Miniloma miniosavaltiossa

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna suunnattiin host-perheen kanssa kohti pohjoista. Vanhempien tultua töistä perjantai-iltana, suunnattiin autojen nokat Connecticutiin ja ajettiin ensin välietapille.

Hotelliyön jälkeen mentiin Connecticutin suosittuun Mystic-akvaarioon. Minulla vierailu olikin jo toinen, sillä samassa mestassa tuli nopeasti piipahdettua myös Bostonin reissulla. Tällä kertaa aikaa oli kuitenkin enemmän ja sitä ehti nähdä sellaisiakin asioita mitä ei ekan piipahduksen jälkeen tiennyt siellä olevankaan! Muutama pakollinen eläinkuva:

Tämä toveri on siis lonkeroistaan
lasissa kiinni jumittava mustekala.

Mulle tuli tästä möllöttäjästä jostian syystä mieleen
ystäväni Anni, joka tällä hetkellä seikkailee Saksassa :D

Symppis Beluga-valas tuli
morjestamaan oikein pinnalle asti. Ihana!

Pakollinen pingviini-kuva.

Bongaa sudenkorento!

Ehdottomasti siistein kohde mestassa oli kuitenkin ekalla vierailulla missattu lintu"huone", joka oli siis valtava ulkona ollut häkki minne sai mennä sisään ja sinulle annettiin mukaan tikku jossa oli linnunruokaa. Siellä sitten tuli kavereiksi mitä kauneimpia undulaatteja. Olisin voinut viettää siellä koko loppupäivän!

Nuorimmainen sai kavereita tuplasti, kun
yksi lintu lehahti ruokatikun sijaan päähän!

Tämä komea kaveri ei moiseen
tikkusyöttöön suostunut laisinkaan.

Eläinseikkailujen jälkeen hypättiin sitten autoon ja suunnattiin Rhode Islandille, pikkuruiseen osavaltioon Connecticutin pohjoispuolella. Nyt mukana oli jo isovanhemmat, iso autollinen serkkuja sekä meidän poppoo kahdella kaaralla. Lyhyehkön ajomatkan jälkeen saavuimme talolle, joka oli yksi siisteimmistä mestoista missä olen koskaan ollut!

Talo oli aivan turkasen vanha ja upeasti säilytetty, kolmikerroksinen antiikkimuseo. Takapiha laskeutui rauhallisen lahdukan veteen, ja tarjolla oli niin laituria, nurmikenttää kuin kallioitakin. Takapihan terassilta oli ihana vedentäyteinen näköala, ja voin sanoa että jos tuollaisen mestan saisi omakseen niin en ikinä viettäisi aikaa muualla. Koitin räpsiä muutamia kuvia, jos niistä edes saisi hieman käsitystä millainen se mesta oli.

Toinen kahdesta mielettömästä
kylpyhuoneesta. Suihku tuli keskeltä kattoa ja
ammekin oli ihananvanha tassuamme.

Jopa rännit olivat puuta!

Toinen niistä siisteistä kylppäreistä. Tässä
alakerran pesuhuoneessa kylpyamme oli
älyttömän hieno, kapea kuparikouru!

Näkymä takapihan terassilta.

Oma vierailuni tässä naurettavan hienossa mestassani oli lyhyehkö. Tarkoitus oli lähteä kotio jo heti sunnuntaiaamuna. Lauantaina ehdin kuitenkin nauttia aurinkoisista kallioista kirjan kera, sekä maistelemaan saaristolaisantimia tunnelmallisessa ravintolassa, josta tuli hieman mieleen Helsingin ravintola Saari.

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä host-isän kyydillä takaisin alkuiltapäivästä. Lopulta kuitenkin kävi niinkuin meidän oman Suomi-suvun kanssakin yleensä. Tassutellessani pyjamassa teetä keittelemään, oli mies jo kantamassa kamoja autoon. Olisihan se pitänyt arvata ettei se hätähousu malta! Naureskellen nautin aamupalani ja kannoin sitten omat roinani autoon ja lähdettiin sitten jo heti aamuyhdeksän jälkeen ajamaan kotia kohti.

