Veli Viikonloppu

Yritän tappaa maanantain ankeutta (yääääh!) päivittelemällä tällä kertaa kahvilasta käsin, kaakaon ääreltä (ulkona on KYLMÄ!). Ensimmäinen isoveljen ja tyttöystävä-Lauran kanssa (siis veljen tyttöystävä, ei minun, haha) vietetty viikonloppu on nyt takanapäin ja työnteko maistuu karvaimmalta kalkilta kun tietää velipojan olevan vain tunnin junamatkan päässä lomailemassa. Minäkin tahdon niiden kanssa Nyciä kiertelemään!

Perjantaina töistä päästyäni säntäsin heti sukkana seuraavalla junalla keskustaan ja treffattiin Hard Rock Cafén kulmalla, jonne sitten mentiinkin syömään illallista. Oli aivan ihanaa nähdä taas pitkästä aikaa, ja tuntui ihan hölmöltä ajatus että olen ollut täällä kaukana jo 11(!!) kuukautta. Syötiin ajan kanssa ja vaihdettiin kuulumisia, ruokailun jälkeen vielä hetki pyörittiin siinä Times Squaren (ahdistavassa) ihmisvilinässä...... kunnes alkoi väsymys painaa kaikkia ja minä hyppäsin junaan ja lähdin kotio nukkumaan, veljen ja Lauran suunnatessa majapaikalleen.

Lauantaina sitten Osku ja Laura puolestaan lähtivät maakuntamatkailulle ja puksuttelivat aamujunalla meidän kulmille. Siitä jatkoimme autolla paljon käytetylle Woodburyn Outlet -ostarille, jotta saataisiin shoppailut hyvään alkuun! Kauppakylässä meni aika tehokkaasti koko päivä, ja luvattu sadekin pitäytyi pääasiassa poissa. Jes! Itsekin shoppailin pari t-paitaa ja tarvelistalla olleen hupparin. No ja kellon, kun oli niin hyvässä alennuksessa (yli $85 kello $35).

Ostostelun jälkeen ajelutin vielä vieraita siellä täällä meidän seuduilla, ja piipahdettiinpa nopeasti mun Ameriikan-kotonakin ennen kuin suuntailtiin yhtä matkaa junalla Isoon Omenaan. Illalla väsynyt kolmikko metsästi ruokapaikan, kävi syömässä ja juoksi kaatosateessa hostellille nukkumaan.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa mun (erittäin huonon matkaoppaan) bravuuri, The Village. Eli hyvien yöunien jälkeen suunnattiin harmaan (vaan ei sateisen!) Manhattanin lounaspuolelle katselemaan kaunista Villagen ja Sohon aluetta. Käytiin katsomassa perusnähtävyydet eli Frendit talo......sekä pari Sinkkuelämää-paikkaa. Sitten tallusteltiin siellä täällä. Vahingossa mm. jouduttiin yhteen aivan ihanaan pikkukahvilaan East-Villagen pikkukadulla! Otin osoitteen ylös, sinne voisin eksyä toistekin. Sohon pienet kadut tarjoilivat muutamia liikkeitä ja mm. minulle olisi ollut tarjolla varsin fantsua uutta värimaailmaa......jostain syystä verkka-asu sitten kuitenkin jäi kauppaan...
Sunnuntai meni kaikenkaikkiaan hengaillessa. Syötiin sushia kivassa ja edullisessa pikkuraflassa, käytiin olusella varsin suositussa pubissa ja ihmeteltiin katuja ja meininkejä. Illan päätteeksi käytiin vielä katsastamassa Flat Iron -building, jota minäkin olin toistaiseksi vasta ihaillut vain Empire State Buildingin korkeuksista (enkä koskaan tiennyt kuinka lähellä mun juna-asemaa se onkaan!).Kaupungin pimetessä oli sitten mun aika lähteä kotiin. Sanottiin heipat ja suuntailin junaan, jolla olin kotona hieman ennen puoltayötä.

Nyt on sitten maanantaituska päällä, mutta eiköhän tämä tästä. Keskiviikkona olisi nyt ilmeisesti pariskunnan tarkoitus tulla tänne illalliselle, kun tuo mun host-äiti tulee työmatkalta kotio.

Veljen vierailu on jo nyt ekan viikonlopun jälkeen tuonut ensimmäiset varsinaiset katumus-fiilikset puolen vuoden jatkopäätkösestä. Se oli aivan odotettavissa, mutta vaikka osasin tätä ennakoidakin niin se ei vähennä sitä tosiasiaa että tekisi mieli peruuttaa koko jatko. Juuri nyt jääminen veljen lähdettyä tuntuu todella vaikealta. Lienee sitten ajan tullen keskityttävä pari viikkoa tehokkaasti täällä sosiaaliseen elämään, jotta ei pääse tulemaan sellasta kamalaa koti-ikäväpuuskaa. Tosin näitä tunnelmia nyt vielä nostattanee entisestään se, että yksi ystävä siellä Suomen puolella on juuri valmistumassa ja kohtaa uusia seikkailuja, ja se entisestään korostaa tunnetta omasta paikallaanjunnaamisesta. Hei toisella on jo tutkinto KAUPPAKORKEAKOULUSTA taskussa, työharjoittelu ulkomailla tulossa ja kaikenlaita aikuista tapahtuu, minä se vaan jumitan täällä Au Pair -hommissa, vailla minkäänlaista suuntaa. Huh! Taas pieni tulevaisuusahdistus päällä. (Annille vaan terkkuja, oon niin kade! Mut onnea silti harjoittelupaikasta ;))

Tulevaisuustuskasta huolimatta täällä porskutellaan ja ylihuomennahan sitä taitaa taas tosiaan veljen nähdä, joten eiköhän tässä huomisesta selvitä vaikka päälläseisten!

Kaakao on loppu, Pikkusisko kuittaa.