Äippä New Yorkissa Vol 1

Joulun jälkeinen perjantai taisi mennä vähän jumittaessa. Pyykkäyksen verran oli töissä, muuten taisin vain ajella ympäriinsä yksinäni ja jumittaa väsyneenä (kun siis oli NIIN rankkaa, kert nukuinki vaan puoleenpäivään).

Lauantaina sitten heräilin jokseenkin ajoissa ja aloin valmistautua äipän kentältähakemiseen (eli se henkinen tsemppaus ennen seikkailuajomatkaa JFK-lentokentälle, Manhattanin tuolle puolen). Aamuherätyksen, urhoollisen aikaisen suihkun ja aamupalalle valmistautumisen jossakin vaiheessa alkoi äidiltä sadella tekstareita että lento on myöhässä, REILUSTI, joten ei sitten kannata lähteä vielä kentälle suhaamaan ennen kuin tulee lähtötietoja. No, tunteja kestänyt tekstailu ja soittelurumba lyhennettynä: lento pääsi lähtemään Suomesta yhdeksän (9!!) tuntia myöhässä, kello 23.00 paikallista aikaa. Tässä välissä asiakkaita oli mm. istutettu nelisen tuntia lentokoneessa Finnairin varikolla ja matkustamossa oli metsästetty eksynyttä lintutoveria. Että semmosta.

Minäkin sitten käytin illan aivan toisin kuin olin suunnitellut, eli hotellin kylpyammeen sijaan istuin Emmin kanssa ensin syömässä ja sitten kahvilla, kunnes illalla puolikymmenen aikaan lähdin suuntailemaan kohti sitä himputin lentokenttää (enkä nyt oikeasti ajanut Manhattanin läpi, niinkuin aiempi kuvalinkitys antoi ehkä ymmärtää, vaan kiersin pohjoispuolelta sen pahimman rysän ja menin ihan motaria vaan). Äitikin sinne saapui vihdoin, terminaalivaihdon ja kaiken mahdollisen sohlauksen jälkeen. Taidettiin lähteä lentokentältä kohti hotellia siinä aamukolmen aikoihin, alkuperäisen iltapäiväneljän sijaan.

Päivä 1
Parin tunnin mittaisiksi jääneiden unien jälkeen puolikuollut tytär ja vähän vähemmän kuallut äipykkä suuntasi kohti Isoa Omenaa. Teetä, teetä ja teetä, eikä päivän toteuttamisessa ollut enää mitään ongelmaa!

Ykköspäivä kului kaupunkia ihmetellessä. Käveltiin ensitöiksemme juna-asemalta Times Squarelle ottamaan virallinen Äiti New Yorkissa -kuva: Siitä jatkettiin matkaa Rockefeller Centerille, jonka kulmilla pääsin poseeraamaan itsekin...
Ykköspäivä meni vähän ihmetellessä. Pörrättiin päivä siellä täällä, ihmeteltiin ja haahuiltiin. (Ihmettelyn kohteena mm. tämä kaunis risteyksen yllä ollut kimmeltävä joulutähti.)

Ennen illan hämärtymistä suunnattiin vielä Villageen tunnelmoimaan mun Jos Asuisin New Yorkissa Ni Haluisin Asua Täällä -aluetta. Suhteellisen ajoissa kuitenkin tuli väsymys niin minulle kuin aikaeron uuvuttamalle matkalaisellekin ja suuntailtiin illan hämärän laskeuduttua aiiika pian juna-asemalle ja hotellia kohti.

Päivä 2
Ykköspäivää edeltävää yötä huomattavasti parempien yöunien jälkeen lähdettiin jatkamaan kaupunkitutkimista. Tällä kertaa hypättiin juna-asemalta suoraa metroon ja suunnattiin Sohon trendikkäille kaduille tillittämään suunnittelijaputiikkien ovia (äitini ei varsinaisesti ole mikään shoppailija...) ja aivan ihanaa(!!) pinkkiä taloa, jonne kaverini Emmin pitäisi aivan ehdottomasti muuttaa kun se tyttö on niin pinkki-ihminen!