Suku on ....

Keskiviikkona 22.7. meikäläisellä tuli taas sukuloimisen aika, kun äiti ja serkkutyttö lensivät tälle puolelle Suurta Vettä. Heti torstaina töistä päästyäni syyhkäisinkin junalla keskustaan kahvittelemaan ja lunastamaan tuliaispussia numero 1. Siellä oli mm. iskän lähettämä Pori Jazz -huivi, Muumi-lehtiä, Aku Ankka, Hevoshullu, Oltermannia (taivas!), Ruisleipää, paljon pyydettyä Bonaquaa, ja suomalaista namia. Nams! Pari tuntia ehdittiin siinä istua ja jutella, kunnes mun oli paineltava junalla takaisin jotta heräisin seuraavana aamuna vielä töihinkin.

Perjantaina pääsin normaalia aikaisemmin töistä, kun host-äiti ihanasti järkkäili niin että sain lapset isovanhemmille ja pääsin aikaisella junalla keskustaan. Mukanani valtava matkalaukku Suomeen lähetettäväksi hilauduin hiki selkää valuen junaan ja kohti sukuloimisviikonloppua. Herrasmiehet auttoivat painavan laukun nostelussa matkan varrella, ja pääsinkin kunnialla asemalta ulos vaikka kadulle vievät liukuportaat olivatkin pois käytöstä.

Nakattuamme mun kamat Times Squaren vieressä sijainneelle hotellille, suunnattiin pian illalliselle ja pienelle iltakävelylle. Mielettömän komean salamoinnin välkkyessä taustalla, tallusteltiin hämärässä Keskuspuistossa ja käytiin ihastelemassa näkymiä.

Äippä Central Parkissa iltahämärällä.

Kovin myöhään ei jaksanut kukaan valvoa, kun matkalaisilla kenties painoi vielä hieman aikaeron rasite ja allekirjoittaneellakin oli papu lasten jäljiltä aika vähissä.

Lauantaina heräsimme kauniiseen auringonpaisteeseen ja suuntasimme kirjaston viereiseen Bryant Parkiin aamiaiselle. Teen ja kahvien jälkeen oli kansassa virtaa ja ensin suuntasimme vahakabinettiin ostamaan lippuja ennakkoon myöhäisempää visiittiä varten. Jonossa suunnitelma kuitenkin muuttui ja päätimme käydä katsastamassa vahanuket samantein. Kuviahan on vaikka kuinka, mutta... noh... ei niin kauniita että niitä kauheasti viitsisi esitellä... (eikä pidä syyttää kameraa, jos talvella saa talvikuvia, sanoi isäni kerran) Elvis on kuitenkin pakko tähän laittaa, ihan vaan Emmiä ajatellen:Ja ehkä jopa oma suosikkini, puodin puolelta löytynyt toverimme Paavo!
Vahakabinetin jälkeen tallustimme ruokakauppaan ostamaan eväitä ja lähdimme nauttimaan pientä piknikkiä Central Parkiin.
Ruokailun ja asiaan kuuluvan ruokalevon jälkeen suuntasimme suuren suihkulähteen ympäristöön nauttimaan katutaiteesta. Suihkulähteen edustalla olevien isojen portaiden juurella kun yleensä esiintyy minun lemppariryhmäni, kasa äänekkäitä nuoria miehiä jotka suorittavat erinäisiä hyppyjä, loikkia ja siinä sivussa ihmisten naurattamista.

Shown päätöksessä yksi miehistä hyppää
neljän ihmisen yli voltilla. Teepä itse perässä!

