentti Obamaa, eli siis matkaamme Pernillan kanssa Washington D.C:n maisemiin ihmettelemään poliittista ilmapiiriä. Jos ei lauantai-aamuna nukuta pommiin ja missata bussia, niin koitan ottaa hirmusesti valokuvia reissusta ja jakaa niitä sitten teidänkin kanssa!
Loppuun vielä kuva nuorimmaisesta yhdessä lempipuuhistaan: roikkumassa mun jalasta keittiössä:
P.S. Isi jos käyt täällä mutta et ole mailiasi kurkannut niin sulle on postia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti