Viikonlopun rientoja

Huvipuistoilun jälkeen oli sitten lauantaista maanantaihin vuorossa ihan vain rauhaisaa New York -hengailua. Mullahan siis oli maanantaikin vapaa kun täällä oli Memorial Day, joten pääsi oikeen nauttimaan pitkästä viikonlopusta Suomi-vieraiden kanssa.

Koko viikonloppu meni oikeastaan kävellen erilaisissa paikoissa.
Lauantai-iltana käytiin vähän kuppilassa istumassa drinksujen äärellä. Viereiseen pöytään sattui hömelöt norajalaisveljekset jotka sitten jutuillaan... öh... viihdytti(??) meitä, kunnes iski väsymys ja lähdettiin nukkumaan. Ennen lähtöä ehdittiin puida mm. suomalaisten alkuperää.

Sunnuntaina suuntana oli Harlemin autenttinen Hallelujah-kirkko (jno mitä ne on, baptisteja), jonne lähdettiin suuntaamaan tuskaisen kosteassa kelissä. Vaan niinhän siinä kävi, että kirkolle päästyämme jono ulottui melkein korttelin ympäri, joten luovutimme suosiolla ja jatkoimme matkaa pitkin pohjois-Manhattanin katuja kohti Central Parkia. Matkalla päädyimme kuuntelemaan hieman erään toisen Hallelujah-kirkon kuorolaulantaa kirkon ulkopuolelta kun siellä oli ikkunat auki. Kuulosti hauskalta!

Puistossa käytiin mutustelemassa evästä ja tallusteltiin siellä täällä.
Matkalla eksyttiin puistoilun jälkeen myös kirpparille sekä katumarkkinoille, minne piti korvakorujen perässä hiihdellä.

Maanantaina niin ikään tallusteltiin siellä täällä. Ohjelmassa oli mm. viimeisiä shoppailuja ja nautittiin aurinkoisesta kelistä. Itsellä oli vähän huonompi ilta siinä vaiheessa kun tuli tekstiviestitse host-äidin kanssa vähän kettumaista sananvaihtoa. Meni sitten molemmilla osapuolilla palkokasveja vissiin ihan kokonaisina nenuun ja manasinkin sen naisen jonnekin hyvin rumaan paikkaan. Kaiken kukkuraksi sitten myöhästyin illan junastani kolmella minuutilla niin, että sain juna-asemalla odotella seuraavaa menopeliä tunnin verran. Siinä vaiheessa istuin rappusilla itkua tihrustamassa ja olinpa aika valmis ostamaan lentoliput Suomeen ja haistattamaan pitkät koko Au Pair -touhulle.

No en haistattanut. Ja kyllä se tilanne siitä sitten rauhoittui niin että nyt on taas ihan normimeininki, mutta argh!

No juu. Kökön maanantain jälkeen kävin sitten tiistaina sen verran töissä että vein lapset aamulla kouluun. Sen jälkeen oli suuntana Philadelphia ja Coldplayn keikka, mutta sen reissun taidan vielä eritellä omaksi merkinnäkseen.

Ylämäki alamäki ylämäki alamä....

Kah viikko se mennä hujahti ennen kuin ehti kissaa sanoa. Tosin työviikko olikin lyhykäinen, sillä pojat lähtivät perjantaina aamuyöstä isänsä kanssa Floridaan sukulaisen konfirmaatioon ja minulla oli edessä neljän päivän vapaat! (Maanantai oli täällä Memorial Day ja koulut oli kiinni.)

Keskiviikon illallistaminen jäi väliin kun host-äiti tuli työmatkallaan kipeäksi ja heräsi keskiviikkoaamuna Vegasin hotellissaan kuumeisena. Sellaista sattuu, ei mahda mittään!

Perjantai-aamuna suuntasin New Yorkiin, josta lähdettiin Oskun ja Lauran kanssa bussilla kohti Six Flags Great Adventure -huvipuistoa. Suurinpana kohteena oli Kingda Ka -vuoristorata, joka on ei ainoastaan maailman nopein, vaan myös korkein vuoristoratojen sarjassa! Kääk! (Kannattaa katsoa tuo tokan linkin YouTube-video, mulle tulee vatsanväänteitä jo pelkästään siitä!)