Päivän kuumuutta karistaaksemme loikattiin serkun kanssa myös ihan suihkulähteeseen asti viilentymään:Suihkulähteeltä jatkoimme matkaa Järven länsireunalle, missä mm. saimme paljon eläinkavereita:
Puistosta taisimme siirtyä sitten muutaman mutkan kautta hotellille pienen välikuoleman pariin, ennen kuin oli sitten illallisen paikka.

Sunnuntaipäivä alkoi pienellä shoppailupyrähdyksellä mm. tavaratalo Macy'sin ihmemaailmassa. Ostostelun jälkeen nopea lounas ja sitten oli vuorossa paljon odotettu Leijonakuningas-musikaali! Nyt voin sanoa että kun tulette New Yorkiin, menkää ehdottomasti katsomaan tämä! Menee henkilökohtaisella listalla ohi kaiken maailman Empire State Buildingien sun muiden. Toistaiseksi en ole nähnyt mitään näin upeaa tässä maassa. Musiikit ovat aivan käsittämättömiä, sen tietävät kaikki, mutta lavastus, puvustus, ylipäätään koko toteutus on sellainen että vieläkin surisee päässä kun oikein alan asiaa miettimään. Itsehän olen sellainen herkkis, että kun ensimmäinen kappale alkoi ja eläimet lähtivät tulemaan lavalle penkkirivien välistä, niin meikäläinen pillahti itkuun, ja tehokkaasti vollotti sen jälkeen jokaisen lempparikappaleen aikana. Mutta veikkaisin että vähemmän herkkistä katsojaakaan ei tämä jätä kylmäksi. Löysin YouTuben ihmemaailmasta pienen videon kyseisestä musikaalista, ja siitä nyt saa pientä käsitystä, vaikkei tuolla pääsekään kovin lähelle totuutta:


Aulassa oli kuvattavana myös Rafiki-apinan puku:
Musikaalin aikana oli alkanut sataa, ja kiirettä teatterista ulos ei ollut. Aulasta avautuikin kiva, uudenlainen kuvakulma Times Squaren hulinaan:
Teatterin jälkeen juostiin hotellin viereiseen Starbucks-kahvilaan ihmettelemään paukkuvaa ukkosmyrskyä ja piiskaavaa kaatosadetta, jolta ei kyllä säästynyt yksikään, oli sateenvarjo tai ei. Sateen rauhoituttua käytiin vielä tallustamassa Viidettä Avenueta, mutta suurin osa kaupoista oli jo ehtinyt mennä kiinni, meidän pakoillessa myräkkää. Siispä tyydyimme hetken tallustelun jälkeen suuntaamaan hotellille, jossa minä laitoin kamani kasaan ja jumittelun jälkeen oli aika lähteä kotia kohti, jotta ehtisi nukkua hieman ennen maanantai-aamun ärsyttävää herätystä.

Hellurei äiti ja serkku, katsellaan ensi vuonna sitten uudestaan!

Kulttuuri vs. Loikoilu

Mistä se kertoo kun päivittää blogia kalenterista lukien?
Että päivitysväli on hieman liian pitkä!!

Noh, edellisen päivityksen jälkeen tosiaan kyseisenä viikonloppuna (17.-19.7.) ei sitten mentykään Washington D.C:n reissulle niin kuin oli alunperin suunniteltu, joten hilluin sen viikonlopun sitten rauhassa täällä kotikonnuilla.

Lauantaina hilauduin New York Cityyn suunnitelmana harrastaa kulttuuria ja sivistäytyä jonkun museon tai näyttelyn parissa. Aurinkoinen päivä nosti tunnelmaa ja keskustassa pienen kävelyn jälkeen päätin hakea lounaaksi salaatin ja käydä nauttimassa sen Central Parkin nurmella ennen museoitumista. Kas kas, se oli VIRHE! Mitäs luulette, kuinka käy kun meikäläinen ässettyy mukavasti siihen aurinkoon nurmelle? Siitä mihinkään museoon enää tule lähdettyä... Siinähän sitä sitten loikoiltiin takamus homeessa iltaan asti, fiilisteltiin kesää ja kiireettömyyttä. Nooo, ehtii niihin museoihin sitten syksyn viimassa ja alkutalven räntäsateissakin, eikö?

