maanantai 9. helmikuuta 2009

Yhteismökötystä

Luulin jotenkin päivittäväni nopeasti, kunnes tajusin että edellisestä kirjottelustani on taas hävyttömästi pikkusta vaille viikko!

Viime viikko meni siinä jokseenkin korvaa parannellessa. Siis oikeasti ei tapahtunut sitten mi-tään! Korva välillä särki, välillä kutisi niin hillittömästi että se oli särkyäkin pahempaa. Minä jumitin ja puhdistelin sitä erinäisistä eritteistä (nam, eikös vain?). Siinähän se vierähtääkin kuulkaa viikko kivasti!

Perjantai-iltana viihdytin itseäni tallustelemalla läpi ostarin kenkäkauppojen, mutta en sitten rahattomana kyllä ostellut muuta kuin parit korvikset. (Tosin löysin parit niin ihanat kengät että on ehkä iiiihan pakko käydä tässä ihan näinä päivinä vähän sovittelemassa uudemman kerran...) Totesin siellä tutussa humussa haahuillessani, että on itseasiassa vähän ikävä sinne. En ole käynyt isolla ostarilla herranen aika ties kuinka pitkään aikaan! Ennen tuli jumitettua siellä harva se päivä. Tuli kotoisa olo ja jotenkin vähän ikävä viime syksyä. En tiedä miksi ihmeessä.

Lauantaina sitten oli tarkoitus hypätä junaan ja hilpasta keskustaan Soniaa moikkaamaan. Vaan kas kun olin jokseenkin valmiina lähtöön niin host-perhe se siinä sovitteli itseään ovesta ulos ja autoon, suuntanaan myöskin Iso Omena! Siispä pummin porukoilta kyydin ja säästin näppärästi junalipun verran rahnaa. Olin myös paikan päällä aivan valtavasti aikaisemmin kuin junalla olisin ollut. Sonian kanssa kävästiin katsomassa perjantaina ilmestynyt Push joka oli toki ihan kelpo filmi. Leffan jälkeen vielä pyörittiin hetki ympyrää, kunnes Sonian piti lähteä omille teilleen ja minä siirryin Annikan ja Even seuraan illastamaan Sushia.

Ilta päättyi jännittävään kokeiluun: matkustin kotiin ekaa kertaa ikinä BUSSILLA. Oli tosin hyvä veto, sillä auto vei niin lähelle kotia, että pysäkiltä käveli parissakymmenessä minuutissa perille. Junalla tullessahan olis joutunut maksamaan taksin kotiin.

Sunnuntai-aamun herätyksenä toimi puhelinsoitto kaverilta, joka oli yöllä lentänyt San Fransiscosta takaisin tänne idän autuuteen ja ilmoitti olevansa noudettavissa juna-asemalta noin puolentoista tunnin kuluttua. Sainkin itseni sitten oikeaan aikaan uudestaan hereille ja ilokseni huomasin autolle kävellessäni että ulkona oli aivan älyttömän lämmin! Teki mieli hihkua keväästä ja tanssahdella, mutta tyydyin sitten vaan maleksimaan autolle ja suhailemaan sinne juna-asemalle.

Sunnuntai meni Pernillan kanssa touhuillessa. Pakattiin sen laukkuja, punnittiin ja pakattiin lisää. Neiti lähtisi maanantaina kohti Ruotsia, vietettyään oman Au Pair -vuotensa New Jerseyn maisemissa. Tuntui ihan hölmöltä ajatus että se oikeasti lähtisi kotiin. Tyttö mietti itsekin että millonkohan ihmeessä sen asian itse tajuaa kun ei vaan siinä pakkaillessa mahtunut päähän.

Tämä maanantai-aamu meni vielä vikoja järjestelyjä hoitaessa (mm. pankissa tikkareita pöllimässä), kunnes sitten puoliltapäivin Pernillan host-isä tuli hakemaan sen ja ne ajoivat pois. Ensi kesänä nähdään sitten varmaan uudestaan. Ehkä. Täytyy myöntää että tuli minullakin itku, vaikka niin koitan aina olla kovanaama.

