No juu, alkaa olla viikonloppu taas vähitellen takanapäin.
Perjantai-ilta muuttui mielenkiintoisemmaksi, kun New Yorkissa asusteleva suomalainen Au Pair -tuttu pisti viestiä että New Yorkin Suomi-kirkon Au Pair -poppoo on menossa illalla syömään. No minä minä myös! Siispä hyppäsinkin sitten viiden jälkeen junaan ja lähdin kohti Greenwich Villagea, jossa kirkko ja sen toimisto sijaitsevat.
Pääsin paikalle niin siellä oli jo pari tyttöä, sekä kirkon työntekijä, joiden kanssa istuskeltiin, odoteltiin muita ja höpöteltiin niitä näitä. Noin tuntia myöhemmin alkoi olla porukka kasassa ja suunnattiin läheiseen meksikolaiseen ravintolaan.
Ilta meni mukavasti suomea kälättäessä, uusiin ihmisiin tutustuessa. Syömisten jälkeen suunnattiin aivan ihanaan, ranskalaistyyliseen kahvilaan josta napattiin kuumat juomat mukaan ja tallustettiin takaisin toimistolle. Marianne-karkkeja, teetä ja rupattelua. Oli oikein mukavaa. Sitten vielä päätettiin tehdä pieni kävelykierros Villagen baarialueella, ennenkuin kaikki suuntasivat koteja kohti. Oli hirmuisen mukavaa! Ja vaikka mie ehkä vähän vierastan kirkkohommia, niin tuolla nyt ei sikäli ollut kirkon kanssa mitään tekemistä muuten kuin että se toimii kirkon alaisuudessa. Ehdottomasti uudestaan! Sovittiinkin että 5.12 pidetään yhdistetyt pikkujoulut/itsenäisyyspäiväjuhlat. Ja parin viikon päästä kirkolla on joulumyyjäiset joissa on kaffetta ja pullaa ja kaikkea suomimutusteltavaa yms. myynnissä, joten sinne menen myös. Ja iltapäivällä samana lauantaina on myös kirkossa Kauneimmat joululaulut -tapahtuma, minne pitää toki mennä veisaamaan, ihan vaan kun kerran sattui kohdalle!
Lauantai oli sitten ihan vaan hengailupäivä. Alkuperäiset suunnitelmat kun sään takia siirtyi sunnuntaille, niin meillä Pernillan kanssa otti väsymys vallan ja koko päivä meni enemmän ja vähemmän nukkuessa.
Aamiaista kuitenkin lähdettiin syömään lähikylän Pancake Houseen, jossa on aina hillitön jono, mutta koska oltiin ajoissa liikkeellä niin päästiinkin pöytään jokseenkin nopeasti. Ihan hillitön meno! Otettiin puoliksi pannariannos mustikoilla ja mansikoilla. Pöytään tuotiin ensin jotain semmosia ihme leivoksia ja hetki myöhemmin aivan ÄLYTÖN pannarilautanen! Siis siinä oli neljä sellasta valtavaa pannaria! Ja se oli vaan yks annos! Voi luoja. Söin yhden pannarin, yhden niitä leivoksia ja olin ihan oksennuspisteessä :D En tajua miten joku muka voisi syödä sellasen satsin yksin. Aivan järkyttävää.
Sunnuntaina sitten otettiin lauantain suunnitelmat uusiksi ja suunnattiin Pernillan kanssa tunnin päähän Sussexin lääniin. Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin tässä parin tuhannen sanan sanaton kertomus:
Että hyppäsin sitten lentokoneesta.
Ensi viikon aikana pitäisi saada DVD mun hypystä.
Mitäs seuraavalle viikonlopulle?
Hanson lahjoittaa jokaista rekisteröitynyttä kävelijää kohden yhden dollarin kyseistä AIDS-työtä varten, tämän vuoksi rekisteröityminen on erityisen tärkeää, ennen jokaista kävelyä.