Rauhaisan viikonlopun jälkeen oli taas aika tehdä hieman töitä. Myönnettäköön, että motivaatio minkäänlaiseen lasten kanssa puuhailuun on viime aikoina ollut nollan alapuolella ja päivästä toiseen mennään teetä keittäen ja sataan laskien. Eikä lapset edes ole mitenkään erityisen vaikeita tai mitään, minä en vaan enää tahdo jaksaa tätä hommaa. Koti-ikäväkin on päässyt taas kolkuttelemaan. Ehkä taustalla on osaltaan tieto siitä, että jos en olisi jatkanut puolella vuodella, suuntaisin viimeistään näihin aikoihin, elokuun alussa, kotiin. Toisaalta myös kesä saattaa vaikuttaa, sillä se että lapset eivät ole koulussa, meinaa että minä olen heidän kanssaan jumissa paljon enemmän kuin kouluvuoden aikana. Siispä kuukauden verran vielä jaksaa, sitten alkaa koulut ja homma helpottuu, eikös vain? Niin ainakin uskotaan juuri nyt, katsotaan syyskuussa uudestaan. Tällä hetkellä suurta helpotusta tuovat kavereilta tulevat ihanat kirjeet ja kortit. Kiitos kaikille muruille Suomessa ja Ruotsissa jotka ovat jaksaneet lähettää etanapostia. Se on aivan käsittämätön piristys päivään. (Ja niille, jotka eivät vielä ole lähettäneet: pistäkää tulemaan senkin kelvottomat hunsvotit!)

Se oli loman loppu

Rantareissun jälkeen otin iisisti täällä kotioloissa. Viikonlopuksi lähdin Eveliinalle saunomaan ja maanantaina olikin sitten taas aika jatkaa töitä.

Heti tiistaina tosin leiriarki sai hieman muutosta, kun isoisä-E tahtoi viedä minut ja lapset... mikä se nyt olisi... elämyspuistoon? Siis sellainen mesta missä oli muutamia tivolilaitteita, pieni pelihalli ja pieni vesipuisto. Siispä aurinkoisena aamuna lähdettiin ajelemaan ja päivä kului laitteissa hurvitellessa, ja iltapäivällä vesipuiston puolella liukumäissä. Pojat tietenkin raahasivat mut kaikkiin hurjimmiltakin tuntuviin vesiliukumäkiin, vaikkakin lopulta se meni niinpäin että minä sain suostutella nuoremman tulemaan mun kanssa Mustaan Aukkoon, kun sitä alkoi hirvittää. Mutta olihan se sitten hauska mäki, kun ei tarvinnut yksin mennä!

Muutama kuva päivältä:Mestan karkkitankometsässä käytiin vähän maistelemassa namia...

(Huomatkaa Emmin lahjaksi antama Rolling Stonesin Kurt-laukku.)

...kunnes homma lähti käsistä ja ruuaksi joutuikin pikkuveli...
Nopea ja näppärä Au Pair onneksi ehti paikalle pelastamaan tilanteen, ja kaikki lapset saatiin kotiin ehjinä!

Reissun jälkeen on leiriarki pyörinyt taas normaalisti. Penskat on pari tuntia päivästä leirillä, muuten touhuillaan sitä sun tätä (käydään puistoissa ja hengaillaan). Tänä viikonloppuna oli alkuperäisenä suunnitelmana reissu Washingtoniin, mutta se nyt meni sitten kuulemma puihin joten katsellaan mitä muuta keksisi. Toivotaan että säät suosii niin ehkä sitä voi vaan istuskellä Central Parkissa ja nauttia siitä ettei ole kiire minnekään.

