Hei se liikkuu!...

...sen on siis pakko olla vielä hengissä!

Lasten kouluvapaa viikonloppu alkoi hieman hämmentävällä maanantai-aamulla, kun könysin puoli kasilta tonne yläkertaan keittiöön ja siellä olikin molemmat host-vanhemmat yöpeissä! Siis mitä?! Hetken siinä palloilin, keittelin teetä hiljaa ja kattelin miten homma etenee. No ei näyttäneet olevan menossa mihinkään joten kysyin sitten kohteliaasti että niin mikäs tän päivän ohjelma on...? Vastaus: No minä (host-äiti) lähden autokaupoille ja hän taitaa lähteä lasten kanssa johonkin. Jaa! No maanantaihan olikin President's Day, ja mitä ilmeisemmin se meinasi sitä että myös vanhemmilla oli vapaapäivä! Ei mulla vaan semmonen käyny mielessä. No, päivän hommaksi jäi sitten pyykkien pesu ja sen jälkeen hilpasin iltapäiväjunalla keskustaan China Towniin palloilemaan. Sain vielä Annikankin soitettua seuraksi ja käytiin Little Italyssa syömässä ja niin pois päin. Että semmonen maanantai!

Tiistaina sitten isoisä tuli hakemaan meitä ennen puoltapäivää ja lähdettiin puolen tunnin päähän isolle ostarille missä pojat pääs pelihalliin juoksentelemaan. Minä näppäränä tyttönä näin tämän vallan oivana tilaisuutena koeajaa sunnuntaina ostamiani uusia kenkiä ja olin varmasti oikein huvittavan näköinen koska korot a) ovat korkeimmat ikinä ja b) vielä pirun ohuet piikkikorot. En siis todellakaan vielä osaa kävellä niillä! Mutta ilman opetteluahan ei opi, joten täytyy nyt sitten vaan elää sen kanssa, että jokusen käyttökerran vielä näytän todella urpolta kun koitan niillä honkkeloida. Vakaalla päättäväisyydellä uskon, että kyllä se siitä lähtee luonnistumaan jossain vaiheessa.

Isoisä-laatuajan jälkeen oli aika viedä nuorempi pojista kevään(/talven) ekalle baseball-tunnille, kun sillä alkaa treenit kohta ja se käy perustreenien lisäksi vielä yksityistunneilla. Pienen harhailun jälkeen löydettiin jopa oikea rakennus ja poika pääsi treenaamaan.

Illalla töistä päästyäni lähdin vielä itsekin treeneihin, parin viikon laiskamato-kiukkupussi-tauon jälkeen. Tuntuipa hyvältä päästä taas treenaamaan! Mullahan oli siis TOSI hyvät syyt näihin poissaoloihin. Ensin syy oli uusi lävistys, joka sattui ihan tarpeeksi ekan viikon muutenkin, en kaivannut yhtään ylimääräistä nopeaa verenkiertoa aiheuttamaan lisäkipristelyä. Sitten syynä oli yleinen kiukuttelu ja ketutus, joka ennemminkin aiheutti minussa tarpeen mököttää kahvilan nurkassa valittamassa kaverille kuin että olisin mennyt sosiaalisesti vaikka treeneihin. (Siis niin hyviä selittelyjä taas että ihan itkettää...) Anyway, pääsin vihdoin takaisin sinne ja se on toki pääasia!

Tänään on sitten juostu asioilla koko päivä. On pitänyt hoitaa sitä ja tätä ja tota, ja erityisen riemukkaaksi osoittautui kenkäkaupoissa juokseminen kahden lapsen kanssa, kun piti heille löytää uusia lenkkareita. Käytös oli tietenkin niin kultaista (Lue: Au Pair koitti kovasti muistaa että lapsille ei saa huutaa ja uhkailu on sallittua vain lasten korville sopivissa rajoissa.) että olisi voinut itkettää, puhumattakaan siitä että meidän vanhemmalle on näköjään mahdoton löytää peruslenkkaria joka olisi oikeaa kokoa EIKÄ maksaisi $100. Parin tunnin kaupoissa juoksemisen ja ideoiden loppumisen jälkeen oli luovutettava ja palattava kotiin.