Parin tunnin bussimatkan jälkeen saavuttiin aurinkoiseen ja kuumaan huvipuistoon. Päätettiin aloittaa puuvuoristoradasta, että tulisi pehmeä lasku loppupäivän kieputukseen. VÄÄRIN!! Maailman toisiksi jyrkimmällä puuvuoristoratapudotuksella varustettu El Toro paljastui maailman kamalimmaksi kyydiksi! Nyt puhutaan siis sellaisesta kamalasta, ettei se ollut enää edes hauskaa! Ensimmäinen pudotus oli aivan järkyttävän korkealta ja niin jyrkkä, että allekirjoittanutta pelotti ihan oikeasti. Ei enää toiste tuommoista! (Mutta kaikki muut jotka kyseiseen puistoon menee, menkää te tuohon, haluan kuulla miltä tuntui :D)
Pelonsekaisen järkytyksen (ja ennen kaikkea "selvisin hengissä" -helpotuksen) saattelemana huojuttiin tänä keväänä avattuun vuoristorataan joka meni kovaa, korkealla ja ylösalaisin, sivuttain ja kaikin mahdollisin päin. Siinä oli ihana kyyti! Mentiin kovaa, veden ja tulen läpi, ja niin oli pehmeää että minä vain nauroin innoissani koko kyydin.

Loputkin päivän kyydit olivat hauskoja, eikä ensimmäisen vuoristoradan kaltaista järkytystä enää tullut. Kunnianhimoinen pyrkimys Kingda Kahan jäi kuitenkin haaveeksi, sillä laite oli pois käytöstä. Kyselin asiaa henkilökunnalta ja torniin kuulemma iski salama jokin aika sitten, ja nyt odotellaan osia Saksasta. Meikäläisen on siis syssymmällä mentävä uudestaan, jotta pääsee (joutuupääseejoutuupääsee...) vielä siihen kyytiin (jotta voi sitten sen jälkeen vannoa ettei koskaan enää...).

Hupaisien kyytien lisäksi aurinkoinen päivä kului mm. jonottaessa (jokaiseen laitteeseen noin tunti). Batman-vuoristoradan vieressä oli näytillä kahdessa Batman-elokuvassa käytetty Batmobiili, jota olisi tehnyt mieli päästä vähän tassikoimaan.
Iltasella suunnattiin sitten bussiin ja kotio. Omituiset huvipuistoeläimet jäivät onneksi porttien taa.

Veli Viikonloppu

Yritän tappaa maanantain ankeutta (yääääh!) päivittelemällä tällä kertaa kahvilasta käsin, kaakaon ääreltä (ulkona on KYLMÄ!). Ensimmäinen isoveljen ja tyttöystävä-Lauran kanssa (siis veljen tyttöystävä, ei minun, haha) vietetty viikonloppu on nyt takanapäin ja työnteko maistuu karvaimmalta kalkilta kun tietää velipojan olevan vain tunnin junamatkan päässä lomailemassa. Minäkin tahdon niiden kanssa Nyciä kiertelemään!

Perjantaina töistä päästyäni säntäsin heti sukkana seuraavalla junalla keskustaan ja treffattiin Hard Rock Cafén kulmalla, jonne sitten mentiinkin syömään illallista. Oli aivan ihanaa nähdä taas pitkästä aikaa, ja tuntui ihan hölmöltä ajatus että olen ollut täällä kaukana jo 11(!!) kuukautta. Syötiin ajan kanssa ja vaihdettiin kuulumisia, ruokailun jälkeen vielä hetki pyörittiin siinä Times Squaren (ahdistavassa) ihmisvilinässä...... kunnes alkoi väsymys painaa kaikkia ja minä hyppäsin junaan ja lähdin kotio nukkumaan, veljen ja Lauran suunnatessa majapaikalleen.

Lauantaina sitten Osku ja Laura puolestaan lähtivät maakuntamatkailulle ja puksuttelivat aamujunalla meidän kulmille. Siitä jatkoimme autolla paljon käytetylle Woodburyn Outlet -ostarille, jotta saataisiin shoppailut hyvään alkuun! Kauppakylässä meni aika tehokkaasti koko päivä, ja luvattu sadekin pitäytyi pääasiassa poissa. Jes! Itsekin shoppailin pari t-paitaa ja tarvelistalla olleen hupparin. No ja kellon, kun oli niin hyvässä alennuksessa (yli $85 kello $35).