Toisaalta tänään on ollut muutenkin möks päivä, ja päätettiinkin sitten nuoremman pojan kanssa mököttää kollektiivisesti yhdessä, kun silläkin oli vähän paha mieli. Ei mitään kummempaa mökötyksen aihetta, jotenkin vaan kaikkea pientä pahanmielen aiheuttajaa on nyt kasaantunut tälle maanantaille. Ensin aamulla nukuin pommiin kun olin vähän säätänyt herätyskellon soittoajan kanssa. Sitten Pernilla lähti. Sitten tuli punainen paketti (=kaikki itkettää vielä vähän ekstrapaljon). Sitten se fakta että suunnitelmat vähän menee taas killiin kun eräs mulle tärkeä tapahtuma on erittäin huonona päivänä.

Kaikenkaikkiaan tällä hetkellä tunnen olevani:
  • yksinäinen
  • nälkäinen (söin bagelin ja on vieläkin nälkä mut ei jaksa enää)
  • vähän huono ihminen (koska siis veren kuuluis olla vettä sakeampaa ja ratkaista aikatauluongelmat, silti pitää pähkylöidä)
  • liian sidottu työhön kun tahtoisin matkustaaaaaa

No, huomenna uusi päivä. Josko se tästä taas lähtee rullaamaan kun pääsee tästä maanantai-mökötyksestä eroon.

6 kommenttia:

Anni kirjoitti...

Katoinkin eilen kateellisena Hesarista et Nykis oli 12 lämmintä. Tilaan samanlaisia lämpötiloja + aurinkoja sinne sit ku myö tullaan, toimitatkos!

Anni kirjoitti...

aurinkoja = aurinkoista (voi tulla turhan kuuma jos useamman auringon hankit)

Susette kirjoitti...

Tämä kommentti ei liity tekstiisi mitenkään, paitsi että kaikella tavalla :D Halusin ihan vain kiittää sinua mahtavasta blogista :) Elämä näytti menevän päin mäntyä ja sitten palloilin blogeja lukemaan ja jotenkin tuli hirmuisen hyvä olo kun luin blogiasi. Ihan uskomatonta miten kirjoitat kaikenlaisista sattumuksista! (vain ja ainoastaan hyvällä tavalla!) Niin että kiitos :)

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy myöntää että tuli minullakin itku, vaikka niin koitan aina olla kovanaama.

HEY DUDETTE, I TOTALLY DISAGREE ! Vaik feng shui onkin sulla aina huipussaan ni kyl kuule sanoisin että olet gimuli herkästä päästä :P

Oh vitthy ku venaan sitä päivää kun näen sut seuraavan kerran, sipsutat kipeis koroissa ja vingut että haluut SHOPPAILEE sen sijaan et katottais esim. frendejä maratonina ?!?? god dammit ! O__o

Pusuja <3

Assu & Tomppa kirjoitti...

mullaki on jostai kumman syysta maanantaisin mokotyspaiva -ei nyt joka viikko,mut aina toisinaan. se on se paiva, ku ei millaan keksi mtn jarkevaa tekemista toiden jalkeen vaa jumittaa vaan koneella, on yksinainen olo, tympasee...ja paivalla toissa menee hermot pienimmastaki asiasta ja ei riita karsivallisyys lasten kans.. mut sit ku nukkuu kunnolla ni tiistai menee jo niin paljon paremmin ja tuntee olevansa oikee onnenpekka :D

Riikka kirjoitti...

Anni koitan kovasti toimittaa, kun itsekin vallan nautin näistä keleistä enemmän kuin siitä pirullisesta kylmyydestä mikä vielä viikko takaperin pureutui luihin ja ytimiin!

Susette, hirmuisen iso kiitos ja oikein syvä kumarrus ihanista sanoista! Tuli vastavuoroisesti minulle kovin iso hymy huulille moisista kehuista.

anni, siksi juuri muotoilu "KOITAN olla kovanaama". Siis yritän ja epäonnistun railakkaasti. Mut ei toki haittaa! :D

Assu, juu maanantait on paholaisen keksintö. Selkeesti. Mut onneks taas on yksi sellainen ohi ja nyt voi jo ajatella että huomenna on päivää vaille viikonloppu! Härre gud!