Sohosta matka jatkui katuja tallaten kohti China Townia ja Little Italya, joista jälkimmäisessä käytiin myös nauttimassa oikein hyvä lounas. Alueen monet monet turistiputiikit jaksoivat viihdyttää tovin jos toisenkin ja aurinkokin jaksoi paistaa varsin kivasti niin, ettei vilpoisa keli tuntunut ollenkaan pahalta.

China Townista tallustelu jatkui kohti Ground Zeroa, joka nykyään on siis ihan vaan rakennustyömaa, kun uusia pytinkejä pinotaan kauhealla tohinalla. Siellä suunnilla kun oltiin niin piti tietenkin myös pistäytyä merkkivaatteiden Tarjoustalossa, eli Century21:ssa, jossa tosin meitä vähemmän kestäviä antishoppailijoita (jonka nimikettä olen joutunut itseltäni tosin poistamaan kun täällä ollessani on hieman alkanut tuo kaupoissa pyöriminenkin maistua...) alkoi aika nopeasti väsyttää ja poistuttiinkin paikalta suhteellisen pian.

Illan päätteeksi taidettiin vielä tampata Macy'sin alennusmyynteihin, joista tosin tuli suhteellisen pian lähtö hotellille kun alkoi kramppaamaan jalat ja kädet ja selät ja kaikki.

Päivä 3
Metsäkylät kutsuu! Eli hypättiinkin hotellitaksin sijaan omaan autoon ja suunnattiin juna-aseman sijaan kohti New Jerseyn metsiä.

Ensin suhailtiin hakemaan kyytiin yksi meikäläisen kaveri, sitten ajeltiin Starbucksille (kaiken korruption kehtoon) hakemaan menovettä (teetä, kahvia, teetä) ja sitten ajeltiin katsomaan iiiisoja ameriikkalaisia linnoja (koska äitille piti näyttää mitä täällä tarkottaa jos on iso talo). Linnojen kyttäyksen jälkeen nokka kohti pohjoista ja New Yorkin osavaltion puolelle Woodburyn Outlet -taivaaseen.

Shoppaillessa aika rientää ja rahat hupenee niin että humpsista vaan kun oli jo parempi lähteä kotia kohti! (Saldona mm. pari uutta paitaa, kahdet uudet kengät, hajuvesi, laukku... hups!) Siispä varoituspuhelu host-vanhemmille että tulossa ollaan ja sitten kaahailtiin kotio.

Äippä pääsjoutupääs tapaamaan nuo kaksi ihanaakamalaa ja kamalanihanaa vintiötä sekä tietenkin host-vanhemmat. Saatiin kamat sisälle ja vaatteita vähän vaihdettua niin lähdettiin porukalla illalliselle aivan ihanaan italialaiseen ravintolaan. Syömisen jälkeen vielä ajeltiin katsomaan kaksi aivan huippua jouluvalotaloa, jotka olisivat varsinkin maailman ihanimman Mirkan saaneet pyörtymään kauhusta.
(Varsinkin kuvan jälkimmäinen on niin loistava välkkyvän Las Vegas -henkisen esityksensä kanssa, että pitää vielä jossain vaiheessa jotain videontynkää teille laittaa.)

Valitettavasti äipästä ja host-perheestä ei ole mitään yhteiskuvia kun en tajunnut ottaa. Nyt jälkikäteen kyllä harmittaa, ois ollut kivoja (mut hei ainahan voin askarrella semmosen jollain leikkaa-liimaa-systeemillä!).

Jatkoa seuraa toisena päivänä, nyt pitää vetästä vähän unta kaaliin. Josko huomenna kertoisin hurjia tarinoita mm. meidän villistä vuodenvaihteesta sekä tunteikkaista hyvästeistä?