Ostostelun jälkeen ajelutin vielä vieraita siellä täällä meidän seuduilla, ja piipahdettiinpa nopeasti mun Ameriikan-kotonakin ennen kuin suuntailtiin yhtä matkaa junalla Isoon Omenaan. Illalla väsynyt kolmikko metsästi ruokapaikan, kävi syömässä ja juoksi kaatosateessa hostellille nukkumaan.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa mun (erittäin huonon matkaoppaan) bravuuri, The Village. Eli hyvien yöunien jälkeen suunnattiin harmaan (vaan ei sateisen!) Manhattanin lounaspuolelle katselemaan kaunista Villagen ja Sohon aluetta. Käytiin katsomassa perusnähtävyydet eli Frendit talo......sekä pari Sinkkuelämää-paikkaa. Sitten tallusteltiin siellä täällä. Vahingossa mm. jouduttiin yhteen aivan ihanaan pikkukahvilaan East-Villagen pikkukadulla! Otin osoitteen ylös, sinne voisin eksyä toistekin. Sohon pienet kadut tarjoilivat muutamia liikkeitä ja mm. minulle olisi ollut tarjolla varsin fantsua uutta värimaailmaa......jostain syystä verkka-asu sitten kuitenkin jäi kauppaan...
Sunnuntai meni kaikenkaikkiaan hengaillessa. Syötiin sushia kivassa ja edullisessa pikkuraflassa, käytiin olusella varsin suositussa pubissa ja ihmeteltiin katuja ja meininkejä. Illan päätteeksi käytiin vielä katsastamassa Flat Iron -building, jota minäkin olin toistaiseksi vasta ihaillut vain Empire State Buildingin korkeuksista (enkä koskaan tiennyt kuinka lähellä mun juna-asemaa se onkaan!).Kaupungin pimetessä oli sitten mun aika lähteä kotiin. Sanottiin heipat ja suuntailin junaan, jolla olin kotona hieman ennen puoltayötä.

Nyt on sitten maanantaituska päällä, mutta eiköhän tämä tästä. Keskiviikkona olisi nyt ilmeisesti pariskunnan tarkoitus tulla tänne illalliselle, kun tuo mun host-äiti tulee työmatkalta kotio.

Veljen vierailu on jo nyt ekan viikonlopun jälkeen tuonut ensimmäiset varsinaiset katumus-fiilikset puolen vuoden jatkopäätkösestä. Se oli aivan odotettavissa, mutta vaikka osasin tätä ennakoidakin niin se ei vähennä sitä tosiasiaa että tekisi mieli peruuttaa koko jatko. Juuri nyt jääminen veljen lähdettyä tuntuu todella vaikealta. Lienee sitten ajan tullen keskityttävä pari viikkoa tehokkaasti täällä sosiaaliseen elämään, jotta ei pääse tulemaan sellasta kamalaa koti-ikäväpuuskaa. Tosin näitä tunnelmia nyt vielä nostattanee entisestään se, että yksi ystävä siellä Suomen puolella on juuri valmistumassa ja kohtaa uusia seikkailuja, ja se entisestään korostaa tunnetta omasta paikallaanjunnaamisesta. Hei toisella on jo tutkinto KAUPPAKORKEAKOULUSTA taskussa, työharjoittelu ulkomailla tulossa ja kaikenlaita aikuista tapahtuu, minä se vaan jumitan täällä Au Pair -hommissa, vailla minkäänlaista suuntaa. Huh! Taas pieni tulevaisuusahdistus päällä. (Annille vaan terkkuja, oon niin kade! Mut onnea silti harjoittelupaikasta ;))

Tulevaisuustuskasta huolimatta täällä porskutellaan ja ylihuomennahan sitä taitaa taas tosiaan veljen nähdä, joten eiköhän tässä huomisesta selvitä vaikka päälläseisten!

Kaakao on loppu, Pikkusisko kuittaa.

Hiljaisuuden kohokohtia

Nyt kun sain tuon festaripäivityksen pois alta, niin voinkin sitten ilahduttaa kaikkia vielä tiivistämällä nämä hiljaisten (ja tylsien!) viikkojen "kohokohdat" tähän yhteen merkintään. Näin sitä näppärästi päästään ajan tasalle ja minä voin lakata potemasta huonoa omaatuntoa päivittämättömyydestäni (oi mikä ihana suomenkielen sana!).

