Aloitetaan nyt vaikka mielialapäivityksellä, jos joku ei tuosta alusta vielä osannut päätellä: hyvä ruoka parempi mieli! Vai miten se nyt meni. Mutta siis joka tapauksessa kahden päivän pahan mielen, huulien mutristusten ja itkuntuherruksen jälkeen on taas lippu jotakuinkin korkealla. Tosin sehän kuului suunnitelmaankin. Nuorimmainen totesi aamulla (hänkin mököttänyt kaksi päivää mun kanssa) että "Riikka, tänään me kuule koitetaan tehdä tästä hyvä päivä meille molemmille!". Selevä.
Omiaan mielialaa oli parantamaan se, kun tänään käveli päivällä tuolla kadulla ja aurinko poltti selkää. Lämmintä oli vajaa 20C ja allekirjoittaneelle meinasi pitkähihaisessa t-paidassaan tulla hiki. On muuten aika jännä yhdistelmä tällainen helmikuun äkkikesä, kun tosiaan mittari paukkaa kahtakymppiä, mutta nurmella on vielä lunta. Aika hämy. Tiistai-aamuna vielä tosiaan sain vähän skrabailla auton ikkunoita. Ei ollut tänään moista ongelmaa. Ei vissiin mitään ilmastonmuutosta ainakaan, ihan normaalia tällanen hei!
Koska olen kesäihminen, innostuin säästä tietenkin heti aivan kohtuuttoman paljon (tarkkasilmäiset naapurit saattoivat havaita pienimuotoista tanssahtelua, ja jos oikein korviaan höristi, joku hömelö eurooppalainen olisi ehkä myös tunnistanut pätkän tipitiitä). Tallustelinkin sitten kirjani kanssa Starbucksille (kyllä, olen vakituinen asiakas, olkoon vaan kuinka korruptoitunut ja paha firma tahansa) ja siitä eväineni läheisen pesis-/jalkkiskentän laidalle katsomoon nauttimaan auringosta.
Kotimatkalla huomasin että olipa yksi puukin alkanut jo pukkaamaan uutta versoa oksille. Ai hemmetti!
Tokihan moisesta ilkamoinnista rangaistaan ja ihan kohta pukkaa joku kauhea lumimyrskytalvikeli päälle, mutta nautitaan nyt vielä kun pystyy!
En tiedä olenko muuten avautunut tästä tänne jo aiemmin (jos olen niin nyt toistan sitten itseäni, sori ; jos en niin nyt avaudun), mutta arki on helpottanut kummasti muutaman kuukauden takaisen taisteluun verrattuna. Muistaako edes kukaan kuinka silloin valitin kun jokainen päivä oli hankala ja lasten kanssa oli kauheaa vääntämistä joka ikisen päivän joka ikinen askare? Jos ei, niin muistutan: siis jokunen kuukausi takaperin jokainen päivä oli hankala ja lasten kanssa oli kauheaa vääntämistä joka ikisen päivän joka ikinen askare. Tänne tullessani olin toki valmistautunut siihen että jossain vaiheessa tulee se hetki kun minua, ja minun auktoriteettiani testaillaan, mutta jotenkin se tuli sen verran myöhään että olin jo lopettanut testin odottamisen. Sitten kun yhtäkkiä kaikki olikin vaikeaa, ei meinannut jaksaa millään puskea päivien läpi. Kannatti puskea. Nyt ollaan lasten kanssa otettu toisistamme mittaa ja tiedetään kaikki (ainakin useimmiten) omat paikkamme. Tiedämme toistemme toimintatavat ja osaamme arvata reaktiot erilaisiin tapahtumiin. Ja vaikka tämä Au Pair luuleekin olevansa kauhean fiksu ja juonikas, ja pyörittävänsä showta lähes diktaattorin ottein, niin ihan varmaan olen väärässä. Aivan saletisti noi penskat on oppineet pelaamaan mun kanssa niin taidokkaasti, että ne saa mut halutessaan toimimaan ihan niiden pillin mukaan ilman että mä edes koskaan tulen tajuamaan asiaa. Luulen vaan kauhean tyytyväisenä olevani muka jotenkin auktoriteettinen johtajahahmo, vaikka oikeasti penskat hieroo nurkan takana kämmeniään yhteen ja hihittää että hölmö lankes taas ansaan!
2 kommenttia:
Mä niin tiedän, mitä tarkoitat tuolla auktoriteetti-asialla. Mulla täällä lapset on just tuossa vaiheessa, että mitään ei tehdä niin kuin pyydetään ja joka sääntöä koitetaan rikkoa. Itse siinä päivä kerrallaan koittaa jaksaa paahtaa eteenpäin ja toivottavasti mullakin jonkun ajan päästä helpottaisi.
Ja minulle ainakin ilmoitettiin, että täällä vähän sua pohjoisempana saattaa tulla taas lunta viikonloppuna, että sitten karkaa kesä taas jonnekin tulevaisuuteen. Toivon kyllä, että jatkuisi nämä vähän lämpimämmät ilmat, vaikkei kevät vielä tulisikaan.
sulonen tuo ipana, ku tuolleen sanoo :) kyllahan tuosta jo piristyy!!
nii ja ma oon kans miettiny ihan samaa tuon auktoriteettijutun kans :D aluks kaikki olil vaikeeta ja meilla oli vanhemman lapsen kans kokoajan kamalaa valtataistelua, mut nyt viime aikoina oon ollut nii rauhallista ja helppoa -liianki kans, tuntuu, etta mun selan takana juonitaan jotain!! :D ja katotaan vain, ku paasin jo sanomaan tasta, ni huomenna kuitenki alkaa taas kalifiksi kalifin paikalle-tappelu :D ahmed ahmedia lainatakseni..
Starbucks <3 ma en *edes* alua tietaa, kuinka julman yhtion kaakaoita nautiskelen...! :)
Lähetä kommentti