Hiljaisuuden kohokohtia

Nyt kun sain tuon festaripäivityksen pois alta, niin voinkin sitten ilahduttaa kaikkia vielä tiivistämällä nämä hiljaisten (ja tylsien!) viikkojen "kohokohdat" tähän yhteen merkintään. Näin sitä näppärästi päästään ajan tasalle ja minä voin lakata potemasta huonoa omaatuntoa päivittämättömyydestäni (oi mikä ihana suomenkielen sana!).

1. Kevään baseball-kausi polkaistiin käyntiin virallisesti kaupungin junnujen paraatilla, joka järjestettiin huhtikuun vikana viikonloppuna. Marssiin osallistui sekä tyttöjen että poikien kaikki joukkueet (niitä oli PALJON!), ja aurinkoinen lauantai-aamupäivä oli mitä mainioin tapahtuman seuraamiseen! Allekirjoittanut paineli paikalle kahvilasta haetun aamiaisen kera katsomaan nuorimmaisen kaudenavausta, ja mukaan tuli myös Emmi (jonka motiivina toimi mahd. hyvännäköiset valmentajat...). Alla pari kuvaa iloisista marssijoista.
   
2. Tämän viikon Raivo-kunniamerkinnän saa tämä nyt elettävä päivä. Olen saanut sellaisen verenpainepiikin vanhemman pojan vaatekaapista (joka minun oli tänään tyhjennettävä kun huomenna tulee mies rakentamaan sinne hyllyjä) että melkein olin jo varaamassa lentoja Los Angelesin kautta kotiin. Työ oli pakko keskeyttää, ja lähdettävä ulos, ei enää pää kestänyt kiukkua. Iltapäivällä poika sai kuulla asiasta hyvin harvasanaisesti (en uskaltanut alottaa paasausta, ei olisi muuten tullut huudolle loppua ja poika kyllä tietää tilanteen ennestäänkin) ja host-äiti a.k.a pomo joutui kotiintullessaan raivonaiheuttajan keskelle kun jatkoin päivällä kesken jäänyttä työtä. Avauduin sitten asiasta hänellekin että kun olen aivan kypsä tähän aiheeseen josta olen pojan kanssa taistellut nyt koko sen ajan kun olen täällä ollut ja pahoittelin että hänen piti töistä tulla moisen keskelle. Sain kyllä semmoisen tuen kiukkuni taakse, että johan helpotti. Tehtiin sotasuunnitelma ja nyt jos vaatteet jatkossakin löytyy kaapin lattialta niin alkaa jannulla semmonen työleiri, että mun "viikkaa takas" -käskytykset on siihen verrattuna pikkujuttuja!
   
   
   
   
3. Männäviikolla sain vihdoin hoidettua ajokorttiasiat jokseenkin purkkiin! (Ei kestänytkään kun melkein vuosi...) Eli siis tuossa huhtikuun lopulla vihdoin kävin tekemässä sen vaadittavan teoriakokeen (50 monivalintakysymystä, ei kovin hankala), mutta silloin en hyväksytystä kokeesta huolimatta saanut vielä korttia, koska minun Suomen Autoliitolta lunastamani ajokortin käännös ei kelvannut paikalliselle virastolle. Siispä virallista käännöstä hankkimaan. Viime viikolla sitten vihdoin sain hoidettua käännösasiat ja perjantaina vein paperit Autoliitolle. Yhdeksän (9!!) luukun (ja jonon) kautta eri papereita eri ihmisille ja vihdoin oli kädessä virallinen New Jerseyn ajokortti. Jes! Ei nyt oikeesti ollut niin vaikea homma etteikö olisi aiemmin voinut hoitaa, mutta kun saamaton on...
   
   
   
4. Tämän viikon ensimmäinen Plussa Otsaan -tapaus oli edellispäivänä, kun nuorempi alkoi pelleillä mun Haisuli-pehmolelulla ja kutsui sitä maapähkinäksi. Minä sitten inttämään että "no ei Haisuli mikään maapähkinä ole, kun se on Haisuli!!" ja sanojeni vakuudeksi alettiin heti penkoa YouTubesta Muumi-pätkää missä näkyisi Haisuli (ja se, että se on oikeasti pyöreämpi otus kuin mun litistetty maapähkinäversio). Haisulipätkää ei löydetty, mutta jumahdettiin katsomaan yhtä Muumit-jaksoa sen kanssa ja voi miten ihana tuo pikkumies olikaan kun sekin jaksoi katsoa ihan hiljaa silmät tarkkana. Ja jakso oli siis suomeksi! Hetken päästä löysin saman jakson englanniksi dubattuna, ja sitten katsottiin sitä englanniksi myös. Täytyy vissiin penkoa josko Muumit-dvd:itä saisi englannin dubbauksilla, USA:n aluekoodilla. Vois näille ostaa pari. (Pelastakaa Amerikan lapset Muumityhjiöltä!!)
   
   
5. Tämän viikon toinen Plussa Otsaan -tapaus oli tämänpäiväinen isoveljen Amerikan mantereelle laskeutuminen. Isoveli ja tyttöystävänsä nimittäin lentää päräyttivät tänään New Yorkiin kokonaiseksi KAHDEKSI VIIKOKSI! Näitä vieraita on odotettu! Huomenna kirmaan töiden jälkeen keskustaan ja lähdetään syömään. Ihana nähdä veljeä, en malta odottaa!

Koitan saada (lähinnä äipän pyynnöstä) päiviteltyä tuota veljen vierailua suhteellisen tiuhaan tahtiin.

Niin ja hei! Jos mun elämässä ei nyt olekaan juuri tapahtunut mitään, niin naapurustossa taasen on. Ilmestyi nääs kadun päähän erään talon pihaan haikara ilmoittamaan uudesta poikavauvasta:
Aika söpöä.
Pysytään linjoilla!