1. Kevään baseball-kausi polkaistiin käyntiin virallisesti kaupungin junnujen paraatilla, joka järjestettiin huhtikuun vikana viikonloppuna. Marssiin osallistui sekä tyttöjen että poikien kaikki joukkueet (niitä oli PALJON!), ja aurinkoinen lauantai-aamupäivä oli mitä mainioin tapahtuman seuraamiseen! Allekirjoittanut paineli paikalle kahvilasta haetun aamiaisen kera katsomaan nuorimmaisen kaudenavausta, ja mukaan tuli myös Emmi (jonka motiivina toimi mahd. hyvännäköiset valmentajat...). Alla pari kuvaa iloisista marssijoista.
   
2. Tämän viikon Raivo-kunniamerkinnän saa tämä nyt elettävä päivä. Olen saanut sellaisen verenpainepiikin vanhemman pojan vaatekaapista (joka minun oli tänään tyhjennettävä kun huomenna tulee mies rakentamaan sinne hyllyjä) että melkein olin jo varaamassa lentoja Los Angelesin kautta kotiin. Työ oli pakko keskeyttää, ja lähdettävä ulos, ei enää pää kestänyt kiukkua. Iltapäivällä poika sai kuulla asiasta hyvin harvasanaisesti (en uskaltanut alottaa paasausta, ei olisi muuten tullut huudolle loppua ja poika kyllä tietää tilanteen ennestäänkin) ja host-äiti a.k.a pomo joutui kotiintullessaan raivonaiheuttajan keskelle kun jatkoin päivällä kesken jäänyttä työtä. Avauduin sitten asiasta hänellekin että kun olen aivan kypsä tähän aiheeseen josta olen pojan kanssa taistellut nyt koko sen ajan kun olen täällä ollut ja pahoittelin että hänen piti töistä tulla moisen keskelle. Sain kyllä semmoisen tuen kiukkuni taakse, että johan helpotti. Tehtiin sotasuunnitelma ja nyt jos vaatteet jatkossakin löytyy kaapin lattialta niin alkaa jannulla semmonen työleiri, että mun "viikkaa takas" -käskytykset on siihen verrattuna pikkujuttuja!
   
   
   
   
3. Männäviikolla sain vihdoin hoidettua ajokorttiasiat jokseenkin purkkiin! (Ei kestänytkään kun melkein vuosi...) Eli siis tuossa huhtikuun lopulla vihdoin kävin tekemässä sen vaadittavan teoriakokeen (50 monivalintakysymystä, ei kovin hankala), mutta silloin en hyväksytystä kokeesta huolimatta saanut vielä korttia, koska minun Suomen Autoliitolta lunastamani ajokortin käännös ei kelvannut paikalliselle virastolle. Siispä virallista käännöstä hankkimaan. Viime viikolla sitten vihdoin sain hoidettua käännösasiat ja perjantaina vein paperit Autoliitolle. Yhdeksän (9!!) luukun (ja jonon) kautta eri papereita eri ihmisille ja vihdoin oli kädessä virallinen New Jerseyn ajokortti. Jes! Ei nyt oikeesti ollut niin vaikea homma etteikö olisi aiemmin voinut hoitaa, mutta kun saamaton on...
   
   
   
4. Tämän viikon ensimmäinen Plussa Otsaan -tapaus oli edellispäivänä, kun nuorempi alkoi pelleillä mun Haisuli-pehmolelulla ja kutsui sitä maapähkinäksi. Minä sitten inttämään että "no ei Haisuli mikään maapähkinä ole, kun se on Haisuli!!" ja sanojeni vakuudeksi alettiin heti penkoa YouTubesta Muumi-pätkää missä näkyisi Haisuli (ja se, että se on oikeasti pyöreämpi otus kuin mun litistetty maapähkinäversio). Haisulipätkää ei löydetty, mutta jumahdettiin katsomaan yhtä Muumit-jaksoa sen kanssa ja voi miten ihana tuo pikkumies olikaan kun sekin jaksoi katsoa ihan hiljaa silmät tarkkana. Ja jakso oli siis suomeksi! Hetken päästä löysin saman jakson englanniksi dubattuna, ja sitten katsottiin sitä englanniksi myös. Täytyy vissiin penkoa josko Muumit-dvd:itä saisi englannin dubbauksilla, USA:n aluekoodilla. Vois näille ostaa pari. (Pelastakaa Amerikan lapset Muumityhjiöltä!!)
   