Rantaelämää 6.7.-8.7.

Itsenäisyyspäivän aamuna host-perheeni suuntasi auton nokan kohti etelää ja Jersey-rannikon Long Beach Islandia. Koska perheen oli tarkoitus lomailla saarella kokonainen viikko, iski meikätytöllekin siihen sitten ylimääräistä lomailua. Jes!

Suunnitelmien muotoutuessa host-äidin äiti, siis isoäiti-A, soittaa rinpautti mulle ja kutsui luokseen kyläilemään. Isoäiti-A asustelee rannikolla itsekin, ja suunnitelmaksi tehtiin tiistaille visiitti LBI:lle host-perheen luo, ja sitten keskiviikko-iltana suuntaisin takaisin kotiin.

Siispä maanantaina hyppäsin autoon aurinkorasvojen ja uimakamojen kera, ja suuntasin itsekin host-perheen perässä kohti hiekkarantoja. Isoäiti-A:n hyvien ohjeiden avulla löysin perille ongelmitta, ja kamat vierashuoneeseen nakattuani lähdettiinkin kaikki kolme (isoäiti-A, isoisä-K sekä minä) ajelulle rantaa pitkin, katselemaan vähän merimaisemia. Iltapäivä oli aurinkoinen ja istuskeltiin jokunen tovi rannan tuntumassa nauttimassa merituulesta.

Maanantai meni rentoillessa. Rantafiilistelyn jälkeen syötiin isoäiti-A:n kokkailema herkullinen illallinen, istuskeltiin takapihan terassilla hetki viinilasillisten äärellä, sitten katsottiin leffaa ja syötiin jätskiä.

Tiistai-aamuna herättiin sitten ajoissa (no... vapaapäiväksi ajoissa) ja pakattiin LBI-kamat autoon. Aamiaisen jälkeen matkaan, ja perille päästiin puoliltapäivin. Host-perheen talo oli aivan rannalla, ja heti autosta päästyämme paineltiinkin upottamaan varpaat kuumaan hiekkaan.
Suolavesi kirvelsi silmissä, kun pelleiltiin penskojen kanssa aallokossa (oli sopivasti aurinkoinen mutta tuulinen päivä), ja allekirjoittanut muisti taas miksi tykkää sitten kuitenkin enemmän Suoemen järvivesimeiningeistä. Se meriveden suola on vaan ärsyttävää!

Rantailusta tarpeeksi saatuamme siirryttiin talolle, jossa istuin kuistilla suojassa auringolta ja nautiskelin näkymästä:
Porukalla käytiin vielä illallisella, jonka jälkeen minun ja isovanhempien oli aika lähteä kotia kohti. Yhdeksänvuotias serkkutyttö tuli meidän kyydillä myöskin. Se on aika mahtava neiti, hirmusen fiksu ja hauskaa seuraa!

Keskiviikkona sitten viime syksynä onnettomuudessa loukkaantuneen isoisä-K:n kotihoitoapulainen tuli muutamaksi tunniksi talolle, ja minä ja isoäiti-A päästiin rannalle. Ensin käytiin kävelemässä, ihastelemassa ranta-alueen nättejä taloja:
Siellä oli myös suloinen telttakylä, jossa oli vierivieressä kesäasuntotelttoja. Hassuja kaksihuoneisia asumuksia, joissa voisin vannoa olevan jokseenkin kuuma!

Huomatkaa amerikanlippurivi...

Käytiin lounaalla kivassa ravintolassa, jonka terassi avautui rannalle ja syömisten jälkeen istuttiin pari tuntia rannalla nautiskelemassa veden kohinasta. Kellon lähestyessä viittä suunnattiin takaisin talolle, mentiin vielä illalliselle läheiseen kivaan ravintolaan ja sitten oli minun aika lähteä ajelemaan kotiin kohti pohjoista. Ajomatka sujui kivasti ilman sen kummempia ruuhkia. Ainut oikea liikennejumi oli ihan loppumetreillä, ja siitäkin pääsin pois aika nopeasti kun vaihdoin reittisuunnitelmaa.