Paljon tuli hyvää asiaa, ja puheen lopussa he pyysivät kävelijöitä ottamaan kengät pois ja suorittamaan mailin kävelyn paljain varpain. No ei muuta kuin Converset laukkuun roikkumaan! 
Kävely oli varsin mukava tilaisuus. Jätkät kävelivät siellä muiden seassa paljain jaloin, juttelivat kaikille niitä näitä ja pitivät hyvää meininkiä yllä.
Tuli tosi hyvä fiilis siitä hommasta. Ei olisi 9-vuotias Riikka siellä julisteiden keskellä huoneessan uskonut, jos joku sille olisi kertonut että 20-vuotias Riikka kävelee New Jerseyssä vuoroin Taylor Hansonin, vuoroin Zac Hansonin (jonka silloin aikoinaan piti siis olla mun tuleva aviomies, haha!) vierellä höpötellen sitä sun tätä. 
Aikamme pällisteltyämme ja kuvia otettuamme kävi jotenkin niin, että päädyttiin itsekin sinne aitojen toiselle puolelle paraatiin kävelemään. Tai no kävelemään, siis löydettiin itsemme sellaisen musiikkia raikaavan paraatiauton vierestä niin tanssiksihan se meni. Mutta hyvä oli meininki! Harmiksi kamerasta kuitenkin loppui akku niin, että juuri kun olisi tullut mahdollisuus aivan mahtaviin kuviin niin ei mennytkään masiina enää päälle. Möh. 
...ja sitten lähdettiin Virgin Megastoren kautta juna-asemalle. Siellä oli sitten aika sanoa hei heit, kun tytöt lähti metrolla Harlemin ghettoihin ja minä kohti New Jerseyn metsiä. Halirutistukset ja kohti junaa, jossa taisi taas vähän itku tulla. Siinä kohtaa tuntui ihan todella kovasti siltä, että tahdon vain lähteä tyttöjen kanssa Suomeen. 
Olipa yhden saaren sisällä iso luolakin, joka oli ennen muinoin merirosvojen piilopaikka ja kuuluisa merirosvopomo (jonka nimeä en muista, ei ollut Jack Sparrow) saatiin luolalta aikoinaan kiinni pitkän metsästyksen jälkeen.
Kierroksella piipahdettiin myös Kanadan puolella, joten voin nyt sitten sanoa että on sielläkin tullut käytyä.
Tunnin risteilemisen jälkeen palattiin laituriin ja bussiin ahtautuminen ei ollut niin kamalaa kun oli saanut haistella raikasta ilmaa ja jäädyttänyt sormensa. Rannalta jatkui matka sitten vajaa parin tunnin matkan päähän illalliselle sellaiseen kiinalaiseen buffet-hässäkkään, jossa oli aivan kamala ruuhka (ilmeisesti aikasta moni tällainen bussiryhmä pysähtyy just sinne), mutta hyvää ja ennen kaikkea LÄMMINTÄ ruokaa. Illallisen mutustelun jälkeen taas väsyneinä bussiin, joka lähti kohti hotellia.
Kuvien räpsimisen jälkeen oli lauttaretken vuoro. Saimme upeat kertakäyttösadetakit päällemme...
ja sitten hypättiin lauttaan (minä ja Pernilla tietenkin juoksujalkaa ensimmäisinä niin että päästiin ihan keulaan seisomaan). Täpötäyteen pakattu lautta lähti torven töräyksen jälkeen kohti putouksia. Ensin ohitettiin Amerikan puolen Bridal Veil putous... 
...sitten seilattiin keskelle Kanadan puolen Horseshoe -putouksia, jotka on ne isoimmat. 
...ja rakennukseen jossa saimme toiset sadetakit sekä komiat sandaalit!
...ja lopulta pimeyden laskeuduttua päästiin takaisin kotoisaan New Yorkiin. Junalla puolikuolleena kotiin (ja tietenkin kaikki junat oli jumissa ja meidänkin vaunujono saapui asemalle puoli tuntia myöhässä) ja unta kaaliin.