   
5. Tämän viikon toinen Plussa Otsaan -tapaus oli tämänpäiväinen isoveljen Amerikan mantereelle laskeutuminen. Isoveli ja tyttöystävänsä nimittäin lentää päräyttivät tänään New Yorkiin kokonaiseksi KAHDEKSI VIIKOKSI! Näitä vieraita on odotettu! Huomenna kirmaan töiden jälkeen keskustaan ja lähdetään syömään. Ihana nähdä veljeä, en malta odottaa!

Koitan saada (lähinnä äipän pyynnöstä) päiviteltyä tuota veljen vierailua suhteellisen tiuhaan tahtiin.

Niin ja hei! Jos mun elämässä ei nyt olekaan juuri tapahtunut mitään, niin naapurustossa taasen on. Ilmestyi nääs kadun päähän erään talon pihaan haikara ilmoittamaan uudesta poikavauvasta:
Aika söpöä.
Pysytään linjoilla!

Swinefloozle 2009

Hiljaisuuden ja "ei mitään tekemistä" -mielialan rikkojana toimi toukokuun ekana viikonloppuna pidetty Bamboozle-festivaali, jonne sännättiin iloisin mielin nauttimaan livemusiikista ja sirkushuveista.
Lauantai-aamuna siis pakkasin laukkuun kertakäyttösadetakkeja (koko viikonlopuksi luvattu kaatosadetta, jipii!) ja käsidesinfiointiainetta (pyh pah swineflu a.k.a sikainfluenssa) ja lähdin hakemaan ihanaista Soniaa seurakseni Jersey Cityn sokkeloista.

Koska en ollut pakannut mukaan aurinkolaseja, toverimme Keltainen pilkisti mukavasti esiin pilvien takaa ja lauantain festaripäivästä tulikin yllättävän pirteä. Lavojen takana näkyi Manhattan...
...ja osaksi avatun, tyhjän Giants-stadionin ei tarvinnut toimia sadesuojana, vaan lähinnä käsienpesu- ja ruokailupisteenä.
Lauantain festaripäivä oli minulle lähinnä fiilistelyä ja uuden musiikin löytämistä. Bändit olivat jokseenkin tuntemattomia ja niinpä tallustinkin vain Sonian perässä katsomassa yhtyeitä joita hän tahtoi nähdä ja nautiskelin siitä, että luvattu sade ei koskaan ilmaantunut juhlaa häiritsemään.

Illan pääaktina lauantaina oli Fall Out Boy, jota Sonia tahtoi nähdä lähinnä muistelosyistä. Itse en ole koskaan kyseisestä yhtyeestä innostunut, ja jopa seuralaiseni kyllästyi siinä määrin että lähdettiin kesken keikan ajelemaan kotia kohti.

Sunnuntaina (3.5.) oli odotettu päivä, jolloin lauteille nousi ennen kaikkea The Used. Tätä keikkaa on odotettu jokunen vuosi! Siispä olin aivan pähkinöinä, vieläpä kun paikalle tuli sunnuntaina paljon kavereita. Moisten piristysruiskeiden vuoksi ei koko päivän kestänyt sadekaan haitannut, vaikka ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen olikin läpimärkä (kertissadetakista huolimatta), ja parin tunnin päästä kylmyys tunki luihin ja ytimiin. (Onneksi stadionilta sai kuumaa kaakaota!)

Ennen illan Used-huipennusta, lauteille nousi myös Taylor Hansonin sivuprojektibändi Tinted Windows! Itse en edes tajunnut yhtyeen olevan Bamboozlen esiintyjälistalla, ja oivallus kävi vasta siinä vaiheessa kun satuin saman lavan kohdalle bändin kavutessa soittimiensa taa.
Sunnuntain viihdyttäjinä toimi myös mm. Billy Talent, Taking Back Sunday, (ruotsalainen) The Sounds, sekä viiden vuoden tauolta palannut No Doubt! Viimeisenä mainittu vakuutti energisyydellään niin, että vielä ennen autolle hilaantumista menin ja ostin lipun heidän kesäkuun lopussa pidettävälle keikalle, jolla soittaa myös ihanainen Paramore. Loistava loppu hienolle viikonlopulle!