Hyvä oli reissu ja oikein hauska miniloma tähän väliin. Isoäiti-A:n luona täytyy ehkä tässä kesällä mennä käymään uudestaankin!

Räiskyvää itsenäisyyspäivää!

Pari viikkoa takaperin oli yksi Amerikan suurimmista juhlista. Heinäkuun 4. kun on paikallinen itsenäisyyspäivä, ja humua oli jokseenkin mahdoton olla huomaamatta. God bless America, ja sitä rataa, raitaliput liehuivat vielä tavallistakin enemmän.

Meidän naapurikylälläkin osattiin. Paraatin ylle
nostettiin iso lippu. Vieressä normi kadunvarsiliehuke noin
niinkun vertailun vuoksi...

Kyseistä suurta merkkipäivää perinteisesti juhlitaan valtavin ilotulituksin, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Siispä neljä suomalaistyttöä ja saksalaisvahvistus Angi.......suuntasivat Manhattanille ihastelemaan Hudson-joelta lähetettävää ilotulitusnäytöstä. (Kuvasta puuttuu kameran takana taiteileva Emmi.) Paikat joen rannalta varattiin jo ajoissa, sillä tiet suljettiin iltapäivällä väenpaljouden vuoksi. Vaan sepä ei meitä haitannut. Aurinko helli eväsretkeläisiä ja siinähän oli vain mukava paistatella päivää ja nautiskella hyvästä seurasta.

Me innostuttiin Emmin kanssa ottamaan kuvia tähti-raita-lippujen kanssa, jotka Saija oli ostanut ja laittoi ystävällisesti jakoon.

Ilotulitus alkoi yhdeksän jälkeen ja oli aikamoinen! Pommeja lähetettiin viidestä eri pisteestä niin, että koko taivas täyttyi ilotulitteista. Kuvia on vain pari, kun ilotulitteista on yllättävän hankala saada onnistuneita, mutta koitinpa vähän videotakin ottaa.
Tässä pätkä ilotulituksen keskeltä:


Eräässä pizzeriassa vessareissulla bongattiin muuten tuttu naama seinältä:
Ilotulitusten jälkeen väkimassassa hilauduttiin kohti kulkuvälineitä. Sieltä täältä kuului ympäriltä muuten suomenkieltäkin, jotta ei suinkaan oltu ainoita paikalla! Juna-asemalla turvallisuudesta vastasi solttupojat isoine aseineen. Kun koskaan ei tiedä, josko Usama hautoo revanssia. Kuvaan oli pakko päästä, sen verran oli konekiväärillämilläikinä kokoa:

Voitto kotiruualle!

Nyt on pakko tehdä tällainen pikapäivitys keittiöstä.

Maanantaina nimittäin kokkailin itselleni makaronilaatikkoa ruuaksi, kun nuorempi poika ryntäsi keittiöön hihkumaan "Teetkö sitä makaronijuttua?? Saanko mäkin?!". Lupasin pojalle pienen annoksen, kunhan saisin ruuan ensin uunista.

Tänään keskiviikkona sitten poikien äiti lupasi aamulla että voin viedä poppoon pizzalle. Kun muistutin poikia asiasta niin nuorempi kiekaisi "Ei ku saisinko mä sitä makaronijuttua??". Mitä? Makaronilaatikko 2, Pizza 0! Siispä juuri äsken mussutimme pojan kanssa makaronilaatikot nassuun, ja jannu ihan iloisena katsoo vierestä kun isoveli syö pizzaa (jota en viitsinyt peruuttaa kun äiti sitä sille lupasi, siispä ostamme isoveljelle siivun italialaista piirakkaa).

Sanonpa vaan että nyt se on todistettu: ei ole makaronilaatikon voittanutta!