Väsymys oli aika hurjaa siinä vaiheessa kun piti vielä tehokkaasti siivota lasten huoneet, josta ei muuten tullut yhtään mitään kun ei nämä osaa siivota. En kyllä nyt alota edes tästä aiheesta koska ei riitä enää papu ja tulen vaan niin kiukkuiseksi. Sanottakoon vain että pääsisin paljon helpommalla jos siivoaisin ne huoneet itse keskenäni. Plus säästäisin varmaan noin puolitoista tuntia aikaa, hermoista nyt puhumattakaan.

Tänään tuli sitten tehtyä sellainen vajaa 12 tunnin työpäivä. Ah ja nam! Täytyy sanoa että aika kova rykäisy kun puhutaan että tällainen keskenkasvuinen katsoo jonku toisen ihmisen lasten perään (ja niiden lasten kanssa pitää olla jokseenkin aktiivisesti ihan koko ajan). Tässä voinkin nyt samalla kertoa vähän arkisesta Au Pair -ongelmasta, jonka kanssa nyt vain elän kesään asti. Nimittäin työtunneista. Kas kun kyllähän minullakin työsopimuksessa lukee että työtä saa teetättää max. 45h/viikko ja max. 10h/päivä. Siis periaatteessa minulla olisi täysi oikeus ottaa asia puheeksi ja todeta että nyt menee tunnit yli, jotta tarvitsee kehitellä joku systeemi nyt koska päivästä tulee liian pitkä. Mutta. Entäpä jos nyt menen sitten valittamaan siitä että lasten vapaapäivinä joudun tekemään sen noin 12 tuntia päivässä töitä? Aletaanko sitten kaikki tunnit laskemaan tarkkaan niin, että kaikki jousto loppuu justiinsa? Voisiko se mennä siihen että joka päivälle keksittäisiin minulle JOTAIN hommaa, ihan vain että tunnit tulee täyteen? Nythän on kuitenkin niin, että lasten ollessa koulussa 10 tuntia ei tule täyteen, koska se noin kuusi tuntia kun he ovat oppimassa, katsotaan minun vapaa-ajakseni (joskin kukaan ei ota huomioon sitä että mm. vaadittu pyykinpesu vie sen kolme-neljä tuntia päivässä pari kertaa viikossa). Ja entä ne kerrat kun esimerkiksi host-isä on vaikka perjantain kotona ja minä saan silloin ylimääräistä vapaata? Keksittäisiinkö niillekin päiville minulle jotain nakitettavia pikkuhommia niin että olisin koko päivän sidottuna taloon, ihan vaan että tulee tunnit sitten tehtyä? Niin. Että jos nyt menee väsyneenä avaamaan leipäluukkunsa näistä parista tunnista jotka tuntuu liian väsyttäviltä, niin mitkä ovat sitten seuraamukset? Onko se käsittämättömän pikkumaista minulta tuntea itseni uupuneeksi parin 12 tuntisen päivän jälkeen? Olenko minä huono, joustamaton Au Pair, jos nyt hieman koen tämän sitten vääräksi? Kiittämätön pikkutyttö joka osaa arvostaa ainoastaan joustoa toiseen suuntaan, muttei ole itse valmis antamaan mitään takaisin? Pokkaahan ei todellakaan ole avata suuta, mutta näiden pitkien, päänsärkyyn ja väsymysitkuun päättyvien päivien lopulla välillä miettii että mites jaksetaan huominen? Tähän asiaan olisi muuten todella kiva kuulla muiden Au Pairien kommentteja (jos täällä sellaisia toisinaan vaikka käy). Miten teillä hoidetaan työtunnit? Mikä teistä tuntuu liialta työltä? Kaikkein mielenkiintoisinta olisi kuulla mahdollisten host-vanhempien kanta, olenko minä ihan kamalan itsekäs hupakko? Tosin host-vanhempia täällä ei taida käydä, niitä kun muutenkin Suomessa on jokseenkin vähän. Kai. No käy kuka käy, saa kommentoida, ottaa kantaa ja pohdiskella.

Nyt väsynyt Au Pair käy nukkumaan, jotta jaksaisi huomenna toisen samanlaisen rykäisyn. Ensi viikollahan ne on taas jo koulussa ja sitten on ehkä taas vähän helpompaa. Ei ainakaan 12 tuntia yhteensoittoon.