Väsyneenä, läpimärkänä ja viluisena ajeltiin vielä Jersey Cityyn Sonialle. Matkalla tietenkin eksyttiin Amerikan ah-niin-ihanille motareille, mutta löydettiin onneksi perille parin mutkan kautta (ja meinattiin joutua Manhattanille, mutta vedettiin sitten tunneleille vievältä tieltä hieeeeman laiton uukkari poies....). Loppu hyvin kaikki hyvin! Sonian majapaikalta ajelin tuttua reittiä kotio ja olin omassa huoneessa jo ennen puoltayötä! Go me!

Tämän Au Pairin veri vaatii nyt vaan lisää keikkaelämää. Saisi nuo lempparibändit nyt lopettaa taukonsa ja palata lavoille sankoin joukoin! Riikka kiittää ja kuittaa.

(P.S. Selvisin koko viikonlopusta ilman kauhistuttavaa Sikainfluenssaa, jes!)

Sormenheristys

Hieman saa nyt mennä tämä keskinkertainen Au Pair nurkkaan häpeämään... Sen verran laiskasti on blogia päivitelty! Ihan on nyt jo useampi ihminen (no öö.. kolme... mut silti..) huudellut päivitysten perään.

Ilmoitan siis tässä nyt että hengissä olen ja ei, pelätty sikainfluenssa ei ole vielä minua saanut joten eteenpäin potkitaan suhteellisen terveenäkin!

Päivityskatkon aikana ei ole tapahtunut juurikaan mitään. Ihan oikeasti, harvinaisen kuollutta.

Kärsivällisyyttä rakkaat toverini, nyt koetan parin seuraavan päivän aikana päivitellä blogin ajantasalle. Kyllä tämä tästä taas lähtee potkimaan!

Arki

Normipäivän tekstiviestittelyä (editoituna pois kaikki työhön liittymättömät). Kiitos at&t rajattomista tekstareista ja KIITOS ymmärtäväisille kanssasisarille.

R: Argh! En jaksa tätä siivouspelleilyä! Ei se jumankauta VOI olla näin vaikeeta!!

E: On se. -.-

R: Mun iltapäivä vaan paranee, nyt tuli päänsärky.

E: Voi toista. Ois pitäny lähettäää USPin mukana sulle Prozacia tuleen :/
E: Pelottavaa ! Sanoin vahingossa Madille et 'anna se mulle' ja se ojensi wash clothinsa mulle 8|

R: Aaahhaha! Se osaa sittenki suomee!
R: 1 valmis, toinen jäljellä. Ja kello on vasta viisi. Universumi pilkkaa mua!

E: Ahh onnea! One down one to go! :P Me tullaan kylpemästä ja Madi aukasee oven ku mää oon oven takana poimimassa wash clothia ja lyö päänsä siihen oveen. "U DID THAT !!!" -.-

R: Urpo lapsi. HUOH.

E: Hajoo pää siihen välillä ku mikään ei oo ikinä sen vika ja välillä se on vaan niin TYHMÄ. Onks teillä tämmöstä havaittavissa?

R: Ai meidän onnelassa vai?! No ei tietenkään!!

E: Riikka koska me hankittiinkaan niitä lapseja?

R: Kivasti on nyt sitten lapset riidoissa ja mulla pinna loppunu. Ja isovanhemmat tulee ties millon. Tod.näk. joskus seiskan jälkeen.

E: Sano niille, että kohta tulee emmo setviin asioita stna!

R: Haha voi olla ettei toimis :D Taidan keittää lisää teetä ja antaa niitten tapella. Puhdistaa sitten ilmaa kivasti kun ovat hetken huutaneet toisilleen.

E: Totta. Loistava plan.

R: Ai niin! Vastauksena aiempaan kysymykseen: just nyt sanoisin et EI HANKITA! Ostan koiran.

*

Todelliset Au Pair -ystävät ei piruile eivätkä kummastele yhtään, jos viisi minuuttia viestittelyn jälkeen saa puhelun "Awww et ikinä arvaa mitä noi äsken teki! Miten lapset osaakin olla noin ihania joskus?! Voi vitsi, vähän söpöjä!"